Suomen kaunein

Kun ensimmäisen kerran näin sen heinäkuussa, meinasin ajaa ojaan.
Voiko mitään näin kaunista olla olemassa.

Tämä on Suomen kaunein ja kuuluisin kukkaniitty. Se sijaitsee meidän kulmilla, Karkkilassa (Hongistossa), Läyliäistentie 562. Lisähoukuttimena kerron, että aivan vieressä sijaitsee erinomainen M. Perälän taimisto, mistä löytää puita, pensaita ja kattavan valikoiman perennoja.

Viljelijä Mikko Kotamäki päätti muistaa 100-vuotiasta Suomea kylvämällä suuren pellon täyteen kukkia. Minusta tämä on mitä kaunein tapa juhlistaa maamme merkkipäivää.

Olen ihaillut niittyä eri aikoina erilaisissa valaistuksissa ja nyt valitsin ilta-auringon hetken kuvausajankohdaksi.

Niityllä kasvaa erilaisia unikoita, hunajakukkaa, päivänkakkaroita, ruiskaunokkia ja vaikka mitä silmäniloa.

Niityllä oli kuulemma ollut jokin juhla edellisenä iltana ja sinne oli tallautunut polkuja, joita pitkin pääsi kokemuksen keskipisteeseen.

Tuli mieleeni, että miten upea ja ainutkertainen ympäristö tämä olisi esimerkiksi hääkuvalle.

Upea elämys, kiitos Mikko Kotamäki! Erityisen iloinen olen siitä, ettei pelto ole sinivalkoinen, vaan upean värikäs.
Peltoa on käynyt ihailemassa mm. Paluumuuttajatar, Kotona Kotkassa -blogissa.

Maisemanvaihdos

Vietin pari päivää ystävän mökillä Päijänteen saaressa.

1950-luvulla rakennettu mökki on kodikas ja aivan veden äärellä. Ihastuin tuvan vanhaan tapettiin, kuva ei täysin anna oikeutta sen värimaailmalle.

Sähköttömän mökin lasikuistilla on aurinkoinen tunnelma.

Kesäkeittiöstä

Savusaunassa valmistuvat makoisat löylyt.

Saaressa tarvitaan kunnon kulkupeli. Teimme parin tunnin souturetken.

Onneksi sattuivat tänä kesänä harvinaiset sateettomat päivät.

Saunan, uimisen, herkullisten ruokien ja juomien jälkeen

oli illaksi järjestetty mahtava valonäytelmä.

Kiitos elämyksestä, T.

All You Need Is Love

Beatles tuli meidän kylälle, tai ainakin melkein. Kesän kohokohtana Pirtillä esiintyi Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band.

Talo oli täyteen pakattu entisiä ja nykyisiä Beatles-nuoria, tunnelma katossa ja katto korkealla. Bändi on loistava ja kun sulki silmänsä kulki silmien edessä monta tuttuihin kappaleisiin liittyvää muistikuvaa.

Mahtava nostalgiamatka 1960-luvulle. Kuvat ovat kännykkäräpsyjä, mutta tunnelma on tärkeintä.

Yleisö lauloi mukana, sanat olivat tatuoituneet mieliin.

Pirtillä on aito seurantalotunnelma buffetteineen. Täällä järjestetään aina myös juhannustanssit ja muitakin pyörähtelyiltoja, kylän yhteisiä juhlia, konsertteja, syntymäpäiviä ja muita tapahtumia.

Buffetin seinää koristivat Bosse & Robert juomajulisteessa.

90-vuotias pienviljelijäyhdistyksen seurantalo, Pirtti, peruskorjattiin muutamia vuosia sitten kyläläisten talkoovoimin.

All you need is love!
Mukavaa elokuun toista viikkoa kaikille!

Painetaan nimi mieleen

Takana kasvavat ritarinkannuspatukat ilahduttavat suunnattomasti. Noita kasvoi talon seinustalla kun muutin tänne ja ihastelin kovasti sen upeaa väriä ja kukintoa. Loppukesällä kun palasin lomamatkaltani, oli ritarinkannusten kohdalla iso kuoppa. Joku oli varastanut ne. Parin vuoden päästä löysin kuitenkin pienen taimen, jota epäilin ritarinkannukseksi ja aloin vaalia sitä. Nyt patukoita on jo kolme.
Tiedän ettei ole ainoastaan tämän puutarhurin ongelma; kasvin nimi on hukassa.
Suosikikseni kivunnut kaunis limenvärinen kasvi (nyt jo ylikukkinut) on nimeltään Laura, koska sain sen Lauran hienosta kivikkopuutarhasta blogitapaamisessa kesällä 2015. Nimi tietysti unohtui, mutta kuukletin ja sain tulokseksi tarhatyräkki.

