17.6.2020

Potut pottuina

Vuonna 2013
Kesä. Kasvu etenee niin hurjaa vauhtia, että hengästyttää. Olen osallistunut lupiinin hävitystalkoisiin keväästä lähtien omilla tiluksillani. Pellolta kitkin miljoona mustekalamaisin juurin kasvavaa lupiinia. Märän talven jälkeen se onnistui aika hyvin, nyt pelto on jo kivikova.
Pihassa olen katkonut lupiineja ahkerasti, päämäräni on ettei yksikään kuki täällä tänä kesänä. Paitsi yksi kukkapenkissä, sen kukinnot leikkaan ajoissa. Sitten sekin saa lähteä.
Tavoittelen kitkennän Suomenmestaruutta, sillä olen hävittämässä myös Japanintatarin viimeisiä kasvustoja, valtavan pihlaja-angervokasvuston pihan reunalta, riehakkaaksi käyneen humalan kasvimaan reunalta ja rannassa sananjalkaa lehdokkien tieltä, sivussa menevät sitten voikukat, vuohenputket yms. normirikat.

Vuonna 2020


Nerolle lääkekuurin alku oli rankka. Se oli jatkuvasti väsynyt ja huonovointisen oloinen. Ruoka maistui joten kuten. Ajattelin jo, että onko mitään mieltä lääkitä kissaa sairaaksi.
Kun lääkkeenanto alkoi sujua, annoin sen kahtena annoksena päivässä ja tilanne helpottui hieman. Ruoka maistuu nyt normaalisti. Kävimme kontrollissa ja kilpirauhasarvot olivat parantuneet, mutta vielä on petrattavaa.
Joka ilta retkeilemme yhdessä luonnossa ja muutenkin yritän viettää Neron kanssa laatuaikaa, korvaukseksi lääkerumbasta. Nero oli erittäin hämmästynyt kun yksi ystävä tuli kyläilemään, luuli varmaan, että kaikki ihmisliikenne on täällä jo päättynyt pysyvästi.

Valkotornadon vierailusta, siitä, että Valkoinen yritti hyökätä sisään kun pehtoori oli rauhallisesti yöunilla, jäi Nerolle paha trauma. Se ei ole sen jälkeen uskaltanut olla sisällä kuin lyhyitä hetkiä. Ruokatarjoilukin halutaan mieluiten ulkoportaalle vaikka Valkoista ei ole täällä enää näkynyt.
Saunamökissä sen sijaan pehtoorikin viihtyy mainiosti sisällä köllötellen.

Keväällä laitoin muutaman jääkaapissa itäneen potun ruukkuun ja ne lähtivät innokkaaseen kasvuun. Kun lopulta öiden lämmettyä uskalsin siirtää ne ulos, olivat varret jo puolimetrisiä. Nyt ne ovat jo metrisiä ja latvoissa näkyy kukkanuppuja. Saa nähdä saanko juhannuspottuja vai onko tuossa pelkkää vartta.

Kasvimaalta on korjattu jo satoa. Ensimmäiset yrtit ovat menneet kuivurin kautta purkkiin ja salaattiaineksiakin on jo omasta takaa. Ensimmäiset kesäkurpitsat valmistuvat juhannukseksi. Osa kylvöistä on vielä tekemättä, mutta vähitellen tulee valmista. Helteellä ei hötkyillä. Kasvimaasta enemmän myöhemmin.

Tervetuloa mukaan uudet seuraajaystävät!

Iloista juhannusviikkoa kaikille!

30 kommenttia:

  1. Nyt pitäisi todellakin julistaa joku kitkemisen maailmanmestaruus- tai ainakin Suomen mestaruuskisa, sillä kitkettävää tähän kohtaa vuodesta kyllä riittää.
    Ja lupiineja vastaan on todellakin hyvä taistella. Meidän tontilla lupiinia ei vielä ole, mutta hyvää vauhtia ne ovat tulossa tuolla meidän tien alkupäässä. Kylän yhteisessä facebook-ryhmässä haastettiinkin kaikki keräämään kimppu lupiineita, etteivät ehtisi siementämään.

    Ja aivan mahtava, että saat juhannukseksi jo noin herkullista satoa! Täällä vasta nautitaan yrteistä ja villivihanneksista.
    Toivotaan, että Nero toipuu lääkekuurista ja Valkotornadon vierailusta täysin ennalleen.
    Ihanaa juhannusta teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Lupiini on uskomattoman sitkeä kasvi, mutta nyt jo huomaan, että kyllä sekin väsyy. Tämä on monen vuoden projekti. Aiemmin keräsin vain kukinnot pois, mutta nyt on lisätty kierroksia. Kiusattu kasvi yrittää sinnikkäästi tehdä minikukkia, mutta päivittäinen partiokierros tuhoaa yritykset.
      Harmittaa kun kukkien annetaan tehdä siementä teiden varsilla ja sitten niittokone levittää siemenet seuraavat kilometrit eteenpäin. Oikea ajoitus olisi torjunnassa tärkeää.
      Kannustavaa saada jo vähän palkkaakin kasvimaaurakasta 😊

      Poista
  2. Kasvuvauhti on tosiaan hurjaa. :)
    Lupiinisotaa täälläkin. Sitä on niin paljon, että yritän nyt pitää sitä niittämällä kurissa, ettei tule uusia siemeniä.
    Leppoisaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Huomaan nyt, että näkymä ilman lupiineja on paljon rauhallisempi, innokasta torjuntaa sinulle!

