Myttyyn mennyt talviretki

Itsenäisyyspäivänä ajateltiin tehdä Neron kanssa pieni lenkki vaikka taivaalta putosi valkoista ja märkää.

Nero pörhistää itsensä kaksinkertaiseksi aina peltoa ylitettäessä, aukio on vaarallinen paikka. On varottava sekä maa- että ilmahyökkäyksiä. Niemellä pesivät haukat ovat joskus tehneet hurjia syöksyjä kulkijoita kohti pesimäaikaan. Joku nelijalkainen petokin voi olla puskissa vaanimassa.

Metsään päästyä voi pysähtyä odottamaan perässä matelevaa seuralaista.

Matka jatkuu ja räntäsade sen kuin yltyy. Kameran linssiä ei saa enää pysymään kuivana ja koko laite on suojattava kastumiselta pusakan alle. Ei ollut loppuun asti harkittu idea lähteä retkeilemään.
Neron kehonkielestä näkee, että se arvelee minun epäröivän matkan mielekkyyttä. Se alkaa kulkea vaikean oloisesti, ikään kuin raahaisi minua mukaanaan näkymättömissä valjaissa. Tätä tapahtuu joskus myös sisällä kun prinssi ohjaa minua kohti keittiötä ja se ajattelee minun pysähtyvän matkalla puuhastelemaan jotakin vähemmän tärkeää.

Vähän aikaa levähdettiin rantasaunan kuistilla ja tarkastettiin paikat. Ei ollut jäänyt vettä jäätymään astioihin.

Näkyvyys oli huono, päätin kuitenkin ottaa yhden kuvan rannastakin. Nero mökötti veneen alla, siitäkään ei ollut ihan hyvä idea lähteä kastumaan. Jatkoin rantaa kotiin päin ja huutelin Neroa seuraamaan, tuloksetta. Prinssi mökötti suojassa veneen alla niin kauan, että käännyin takaisin, nostin kissan syliini ja suuntasimme kohti kotilieden lämpöä. Jonkin ajan kuluttua myttyyn menneet suunnitelmat alkoivat harmittaa kissaa, kiukuissaan se tarrasi käteeni ja hyppäsi pois kyydistä. Vaelsimme vaiti. Äkkiä Nero hyppäsi ja upotti sekunniksi kyntensä sääreeni. "Senkin tollo, houkuttelit minut tänne kastumaan."

Bem-vindo à Autuas olo, Brisa do Sul!
Mukavaa joulun odotusta kaikille!