29.2.2016

Varokaa katolta putoavaa lunta!

Meillä oli pieni katastrofi sunnuntaina.
"Näyttää vaaralliselta.
Käyn katsomassa lähempää."

"Tämä voi pudota jonkun niskaan."

"Katsotaan voiko asialle tehdä jotain."
Nero katosi näkyvistäni lumen alle, tosin vain tuon ylähirren päälle.

Ja sieltä matka jatkui katon alle ja hermostuksissani aloin neuvomaan, että älä mene sinne. Nero ryhtyi peruuttamaan hirsiseinää alas. Ote alkoi livetä, kissa kääntyi ja yritti hypätä aitan parvelle, mutta alla olikin parvelle vievien portaiden aukko. Muks vaan, kissa putosi alas monta metriä. Hätäännyin. Nerokin hätääntyi ja vinkaisi pari kertaa minulle vihaisesti. "Pitääkö tulla siihen neuvomaan." Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että mistä löydän eläinlääkärin sunnuntaina.

Nero vaikutti kuitenkin olevan kunnossa. Koska oli sunnuntai ja muutenkin kalapäivä, sanoin prinssille, että lähdetäänpä keittämään kalaa. Siihen ei Neroa tarvitse kahdesti käskeä. Pelästyksestä tärisevin käsin virittelin tulen hellaan ja laitoin seitikattilan kiehumaan. Tässä vaiheessa Nero jo kehräsi, se toipui säikähdyksestä nopeammin kuin minä. Prinssi istuu roskiksen päällä valmiina hyppäämään tiskipöydälle katsomaan kun kaadan kalan siivilään. Jäähdytin kalan nopeasti kylmällä vedellä ja Nero pääsi nauttimaan sunnuntaiherkkunsa. Mikään muu eläin kuin kissa ei olisi selvinnyt hurjasta ilmalennosta ilman vaurioita. No, mikään muu eläin tuskin olisi kiivennyt omituiseen paikkaan.

Eikä siinä kaikki. Kesken ettosien Nero ponnahti pystyyn, juoksi salin ikkunaan ja murisi vihaisesti. Ajattelin, että kauriit...
Mutta ei, jäällä kahlasi kaksi ihmishahmoa, jotka suuntasivat meidän pellolle, pihaa kohti. Tässä vaiheessa kissanluukku jo kolahti ja prinssi oli ulkona. Minä perässä, tosin en kissanluukusta. Katsoimme outoja kulkijoita talon nurkalla kädet puuhkassa, Nero murisi ja taisin minäkin vähän murista. Ihmiset, isäntä ja emäntä suuntasivat peräkanaa pellon yli kohti metsää ja ojasta allikkoon. Jäällä on vaikea liikkua, sillä lumen alla on vettä, siksi hiihtäminenkään ei nyt onnistu. Pariskunta ajatteli ilmeisesti palata lähtöpisteeseensä maitse, mutta tiedossa oli hankala reitti. Myrskyn kaatamia puita ja leveä oja, jonka suussa järven jääkin on varsin epäluotettavaa. Toivottavasti pääsivät kuivana kotiin. Minä selvisin tästä järkytyksestä nopeasti, mutta Nero istui pitkään ikkunassa tuijottamassa järvelle, yleensä rauhaamme ei uhkaa kukaan siitä suunnasta.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, La Petite Princesse!
Mukavaa viikkoa ja maaliskuuta kaikille!

PS. Jos haluat varmistaa, että jokamiehenoikeus ja metsien yhteinen käyttö jatkuu vielä tulevaisuudessakin, niin käy allekirjoittamassa vetoomus metsähallituslain pysäyttämiseksi. Metsähallituslaki ajaa Metsähallituksen yhtiöittämistä, aie huonontaisi olennaisesti eduskunnan ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen luontoa koskeviin päätöksiin. Mikä on yhtiöitetty on myytävissä. Poliittiset päättäjät ovat jo myyneet kansainvälisille sijoittajille mm. maaperän rikkauksia ja yhteiskunnan perusinfrastruktuuria tunnetuin seurauksin. Metsät kuuluvat meille kaikille nyt ja tulevaisuudessa!