      Poista
  3. Ansaitset kitkennän Suomen mestaruuden!
    Parin talon päässä olevan tontin reunalla kasvaa muutama lupiini, eikä omistaja halua niitä kitkettävän. Muuten onneksi lähimmät lupiinikasvustot ovat kauempana, valtatien varressa.
    Olen taistellut japanintatarta vastaan nyt muutaman vuoden. Ensin kaivoin osan juurakoista pois, mutta kaikkea ei ilman kunnon kaivuria ollut mahdollista saada ylös. Peitin mustalla muovilla keskeisimmän paikan. Muovi on edelleen paikallaan. Ympäriltä nousee pikkuisia taimia harvakseltaan. Käyn alueen läpi säännöllisesti ja kitken kaikki tatarit, laitan ne sekajätteeseen. Väsytystaistelu on tuottanut tulosta, mutta tarkkana on edelleen oltava. Luultavasti vielä pitkään.
    Vau, sinulla on jo kesäkurpitsaa tulossa. Keräsin tänään viimeiset retiisit, joista on kasvanut muhkeita, eikä lainkaan puisevan makuisia. Salaatti on itänyt huonosti, vaikka kastelen vähintään joka toinen päivä. Muut sen sijaan kasvimaalla rehottavat mukavasti. Kasvihuonekurkkuja olemme syöneet ja pari viikkoa. On se vaan juhlallista syödä itse kasvatettua.
    Mukava kuulla, että Nero voi paremmin. Toivottavasti Valkotornado pysyy jatkossa poissa ja Nero lopulta unohtaa sen hyökkäykset.
    Mukavaa juhannusviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Noin kuusi vuotta sitten hävitin japanintatarin kasvimaan reunalta kaivamalla keskikokoisen uima-altaan laajuisen kuopan. Yritin poistaa juurenkappaleet tarkoin, mutta joka vuosi tatar pilkisti jostakin ja kaivuu jatkui. Tänä keväänä löytyi vielä yksi tatarin alku, toivottavasti jo viimeinen.
      Toisessa kohtaa pihaa on ollut pieni kasvusto, nyt olen käynyt sen kimppuun. Tekniikkana tällä kertaa estäminen. Kitken jokaisen alun kasvupistettä myöten pois, eiköhän tatar kuuden vuoden kuluttua luovuta 😊
      Salaatti itää usein huonosti jos on liian lämmintä ja nyt on ollut melkoisia helteitä.

      Poista
  4. Voi noita on kyllä viheliäistä kitkeä: minulla on kokemusta japanintatarin kitkennästä ja kyllähän siinä lopulta onnistuttiin. Joskus myöhemmin, kun tuli vielä joku yksittäinen silmu maasta, sain oikein puistatuksia, heh, kun olin niin psyykannut itseni vihaamaan sitä.

    Voi, Nerolle paljon voimia toipumiseen ja sinulle myös. Tuo on raskasta huolehtia ja seurata vierestä. Meillä oli vähän samanlaista, mutta nythän meidän huolehtiminen jo loppui, kun Maurolle tuli aika lähteä. Syvä ikävä on kova, ei sitä meinaa välillä kestää... Toivon, että Neron kunto kääntyy vielä oikein hyväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten surullista kuulla, että uljas Mauro on poissa, lämmin osanottoni. Kävin lukemassa kuvauksen kauniista lähdöstä. Ikävä on varmasti kova, toivotan voimia suruun.

      Poista
    2. Kiitos Cheri myötäelämisestä.

      Poista
  5. Lupiini ei ole mikään helppo hävitettävä, juurakko on todella suuri. Omassa pihassa teen näännytystyötä ja katkon kasvustot juuri ennen kukintaa pois. Tiellä on leviämässä meille mutta teen tarkastuskierroksia ja kitken pois jos tulee siementaimia. Japanintatarta tässä ei onneksi ole, viheliäinen on sekin. Voi Neroa, on joutunut kokemaan kovia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korona taitaa käydä lupiininkin kohtaloksi, nyt on ollut aikaa keskittyä sen eliminoimiseen. Olen katkonut koko kasvustot nyt jatkuvasti ja huomaan, että kasvu heikkenee kaiken aikaa. Tämä on pitkä projekti, sillä siementaimiakin nousee maasta vielä pikään. Mutta sinnikkäästi eteenpäin taiston tiellä 😊
      Nero saa onneksi viettää lokoisia kesäpäiviä, eikä ulkoelämä haittaa.

