Mandala

"Jos kissat asettaisivat ihmiset paremmuusjärjestykseen, laatisivat niin sanotusti ihmisen rotukirjan, ei olisi epäilystäkään siitä että kunniapaikalla ja korkeimmalla pallilla seisoisi Vanhempi Daami.
Vanhempi Daami on ihmiskunnan huippusaavutus, siitä ei enää pääse eteenpäin. Hänellä on aikaa. Hän toruu vain harvoin. Hän laittaa usein ruokaa hellalla, kirjoo ja ompelee lampun valossa, istuu paikallaan tuntikausia, hänen sylissään voi ottaa useammat peräkkäiset unet. Tai siis, tälläinen on historiallinen vanha rouva. Tämän päivän Vanhempi Daami katsoo pikemminkin televisiota. Kissat puoltavat tulisesti televisiota! 

Television ääressä ihminen pysyy paikallaan. Niitä ei erityisesti kiinnosta se mitä televisiosta tulee, joskin siellä joskus juoksentelee hauskoja pieniä palloja, piiperoita ja paaperoita. Niitä voi jopa tutkailla hetken, mutta niistä ei jää mitään käpälään."
Näin alkaa Tõnu Õnnepalun romaani Mandala (Basam Books 2014).

 "Mutta ikävä kyllä! Ihmisen mieli on niin muuttuvainen, että tuskin kissat ovat ehtineet sopeutua televisioon kun ihmisillä on jo uusi lelu. Nyt heillä on sylimikro, aivan kuin he eivät tietäisi kenen paikka on sylissä!"

Kirja on lämminhenkinen kuvaus virolaiselta maaseudulta. Kirjailija asuu kahden viisaan kissansa Rullin ja Sifkan kanssa Keltaisessa talossa.
En kerro enempää, mutta suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille!
Ystäväni, joka suositteli Mandalaa minulle sanoi, että sitä lukiessa tuli mieleen meidän metkut. Kyllä kirjassa onkin monta tutunoloista kohtaa. Kuten vaikka karviaismarjapensaissa vierailevat supit ja katoavat kissat. Kissojen kanssa elämä ei ole tylsää.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Mäntylän mummi!
Mukavaa viikonloppua kaikille, pitäkää hatusta kiinni!