4.8.2017

Painetaan nimi mieleen

Takana kasvavat ritarinkannuspatukat ilahduttavat suunnattomasti. Noita kasvoi talon seinustalla kun muutin tänne ja ihastelin kovasti sen upeaa väriä ja kukintoa. Loppukesällä kun palasin lomamatkaltani, oli ritarinkannusten kohdalla iso kuoppa. Joku oli varastanut ne. Parin vuoden päästä löysin kuitenkin pienen taimen, jota epäilin ritarinkannukseksi ja aloin vaalia sitä. Nyt patukoita on jo kolme.
Tiedän ettei ole ainoastaan tämän puutarhurin ongelma; kasvin nimi on hukassa.
Suosikikseni kivunnut kaunis limenvärinen kasvi (nyt jo ylikukkinut) on nimeltään Laura, koska sain sen Lauran hienosta kivikkopuutarhasta blogitapaamisessa kesällä 2015. Nimi tietysti unohtui, mutta kuukletin ja sain tulokseksi tarhatyräkki.

Vuosia sitten olin taimivaihdossa ja yksi täti kääräisi minulle paperiin siemeniä. En ehtinyt edes kotiin kun nimi oli jo hukassa. Paperin päälle kirjoitin: Jokin perenna Karkkilasta. Toissa vuonna viimein kylvin siemenet ja laitoin merkkitikun: jokin perenna Karkkilasta. Viime vuonna katselin harmaanvihreitä lehtiruusukkeita ja mietin mitä perenna Karkkilasta aikoo. Tänä kesänä se paljasti itsensä: harmaakäenkukkahan se siinä.

Kukissa on upea syvä punainen väri ja kukkia tulee koko ajan lisää.

Talvella löysin puutarhan poistomyynnistä metallisia nimikylttejä kymmenen senttiä kappale. Kaikkiin oli painettu persilja tai timjami. Hamstrasin näitä muutaman kymmenen ja maalasin kyltit blankoiksi.

Nimilapuissa on pitkä piikki, jospa nämä pysyisivät paikoillaan ja voin luntata unohtuneet nimet. Ystävältä saatu Shirley Temple -pioni teki tänä vuonna ensimmäisen kukkansa.

Puutarhassa kasvaa paljon ukontulikukkia ja tummatulikukkia. Edelliset heiluvat kolmessa metrissä, enkä tiedä mistä ne ovat tänne ilmestyneet. Viime vuonna kukkia oli muutama.



Harjaneilikkaa löytyy monessa värissä, ne ovat levinneet vähän jokapuolelle.

Tähän polun reunaan tein viime keväänä kukapenkin matalille kukille. Luonto päätti toisin. Tuolla sinnittelevät vielä maksaruohot, ohotanmaruna ja jotkut muutkin alkuperäisasukkaat.

Pioniunikot ovat upeita, niitä on kylväytynyt vähän sinne tänne ja olen joutunut kikemäänkin näiden taimia.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Taru!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

44 kommenttia:

  1. Että joku kehtaakin varastaa toisen kukkia! Onpa pientä tai siis suurta ahneutta.
    Pihallasi kukkii taas niin kauniisti. Nimikyltit olivat loistava löytö. Terkut uljaalle Nerolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero kiittää ja ottaa rapsuja vastaan tässä sylissäni. Tämä tila oli pitkään kesäpaikkana ja satunnaisesti käytössä, eli lähes autiotila. Ehkä joku, ihmiset olivat tottuneet liikkumaan täällä ja ehkä joku ajatteli, että nyt on viimeinen hetki pelastaa perenna parempiin oloihin :) Ensimmäisinä kesinä täällä kävi aika paljon outoja kulkijoita, joku vain hurautti autolla pihaan ja minut nähdessään pakeni paniikissa. Joku tuli astian kanssa katsomaan ovatko pensasmarjat kypsiä :) Kerran viiden naisen ryhmä tuli turistikierrokselle ja minä vain katselin äimänä. Ja nämä kävijät eivät olleet lähinaapureita. Nyt tilanne on muuttunut ja vain harvoin kamera piippaa kutsumattomasta ihmiskulkijasta.