Vuosia sitten olin taimivaihdossa ja yksi täti kääräisi minulle paperiin siemeniä. En ehtinyt edes kotiin kun nimi oli jo hukassa. Paperin päälle kirjoitin: Jokin perenna Karkkilasta. Toissa vuonna viimein kylvin siemenet ja laitoin merkkitikun: jokin perenna Karkkilasta. Viime vuonna katselin harmaanvihreitä lehtiruusukkeita ja mietin mitä perenna Karkkilasta aikoo. Tänä kesänä se paljasti itsensä: harmaakäenkukkahan se siinä.

Kukissa on upea syvä punainen väri ja kukkia tulee koko ajan lisää.

Talvella löysin puutarhan poistomyynnistä metallisia nimikylttejä kymmenen senttiä kappale. Kaikkiin oli painettu persilja tai timjami. Hamstrasin näitä muutaman kymmenen ja maalasin kyltit blankoiksi.

Nimilapuissa on pitkä piikki, jospa nämä pysyisivät paikoillaan ja voin luntata unohtuneet nimet. Ystävältä saatu Shirley Temple -pioni teki tänä vuonna ensimmäisen kukkansa.

Puutarhassa kasvaa paljon ukontulikukkia ja tummatulikukkia. Edelliset heiluvat kolmessa metrissä, enkä tiedä mistä ne ovat tänne ilmestyneet. Viime vuonna kukkia oli muutama.

Harjaneilikkaa löytyy monessa värissä, ne ovat levinneet vähän jokapuolelle.

Tähän polun reunaan tein viime keväänä kukapenkin matalille kukille. Luonto päätti toisin. Tuolla sinnittelevät vielä maksaruohot, ohotanmaruna ja jotkut muutkin alkuperäisasukkaat.

Pioniunikot ovat upeita, niitä on kylväytynyt vähän sinne tänne ja olen joutunut kikemäänkin näiden taimia.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Taru!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Toivottua rehevöitymistä

Kasvimaa on päässyt rehevöitymään totesi pehtoori tarkastuskierroksellaan. Mutta kyllä siellä vielä kissa mahtuu kulkemaan.

Korjasin jo yhden satsin lehtikaalia. Osa meni kuivuriin ja osa pataan. Tein meksikolaista lehtikaali-valkopapukeittoa. Kehäkukat riekkuvat sipuli-porkkanapenkissä ja vähän kaikkialla. Herneet kiipeävät taivaisiin, salaattifenkolit alkavat olla valmiita ja kyssäkaalit ovat kasvaneet valtaviksi. Eli sato näyttää hyvältä.

Tomaatit alkavat saada väriä, kirsikkatomaatteja on jo voinut nauttia pitkään.

Sokeriherneitä

Latva-artisikat tekevät kukintoja. Tälläisenä kesänä näkee hyvin miten paljon kirvat ja muut tuhohyönteiset aiheuttavat stressiä kasveille. Nyt kun tuholaisia ei juuri ole kasvavat nämäkin reippaasti.

Köynnöspinaatti näyttää muhkealta karvaturrilta. Se on siementänyt melkoisen jälkipolven ympärilleen, kitkettävää riittää. Tuoksuherneet kasvavat aidassa, mutta kukkia saa vielä odotella.

Kesäkurpitsat kasvavat hurjaa vauhtia. Kun pariin päivään ei ehdi korjaamaan satoa, odottaa puutarhuria melkoiset jötkäleet. Eilen tein kesäkurpitsapaistosta, pestolla, tomaatilla, valkosipulilla ja fetalla.

 Onneksi Tom Fox -kurpitsatkin ovat nopeakasvuisia, sillä ne ovat vielä näin pieniä.

Kasvimaa on aika hyvin naamioitunut kukkamaaksi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Anne!
Kaunista elokuuta kaikille!