53 kommenttia:

  1. Jännä, että Nero on noin hyvä vahtikissa. Pitää reviiristä huolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerosta kaksijalkaiset kulkijat ovat vaarallisempia kuin nelijalkaiset. Oma reviiri on tärkeä.

      Poista
  2. No on teillä ollut draamaa kerrakseen! =)

    VastaaPoista
  3. Onneksi tapahtumalla on onnellinen loppu! Nero on parempi vahti kuin moni vahtikoira konsanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerolta ei mikään jää huomaamatta. Onneksi kissat osaavat luonnostaan putoamisen jalon taidon.

      Poista
  4. Huh, huh, onpa teillä ollut tapahtumia! Onneksi Nerolle ei sattunut pahemmin tuossa kiipeilyonnettomuudessa. Kyllä kissat ovat tarkkoja erottamaan ääniä kaukaakin. Meidän kisumisu erottaa rivitalossamme, pihan perällä olevalta parkkipaikalta, milloin mies on tulossa kotiin ja juoksee ovelle vastaan odottamaan; naapureiden liikkeisiin se ei reagoi ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi seikkailut päättyivät onnellisesti. Kissalla on uskomaton kuulo, tai havaintokyky, joka yhdistää lähes yliluonnollisia aisteja. Nero tietää sisällä, milloin esimerkiksi supi hiippailee pihalla vaikka sitä ei voi nähdä. Tai kun kauriit kulkevat tilan ohi vaikka kauempana rantaa seuraten. En yhtään ihmettele, että kissoihin on kautta aikojen liitetty mystiikkaa.

      Poista
  5. On se hyvä, että menit tarkistamaan vaarallista tilannetta, ettei lumi putoa orjattaren niskaan, mutta et sitten osannutkaan vielä lentää niinkuin linnut? - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin kyllä handlannut tilanteen, jos piika ei olisi neuvoillaan häirinnyt keskittymistäni. Nyt piika on jo lähdössä sahan kanssa suurentamaan yläaitan kissanluukkua, sillä vaarana oli, että päädyn lukittuun aittaan vangiksi. Seikkailut jatkuvat!

      Poista
  6. Kissat on kyllä mainioita vahteja - silloin kun haluavat :D
    (Tuntuu olevan myös niitä, jotka ovat ilmeisesti tuumanneet, että hyvin tämä pallo jatkaa pyörimistään, vaikka minä vaan makoilenkin tässä)

    Hyvä kun linkkasit tuon metsälinkin, olin sen jo facessa noteerannut mutten ehtinyt silloin sen kummemmin siihen juuttua, nyt kävin allekirjoittamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero kuuluu jaloon vartijakissojen klaaniin :)
      Hienoa, että kävit allekirjoittamassa, tuo on meille metsäkansalle tärkeä juttu.

      Poista
  7. Voi sua Nero! :) Onneksi seiti sentään maistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kala-ateria ei maistuisi, olisivat asiat huonolla tolalla.

      Poista
  8. Voi pientä (tai siis suurta ja muhkeaa ja vaarallista) Neroa! Onneksi lento sujui kissamaisen onnistuneesti ja seitiäkin sai. Toivottavasti ensi sunnuntaina ei tarvitse turvautua taas temppuihin seitiä saadakseen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunnuntaiseti kuuluu vahtikissan luontaisetuihin, siitä ei tingitä. Illalla kun leikittiin, oli meno aika rajua. Nero purki säikähdyksensä, eikä traumoja tainnut jäädä.