      Poista
    2. Vähän sama tilanne oli meilläkin, eli seutukunnan tenavat temmelsivät meidän pihalla ja kulkivat kuin tiellä konsanaan. Ystävällisesti kerroin lapsille ja heidän vanhemmilleen, että tiet ovat kulkemista varten, ei toisten pihat. Ymmärsivät ja lopettivat.

      Poista
    3. Tottumus on toinen luonto. Minä en osannut sanoa kulkijoille oikein mitään, mutta en ilahtuneeltakaan näyttänyt. Kävin kyllä aina kysymässä mitä asiaa ja myöhemmin osasin kertoa, että tämä on yksityispiha. Ehkä ihmiset olivat oppineet viettämään täällä rantahetkiä kun talossa ei asuttu.

      Poista
  2. Nimikyltit on hyvä idea, vaikka kaunis on kukka, jonka nimeä ei tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kokeillut jos jonkinlaista nimikylttiä, mutta aina ne katoavat, siirtyvät tai teksti haalenee näkymättömäksi. Jospa nämä pysyisivät paremmin paikallaan. Nimettömyys ei vähennä kauneutta, mutta olisihan se kiva esitellä täällä kasvit oikeilla nimillä.

      Poista
  3. Kauniit nimikyltit. Olisin ihan järkyttynyt, jos minulla käytäisiin kasvivarkaissa. Onneksi sinulla on nyt ritarit kasvussa. Hauskaa on tuo, miten luonto puuttuu peliin tuon uuden kukkapenkkisi kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai kasvivarkaudet ovat erittäin harvinaisia edes autioituneiden talojen pihoista. Ritarinkannusten jälkipolvi ilahduttaa kovasti. Olisi pitänyt hallita luontoa ja kitkeä pois nuo otsestään kylväytyneet, mutten raatsinut :) Vähän olen noita kyllä harventanut, etteivät aivan tukehduta istutuksiani.

      Poista
  4. Ihana, ihana puutarha!
    Kyltit ovatkin hyvä, niin ei nimi unohdu..:), mutta voiko olla tottakaan, että joku varastaa kukkia, toisen pihalta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä ei ritarinkannuksen katoamisen aikaan ollu pihalla kameroita, joten katoamisella ei ole silminnäkijöitä, mutta tuskin mikään eläinkään vie kasvia juuripaakkuineen :)

      Poista
  5. Kauniita ovat nuo itsestäänsiementäneet.Minä kutsun niitä taivaanlahjoiksi.Niitä saa jos ei ole liian tarkka kitkemään.Saamani lahjat ovat myskimalva ja kissankello, niitä on joka paikassa enkä henno repiä pois kun itse valitsemallaan paikalla niin hyvin viihtyvät.Ei kaikkea tarvitsekkaan hallita villi meno on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaanlahja on ihana ilmaus, sellaisiahan nuo ovat. Varsinkin tulikukat, joita ei täällä ole ennen näkynyt. Minäkään en raatsi pitää noille kuria, mutta jostain sopimattomasta paikasta ne on joskus häädettävä. Malvat täälläkin kulkevat missä mielivät, mutta niitä on ilo jakaa haluaville. Kissankello on ihana, mutta täällä taitaa olla sille liian rehevää. Olkoon villiä, pääasia, että kukkii :)

      Poista
  6. Pihasi on ihastuttava. Tykkään. :))

    VastaaPoista
  7. Niin kauniita kukkia pihassasi kyllä nimi kyltit on hyvä asia: Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ritva! Jospa nyt nimikyltit pysyisivät paikallaan jonkin aikaa.

      Poista
  8. Sulla viihtyy harjaneilikat, sormustinkukat ja unikot, joita en saa meille kotiutumaan. Tuo tyräkki pääsee hankintalistalleni. Ihastuttavaa tuo villi meno puutarhassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla liian siisti ja säntillinen puutarhuri :) Täällä noita ei pidättele mikään. Ystäväni naureskeli muistellessaan, miten hoivasin ensimmäisiä saamiani harjaneilikan taimia. Olin teipannut ja lastoittanut kukkien katkenneet varret, jotta saan siemeniä. Ja siemenistä sikisi suuri suku. Noista yksi- ja kaksivuotisista kannattaa ainakin aluksi siemeniä talteen ja kylvää ne haluamiinsa kohtiin, pian ne alkavat hoitaa kylvämisen itse. Joskus minusta tuntuu, että täällä on liiankin villiä, mutta ainahan voi harventaa. Tyräkki on ihastuttava väriltään ja kasvutavaltaan, mutta sekin on kova leviämään :)

