9.5.2011

Käenrieskojen riemua ja pysähtyminen

Nämä villiintyvät milloin minnekin. Kun jostakin tonkii maata paljaaksi, niin keväällä sinne ilmestyvät käenrieskat parveilemaan.
Eilen niksahti selkä, lantionivel vinksahti paikoiltaan. Kykin kukkapenkkiä kitkemässä ja ylösnoustessa vihlaisi ikävästi. Äitienpäiväkahvipöydästä en enää päässytkään ylös ilman apua. Liikun kuin hidastetussa filmissä. Kipu on outo kumppani, siitä ei pidä, mutta sitä kunnioittaa. Hitaus kaiken kevään tohinan jälkeen tuntuu törmäykseltä. Onneksi pääsen huomenna fysiatrin luo.

4 kommenttia:

  1. Kuuluu siis kurjaa ja ihanaa. Fysiatri korjatkoon kurjuuden. Toivottavasti pystyt nauttimaan ihanuuksista kuitenkin. Sain hauskoja ajatuksia tuosta käenrieskasta. Ketunleipä. Käenkaali, onkohan sellaista? Oravanmarja. Mitä muuta hauskaa löytyy eläinten keittokirjasta? Tai kasvikunnan antomian kirjasta; kurjenpolvi, annansilmä, särkynytsydän, karvalaukku.. Nyt tyrehtyi ajatusvirta.
    Papy

    VastaaPoista
  2. Papy, kipu on dominoivaa. se syö iloa ja riemua. On kuitenkin ollut mielenkiintoista liikkua hitaasti pihalla suksisauvojen kanssa, kasvu näyttää olevan nopeampaa kuin oma etenemiseni. Karhunvadelma, kissankello, koiranputki, lampaankääpä, lehmäntatti, hevonhierakka, peurankello, hirvenjuuri, kurjenkello, kurjenpolvi, kissankäpälä, karhunputki, karhunlaukka, kissanminttu....

    VastaaPoista
  3. Leijonankita!

    Papy

    VastaaPoista

Kiitos kommentista