      Poista
  9. Kissat ovat niin ihmeen joustavia, mahtuvat mihin vaan ja kestävät korkeitakin pudotuksia. Teille ei koiraa tarvitakkaan, kun Nero hoitaa koirankin hommat =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoissa on käsittämätöntä joustavuutta ja sitkeyttä. Ei ihme, että ne ovat lajina selviytyneet niin hyvin ja levittäytyneet laajalle. Ei meillä koiraa tarvita, Nero hoitaa vahtimisen ja minä haukun tarvittaessa :)

      Poista
  10. Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Taisit sinä kyllä säikähtää enemmän. Mukavaa kevään odottelua teille sinne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totisesti minä järkytyin enemmän kuin nyt ilmojenkin sankari, Nero :)

      Poista
  11. Enpä ole ennen törmännyt tuohon metsäjuttuun. Kävin ehdottomasti allekirjoittamassa. Murr.

    Kissojen vaistot, ja näemmä myös suojeluvaisto, ovat kyllä mahtavia. Onneksi kissat myös kestävät korkeampiakin pudotuksia - ihmeellinen otus siinäkin mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota metsälakia on väsätty aika hys hys ja nyt se yritetään nopeati saada läpi, ensikuun puolivälissä jo. Onneksi on aktiivisia kansalaisia, jotka tönivät meitä muitakin hereille ja toimimaan. Kiva, että allekirjoitit. Kissat ovat superolentoja :)

      Poista
    2. Putoava lumi voi olla tosi vaarallinen, teillä onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Nero ei onneksi loukkaantunut, ei se pudotuksen korkeus aina ratkaise vaan jos sattuu huonosti se sattuu pienelläkin pudotuksella.
      Kala-ateria rauhoittaa ja piian hyvä huolenpito.
      Kait Nero jaksoi vastavuoroisesti lohduttaa.....

      Poista
    3. Pelotti kyllä se, että Nero putosi aitan portaille ja siitä maahan, mutta onneksi ei sattunut ja selvisimme säikähdyksellä. Oli niin jännittävä päivä, että Nero murisi aamulla unissaankin :) Kissa osaa kyllä tyynnytellä säikähtänyttä emäntäänsä.

      Poista
  12. Onneksi Nero selvisi vahingoittumattomana♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi kiitollinen, ettei käynyt kuinkaan ja prinssi torkkuu tuolla sohvalla aamulenkin jälkeen.

      Poista
  13. Voihan Nero. Meidän edesmennyt Jaska käväisi kerran aika lähellä tuonpuoleista luultavasti putoamisonnettomuuden takia. En saanut aikaa lääkäriin, mutta puhelimessa neuvoivat juottamaan vaikka lusikalla ja odottamaan, koska kissalla on ihmeellinen kyky toipua. Parissa päivässä hän toipui ja patti kyljessä katosi.
    Pitääpä laittaa heti allekirjoitusvetoomus jakoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painan tuon vinkin visusti mieleeni. Tarkkailin Neroa tiukasti myös siltä varalta, että tarvitaanko kipulääkettä. Nyt ei onneksi tarvittu. Kiitos, että laitat linkin jakoon!

      Poista
  14. Nerolla oli onnea matkassa. Kissat kyllä on selviytymisen mestareita, sanonta 9 hengestä ei taida olla tuulesta temmattu.
    Kiitos kun muistutit vetoomuksesta, taidan mainostaa sitä itsekin blogissa. Äärettömän tärkeä asia ja minusta suorastaan kauhistuttavaa että tällaistä suunnitellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerolla on ollut nuoruudessaan niin hurjia seikkailuja, että en ole varma montako henkeä on jäljellä. Onneksi oli onni matkassa tälläkin kertaa. Kiitos, että jaat linkkiä. Suunnitelma kuulostaa pelottavalta, meidän on opittava menneistä kokemuksista ja tyhjistä lupauksista.

      Poista
  15. Hyvänen aika. Hyvä ettei pahemmin käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytti pahalta, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä ja Nero kehrää parhaillaan tyytyväisenä sylissäni :)

      Poista
  16. Onneksi Nerolle ei käynyt kuinkaan. Aikamoinen vahtikissa se sentään on, kun makoisilta päiväuniltaan herää ilmoittamaan vieraiden lähestymisestä.