      Poista
  9. Ihania nimellisiä ja nimettömiä kukkia puutarhassasi - ja runsaasti niitä kukkia onkin!
    Olen myöskin huono kitkemään itsekylväytyneitä kasveja pois. Ne selvästikin ovat itse valinneet kasvupaikkansa ja kun kerran siinä viihtyvät, niin mikä minä olen niitä pois häätämään. Sormustinkukka on nykyisin onneksi levittäytynyt ihan kaikkialle!

    - Elma -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormustinkukat osaavat yllättää, koskaan ei tiedä mistä niitä ilmaantuu. Ovat varmaan levittäytyneet jakotaimien mukana tuttavienkin puutarhoihin.

      Poista
  10. Hienot nimikyltit. Tuollaiset löydöt ovat aarteita.

    Monet eivät ehkä tiedä, että myös autiotalojen pihoilta kasvien kaivaminen on kiellettyä ilman lupaa. Yllättävän paljon kesäkukkia ja porteille asetettuja koristeita varastetaan. Mukana on ehkä ilkivaltaa, mutta kuulin tapauksesta, jossa sama amppeli ilmestyi katoamisen jälkeen lähistöllä asuvan naapurin terassille.

    Joskus jonkun kasvin nimen löytyminen voi viedä aikansa. Usein se nimen löytyminen tuottaa suuren ilon, mutta usein käy myös niin, että kasvi on nimeä odottaessaan saanut lempinimen, jolla sitä tulee kutsuttua jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tyytyväinen, että hamstrasin kylttejä, niille on aina käyttöä. En pystyisi iloitsemaan varastetusta kukasta, se muistuttaisi aina väärästä teosta. Kun taas ystävien jakamista iloitsen suuresti ja muistelen aina kukan nähdessäni antajaa. Usein nimetön saa nimen blogikavereiden avulla, täällä liikkuu varsinaisia asiantuntijoita.

      Poista
  11. Nimikyltit oli hyvä löytö. Juuri tuollaisia kaipaa jotka voisi olla paikoillaan ympäri vuoden. Omat muoviset keräsin suosiolla avointen jälkeen pois, eivät ne kestä talven yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun nimikylttisi palvelivat hienosti Avoimien vierailijaa, olin niistä kovin iloinen kun tunnen perennoja niin huonosti. Jospa näillä metallisilla saisin omaan puutarhaani selkeyttä, ettei tarvise keväisin ihmetellä, että mikä tässä kasvoikaan :)

      Poista
  12. Niin, ehkä joku ajatteli tilan olevan vieä tyhjillään tai olsihan pitänyt nähdä talon asutuksi. Hyvä kuitenkin, että pihasi on nyt saanut olla rauhassa ja sinulla on pihakamera.
    Pihasi on kaunis ja pieni rehevyys on vain ilo silmälle tai ainakin minun silmille.
    😊 🙃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enää täällä ei varastele kasveja kuin kauriit ja peurat :) Rehevyyttä ja villiä menoa riittää uusia kukkapenkkejä olen päättänyt pitää paremmin silmällä, että siellä kukkisivat vain sinne kuuluvat :)

      Poista
  13. Kaunista on siulla puutarhassa. Nimikyltit ol löytö! Meillekin tul multien mukana ukontulikukkoo ja ol tos kommeita, mie oon nyt vähän niitä rajottanu. Harmaaakäenkukka on varren ja kukan kaunis yhistelmä. Sain sitä tänäkevväänä puutarhaystävältä. Hyvvee viikonloppuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Täytyy muistaa lekata tulikukkien kukinnot, etteivät pääse liikaa siementämään, hauska vieras se on, mutta sen puuhia pitää vähän vahtia. Harmaakäenkukka on ollut mukava yllätys, toivottavasti se siementää ja viihtyy puutarhassa. Kasvihan on kaksivuotinen.