      Poista
  6. Hyvä, että hävität lupiinia! Aika käsittämätöntä, miten monet ihmiset eivät ymmärrä tämän hävittämistä. Sanovat vaan, että kun se on niin kaunis! Niin kuin toki onkin. Voi Nero-parkaa! Sairaus ja vielä se valkoinen paholainen! Saako tuollainen kissa oikeasti kuljeskella vapaana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös kuullut näitä lupiinin puolesta argumentteja ”mutta se on niin kaunis”. Olen vastannut, että siinä onkin ongelman ydin, hävitykseen on suhtauduttava järjellä, ei tunteella. Kilometrin päässä naapurissa ajettiin nurmikko hellästi yhä laajenevaa lupiinikasvustoa varoen. Säälin rajanaapuria, joka matalan aidan takana yrittää hävittää lupiinit pihaltaan. Onneksi pihatieni on monta sataa metriä pitkä, ei pääse lupiini ihan heti ryömimään tänne tienpientareelta.
      En ole enää nähnyt Valkoista, mutta Nero on muutaman kerran ollut aika säikkynä. Onneksi olen enimmän aikaa pihalla, minua Valkoinen kunnioittaa.

      Poista
  7. Täällä seudulla on tienvarret siniset! Lupiinia on vielä enemmän, kun lähdetään Kangasalan ja Tampereen suuntaan. Lentolan kauppakeskittymä vanhassa soramontussa on myös varsinainen lupiinikeskittymä. Mutta eipä kitkijöitä näy!

    Voi Neroa! Meidän Lakritsahan on samaa ikää Pehtoori kanssa. Ja niin saman näköinenkin! Lakritsa on onneksi ollut terve kissa. Se on myös erittäin helppo lääkitäkin. Mutta ikää alkaa tosiaan olemaan ja hieman huoli alkaa olemaan, kuinka kauan se tuossa vielä keikkuu!
    Oikein mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Ely-keskus kerää tietoja suurista lupiinikasvustoista.
      Kaikki me vanhenemme, kissatkin. Toivottavasti terveys ja elämänhalu säilyvät pitkään Lakritsalla ja Nerolla.

      Poista
  8. Kitkemisen kohteesi eivät ole niitä helpoimpia. Onneksi työ tuottaa tulosta. Juuri tajusin, että monien vuosien työn jälkeen olen yhdestä paikasta nyt saanut lupiinin pois, ehkä 5-10 vuotta aikaa mennyt hävittämiseen. Jaksoin vain yhtenä vuonna koettaa kaivaa juuriakin pois.
    Toivottavasti Nero toipuu sekä vaivoistaan että myös henkisesti valkoisen terroristin hyökkäyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkemisessä on haastetta, lupiini on sitkeä ja tähän aikaan uskomattoman nopeakasvuinen. Kasvustot täytyy tarkistaa päivittäin.Tänään löysin metsiköstä kaksi isoa kukkivaa puskaa, miten lie sinnekin levinneet.
      Toivon myös Neron toipumista, onneksi on kesä ja lämmintä.

      Poista
  9. Toivottavasti Nero toipuu! Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
  10. Hi, so amazing post. I follow you # 460 , follow back?

    https://bubasworld.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Welcome to follow Autuasolo, I’ll visit your blog.

      Poista
  11. Olipa mukavaa lukea kuulumisianne pitkästä aikaa💚 Mahtavasti olet onnistunut lupiinin hävityksessä👍 Varmasti Neron olo helpottuu kunhan elimistö tottuu lääkitykseen👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, kiva kun käväisit täällä. Toivon kovasti, että Neron olo kohenee pian. Menee muuten kissalta kesä ihan hukkaan.
      Lupiini on kova vastus, olen varautunut monen vuoden projektiin 😊

      Poista
  12. Uskoisin, että sijoituksesi kisassa olisi kyllä ihan huippu!
    Minä kitkin lupiinit viime vuonna kukkapenkistä, mutta tuossa pellon reunalla niitä kasvaa vielä ihan kiitettävästi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi vielä mainitsematta, että metsikössä on vielä jättipalsamiesiintymä tuhottavana. Huokaus.
      Toistaiseksi ei ole lupiini päässyt rehottamaan, mutta kovasti se yrittää. 😼

      Poista
  13. Voi, ihana Nero!! <3
    Kauniita kesätunnelmia teidän viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Nautiskeltiin helteistä, mutta nyt saadaan jo kaivattua sadetta.

      Poista
  14. En ole koskaan nauttinut mustikoista, voidaanko ne istuttaa trooppisiin olosuhteisiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsämustikat eivät menesty trooppisissa olosuhteissa, tuskin pensasmustikatkaan. Teillä on paljon muita herkkuja 😊

      Poista

Kiitos kommentista