20.1.2016

Kolme sanaa sinulle:

ole ystävä minulle.
Oikeasti aikuinen lähetti minulle ystäväkirjahaasteen. Kiitos paljon visaisista kysymyksistä, joihin yritän parhaan kykyni mukaan nyt vastata.
Minulla on jossakin jäänteitä omista ystäväkirjoistani, mutta postauksen kuvat ovat kirpparilöydöistä.

1. Asia, joka saa pääsi sekaisin - ainakin toisinaan?
Pääni ei mene helposti sekaisin, mutta vaikka yritän pitää pääni kylmänä siemenkaupoilla, se ei aina onnistu.

2. Millaista ihmistä voisit kutsua ruusuksi? Miksi juuri hänenlaistaan?
Prinsessa Ruususta. Koska hän on Ruusunen.

 3. Milloin osoitat todellista kärsivällisyyttä?
Puutarhanhoidossa kärsivällisyys on kehittynyt.

4. Mikä/mitkä asiat ilahduttavat sinua?
Hyvin monet asiat. Erityisesti ystävät ja Nero ilahduttaa minua joka päivä. Iloitsen myös kaikkien ihmisten hyvistä teoista.

5. Jos voisit matkustaa ajassa taaksepäin, minne asti suuntaisit?
Juuri nyt ei haluta matkustaa taaksepäin, mutta jos maailman meno muuttuu ihan villiksi voisin muuttaa pysyvästi vaikka 1980-luvulle. Olettaen, että saisin mukaani kaiken keräämäni tiedon ja viisauden.

6. Laulu, jota et voi kuunnella laulamatta/hyräilemättä mukana?
Hopeinen kuu luo merelle siltaa ...

7. Soitin, josta lähtee mielestäsi ihanin ääni?
Olen joskus vastannut täällä tähän kysymykseen, että viulu, mutta nyt sanon että sitar.

8. Ensimmäinen asia, mikä mieleesi tulee vihreästä väristä?
Ihan kliseisesti luonto ja ekologisuus. Minulla on ollut myös ystävä, jota kutsuin vaaleanvihreäksi. On hän edelleenkin rakas ystäväni, mutta ei enää niin vaaleanvihreä.

9. Mistä nautit eniten?
Hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä.

10. Paras paikka sinulle on...? Kerro, miksi juuri se.
Paras paikka on koti. Vietän täällä paljon aikaa, olisi kurjaa jos sen ajan kaipaisi jonnekin muualle.

En jaa tätä erityisesti kenellekään, mutta jos joku tuntee halua osallistua haasteeseen, niin vastatkaa näihin Oikeasti aikuisen mainioihin kysymyksiin.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, uudet ystäväni, Vintagentti, Mamma A, Piia Aurinkokujalta, Kirppisrakkautta ja imlacking!
Kaunista talviviikkoa kaikille!
Vielä ehtii osallistua kissa-arvontaan.

42 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ystävänkirjasta. Ennen käsialatkin olivat kauniita. Mukavat vastaukset myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen näppäimistöjä käsialat kehittyivät paremmin. Meillä kotona kaunista käsialaa pidettiin samassa arvossa kuin hyviä käytöstapoja. Isälläni oli hieno käsiala.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Ei ihan helppoja kysymyksiä.

      Poista
  3. Melko nostalgiset kuvat :). Toiseksi ylimmäisen kiiltarit löytyi multakin. Muita en muista ennen nähneeni.

    Mainiot vastaukset ja te olisitte mun miehen kanssa hyvä hyräilypari. Hänen(kin) bravuurinsa kun on myös toi Hopeinen kuu. Ei tosin tyydy pelkkään hyräilyyn, vaan laulaa täysillä (ja omasta mielestään hyvin..). Thaimaassa vetämäni Kwai-joen retken päätteeksi halusi esittää kipaleen paikallisoppaille bussissa, kun oli mikrofonikin käytössä. Muistan vieläkin oppaiden kohteliaasti peitetyn hihityksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo alimmat kiiltokuvat ovat 1900-luvun alusta, eli eivät varmaan enää monenkaan muistikuvissa. Jos joskus osumme miehesi kanssa kohdakkain, niin lauluksi menee :)

      Poista
  4. Minullakin on nuo muistokirjat tallessa...ja kaikki kiiltokuvani..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat ihania aarteita. Vanhat kiiltokuvat tuovat paljon muistoja, muistan myös ihan tarkkaan miltä tuoksui tuore kiiltokuva-arkki, jonka isäni toi minulle työmatkaltaan kun olin lapsi.

      Poista
  5. Ah, kumpaakos tässä enemmän ihastelisi - vastauksiasi vai kuviasi. Menköön tasapuolisesti! Löytääpä joskus kirpparilta tuollaisia vihkoja...
    Kirpeää pakkaspäivää sinne maailman parhaaseen paikkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväkirjat ovat tosi harvinaisia löytöjä nykyisin. Nuo kaikkein vanhimmat ovat irtolehtiä, jotka löysin pari vuotta sitten. Täällä maailman parhaassa paikassa ihastellaan nyt pakkaspäivän aurinkoa ja mietitään tarkenisiko tehdä hiihtolenkin ennen kuin lähden kyläilemään ystävän luo.

      Poista
  6. Kiva haaste ja ihanat vastaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Kiva kun poikkesit.