    Kiitos myös minun puolestani tuon
    tärkeän asian esille nostamisesta. Törmäsin niin ikään facessa samaan asiaan, mutta kun en heti käynyt allekirjoittamassa, asia pääsi unohtumaan. Käyn nyt heti allekirjoittamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin allekirjoittamassa ja taidanpa samalla linkittää omille fb-sivuille, jotta muutkin muistaisivat.

      Poista
    2. Nero pitää huolta minunkin reviiristäni :)
      Kiitos, että allekirjoiti ja jaat linkkiä edelleen, asialla on jo vähän kiire.

      Poista
  17. Hui mikä ilmalento. Onneksi kissoilla on tuo putoamisen taito hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi, mikä muu olento tahansa olisi mennyt rikki.

      Poista
  18. Voi toista, toivottavasti Nerolla on kaikki hyvin! Meidän Laku on kerran tullut alas katonrajasta kirjahyllyn päältä ja kerran tippunut toisen kerroksen portaista alas portaikkoon. Olen ollut myös itku kurkussa miettimässä, että missä on lähin eläinlääkäri. Mutta kissa on yllättäen selvinnyt ehjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tässä enemmän hätäännyin kuin Nero. Ollapa itselläkin tuollainen joustavuus ja ketteryys.

      Poista
  19. Kissojen omat suojelusenkelit liikkeellä. Sait pitää vahtikissasi. Mikä onni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerolla on syntymästään lähtien ollut erityisen taitava suojelusenkeli. Siitä olen kiittänyt useasti.

      Poista
  20. On se hyvä, että kissoilla on sellainen putoamisen taito. Hienot kuvat.

    VastaaPoista
  21. Onneksi kissat ovat sitkeitä tapauksia, ja selvisitte säikähdykdellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä me taas köllötellään sylikkäin. Kävin illalla taskulampun valossa hakemassa aitasta istutusruukkuja, Nero tuli tietysti mukaan ja kipaisi aitanparveen, mutta kiipeily ei onneksi maittanut tällä kertaa.

      Poista
  22. Olipas Nerolla tapahtumarikas päivä! Meidän Tyyne ei ehdi paljoa vahtimaan, kauneusunet on otettava aina kun siihen tulee tilaisuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyne tietää mikä on tytöille tärkeää :) Neron työvelvoite sen kuin vain lisääntyy kevään myötä. On paljon vahdittavaa ja piikaa pitää auttaa kaikenlaisissa pihatöissä. On lintubongausta ja lumien sulettua pääsemme taas metsään retkeilemään.

      Poista
  23. Olipas teillä jännät paikat Neron kanssa! Onneksi kisu on kunnossa eikä menettänyt yhtäkään yhdeksästä hengestään :). Pitää allekirjoittaa tuo vetoomus, nousee savu korvista kun asiaa miettii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni oli matkassa, mutta en ole varma onko Nerolla enää yhdeksää henkeä jäljellä, meno oli nuorena sen verran hurjaa. Kiitos että allekirjoitat.

      Poista
  24. Apua! Voin vain kuvitella miltä sinusta on tuntunut. Onneksi kissalla on ne yhdeksän henkeä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä kumpi meistä pelästyi enemmän, Nero ainakin selvisi järkytyksestään nopemmin. Tänään prinssi jo kiipeili puussa, joten korkeanpaikan kammoa ei tullut:)

      Poista
  25. Voi kauhistus, luin vasta nyt Neron putoamisesta. Onnellista, että Nerolle ei sitten kuitenkaan käynyt kuinkaan pelästyksestä huolimatta. Ja vielä toinenkin järkytys saman päivän aikana, mutta siitäkin selvisitte "kuivin jaloin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisimme onneksi säikähdyksellä. Kissojen motoriikka on huippuunsa kehitetty. Nero tarkkailee nykyisin valppaammin järvimaisemaa, se ymmärsi, että sieltä voi tulla muitakin "vihollisia" kuin peurat.

      Poista

Kiitos kommentista