      Poista
  14. Ihanan rehevää kukintaa pihallasi! Nuo korkeat tulikukat ja sormustinkukat ovat ilo silmälle. Pioniunikot ovat niin mieluisia. Teilläpäin niitä siis ihan kitketään, huh!
    Metalliset nimikyltit ovat kyllä käytännölliset ja sen lisäksi kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä taivaallinen kastelu auttaa rehevyyttä :) Joskus pioniunikot kylväytyvät niin tiheään, että ne tukahduttavat itsensä ja alkavat kukkia kääpiöinä, niitä pitää harventaa reilusti. Jospa metalli säilyttäisi nimet niin kauan, että ne ovat painuneet mieleeni.

      Poista
  15. Kaunista kukkien loistetta puutarhassasi! Olen pyrkinyt säilyttämään kaikki dokumentit hankituista taimista, sillä tiedän että jossain vaiheessa nimet unohtuu. Onneksi on google, joka tietää kaiken ja tuntemattomat kukatkin saavat nimen 😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhan kartta ja kasvilista olisi paikallaan. Minulla on monta saatua kasvia, joiden nimiä ei ole antajakaan tiennyt, saati tarkempaa lajiketta. Onneksi blogikaverit ovat osanneet auttaa monta kertaa ja kaikilla on nyt nimi. Kyltit ovat tärkeitä myös keväisin kun kasvit eivät ole vielä nousseet, etten vahingossa kitke pois jotakin tärkeää. Sellaistakin on tapahtunut.

      Poista
  16. Voi hurja, että toiset kehtaavat varastaa kukkia pihasta. Aikamoisia lurjuksia.

    Ihanat kuvat ja kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kukkien vieminen on erittäin harvinaista, eikä ole toistunut täällä tapauksen jälkeen kun paikka on muuttunut asutuksi.

      Poista
  17. Oho, että oikein pihasta viety, aika röyhkeää- Mutta on niitä varmasti kiva sitten katsella pihallaan varastettuja kukkasia?
    Kaunista sinulla siellä on ja paljon kukkii. Tuo harmaakäenkukka hurmasi minut vallan, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaakäenkukka on minusta tosi viehättävä, toivottavasti se viihtyy puutarhassa. Onneksi kukka-anastus tapahtui vain yhden kerran.

      Poista
  18. Hyvin hoksasit tuunata ne kyltit! No jo on aikoihin eletty kun kasvejakin varastetaan. Mulle kävi niin, että talon edellinen omistaja kävi mitään sanomatta kaivamassa lempikasvinsa pois. :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kävi myös mielessä, että ehkä ritarinkannukset haki niiden alkuperäinen istuttaja. Se tekisi asiasta hiukkasen ymmärrettävämmän. Voin tajuta, että lempikasvejaan jää kaipaamaan, mutta eikö olisi järkevintä vedä ne ennen uusien asukkaiden tuloa tai jos vuodenaika on sopimaton niin ainakin voisi kysyä sopiiko ottaa jakotaimia kaasveista. Yleensä puutarha kuuluu talon hintaan :)

      Poista
  19. Ihanat kyltit ja kyllä sinä keksit aina niinkuin ostaa kymmenen senttiä kappale ja maalaa ne plankoksi. Nerokasta kerrassaan. Toisilla leikkaa tällaisissa asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persilja ja timjami eivät täälä tarvitse kylttejä, joten muutamalle kymmenelle ei ollut käyttöä, piti maalata :)

      Poista
  20. Minäkin tykkään limen väristä puutarhassa. Minulla limenvärisiä ovat jättipoimulehti, kultatyräkki ja kultajänönputki. Ilokseni tänä kesänä olen huomannut että kultajänönputki tekee siementaimia. Ritarinkannukset ovat näyttäviä ja kauniita kasveja. Tuollaisia harmaakäenkukkia olen nähnyt Vallilan siirtolapuutarhassa - ihanat värit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultatyräkkiä minullakin on, se keväiset, raikkaat kukinnot ovat upeita. Kultajänönputki on minulle täysin tuntematon, mutta jo pelkkä nimi on kiehtova. Harmaakäenkukka on kaunis ja erilainen kasvi, olen siitä kovin iloinen.

      Poista

Kiitos kommentista