      Poista
  7. Onneksi maailmassa on monta maailman parasta paikkaa ❤️ Täällä yhdessä sellaisessa ei enää ollankaan hämmästellä noita sun ehtymättömiä aarteita, niitä vaan näyttää riittävän. Ja kiva niin, näitä on mukava ruudunkin takaa tutkailla.
    Kirpakkaa päivää sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pepi! Onneksi jokaiselle löytyy se oma maailman paras paikka. Toivottavasti ainakin. Kerran eräs brittivalokuvaaja eksyi tänne ja totesi, että tämä paikka on kuin Aladdinin luola, aarteita riittää :)

      Poista
    2. jotenkin saatan kuvitella...siihen asti kunnes joskus näen omin silmin ♥

      Poista
    3. Toivottavasti et tule pettymään :)

      Poista
  8. Ystäväkirjat! Taitavat olla katoavaa kansanperinnettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että Fb:t sun muut somet syrjäyttävät/ovat syrjäyttäneet tämän perinteen.

      Poista
  9. Ystäväkirjat ovat nostalgisia. Seuraavalla mummulareissulla kaivan kyllä esiin vanhat ystäväkirjani!
    Koti on ihmisen paras paikka. Etenkin silloin, kun on ollut sieltä poissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri siksi haluan joskus matkustaa, on niin ihana palata ptiin :)

      Poista
  10. Sinulla on aina niin viisaita ja harkittuja vastauksia. Joka kerran niitä lukiessa tulee hyvin rauhallinen olo.
    Minkähänlainen on ihminen, jolle koti ei olisi koti? Kaipa niitäkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos, onpa hienoa jos voin jakaarauhallistaoloa.

      Poista
  11. Kiva kirjoitus mukavien kuvien kanssa. Minulla on tallella kiiltokuvavihko, joka on mukanani kulkenut yli 70 vuotta. Kiva aina katsoa vanhoja aikoja sieltä ja miettiä, kukahan heistä sinne kirjoittaneista vielä on menossa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on todellinen aarre, hienoa, että vihkosi on säilynyt.

      Poista
  12. Olipas sinulla ihanat vastaukset! Siemenkaupoilla pää voi helposti mennä sekaisin, minäkin olen jo toistamiseen käynyt paikallisessa Multasormessa kärkkymässä, milloin siemenet saapuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun pääsee siemenpussien äärelle, unohtuu helposti kuinka paljon peltoalaa onkaan käytettävissä:) Vuosien saatossa olen onneksi vähän järkevöitynyt. Muutamia uusia kokeiluja pitää kuitenkin aina hankkia.

      Poista
  13. Ihana tuo kirppislöytösi! Ja kivat vastaukset. Näitä on aina niin mukava lukea.

    VastaaPoista
  14. Hienot ja niin elämänläheiset vastaukset tai sanoisinko näin: ihankuin minun tuntemani Cheri olisi vastannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Molley! Vastaukset tulivat ihan ex tempore, joten suoraan tuntemasi Cherin mielentiloista :)

      Poista
  15. Molleyn vastauksiin yhdyn täysin, juuri noin vastaa myös tuntemani Cheri, niin elämää täynnä olevat vastaukset...ja arvaa jäikö tuö hopeinen kuu korvamadoksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Korvamato vaivaa minuakin ja arvasin tartuttavani sen johonkin lukijaan. Onneksi kappale sopii hyvin näin täydenkuun aikaan :)

      Poista
  16. KIvat oli vastaukset ja kuvatkin. Mutta miksi 1980?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1980-luku oli minusta mukavan vaurasta, turvallista ja vapaata aikaa. Tietotekniikan, kännyköiden tai somen valtakausi ei ollut vielä alkanut orjuuttaa ihmisiä. Vaikka aikaudella oli omat hankaluutensa, elämä oli rauhaisaa ja vielä jotenkin viatonta. Eikä vielä ollut kokemusta lama-ajasta. Jotenkin luovaa aikaa.

      Poista
    2. Samaa mieltä, ei ollut hassumpaa aikaa :) turvallista ja eteenpäinmenevää! oli halinallet, kuningatartuutti hopeakääreessä ja geishakin vielä oikeassa paketissaan ja kaikkea kivaa :D

      Poista
    3. Ehkä aikakoneen yleistyttyä tapaamme 1980-luvulla. Käydään syömässä tuutit :)

      Poista
  17. Hirmuisen kauniita! ja nykyään niin harva kirjoittaa mitään ajatuksella esimerkiksi vieraskirjaan, varsinkaan noin "pitkän kaavan mukaan" :)
    Minäkin tällaisia kirjoja olen katsellut, mutta ei ole osunut vastaan vielä. Kerran näin jollain kauppiaalla semmoisen melkein 100v vanhan mutta ei ollut myynnissä :) Onpahan jotain mitä odottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin ystävilläni on vieraskirja, sellainen on varmaan myös kiva muistoesine. Kerran näin Hietsun kirpputorilla jollakin myyjällä monta ystäväkirjaa myynnissä, mutta ne olivat hirmuisen kalliita.

      Poista
  18. Hitsit, nyt jäi Hopeinen kuu korvamatona soimaan.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kappale on melkoinen korvamato :)

      Poista
  19. Kyllä on upea kirppislöytö. Tuo ruotsinkieinen värssy on kuin mummuni (synt.1888) käsialaa. silloin kirjoitettiin paljon ja käsiala kehittyi kauniiksi:)
    Ihanat vastaukset.
    Mietin itsekin, että tuo vuosikymmen taisi olla seesteisintä aikaa. Oli päästy 70-luvun lopun työttömyydestä hieman ohi ja vuoden 1991 Suomen viimeinen devalvaatio kolkutteli ovella. Itse voisin valita 1960-luvun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen käsiala oli vähän kuin käyntikortti, se kertoi paljon ihmisestä. Kaunista käsialaa arvostettiin ja sen piti olla persoonallista, mutta selkeää ja luettavvaa. 1960-luvussa oli aivan oma charminsa, peace and love! Vapautumista monista yhteiskunnan luutumista. Rakkautta ja solidaarisuutta pidettiin arvossa.

      Poista

Kiitos kommentista