Kaupungissa piikomassa

Torstaina lähdin piikomaan Porvooseen. Neron sisarukset tarvitsivat sijaishenkilökuntaa kun oma matkusti muihin maisemiin.

Niinpä järjestin Nerolle varapiian ja lähdin itse varapiiaksi Mörölle ja Svanttelle. Vaikka luulisi, että muutto uuteen kotiin olisi kova paikka kissalle, niin tämä kaksikko on osoittanut, että se voi olla myös tervehdyttävä kokemus. Ennen äärimmäisen arat kisut ovat uudessa kodissa muuttuneet rohkeiksi ja seurallisiksi. Kaikki mitä tein oli kisuista mielenkiintoista, varsinkin kutomista seurattiin silmä kovana.

Mörkö lempipaikallaan tornissa, mistä on hyvät näkymät ympäristöön.

Mörkö on innokas leikkimään ja Svantte toimi lähinnä yleisönä.

Kunnes hänkin löysi sisäisen saalistajansa. Kyllä meillä oli mukavaa. Sanomalehden lukeminen ja kissat on klassikko.

Välillä lepäiltiin sohvalla, minä alimmaisena. Mörkö antoin minulle niin tehokasta akupunktiohierontaa, että piti vetää viltti väliin. Kuvat on otettu kännykällä, sillä kisut eivät pitäneet kamerasta.

Ehdin kierrellä kaupungillakin parina päivänä. Porvoossa on paljon kivoja putiikkeja, erityisesti ihastutti Lisa Wikströmin vaateliike Välikadulla. Porvoon Wanhasta Rautakaupasta löysin kauan kaipaamani hellanrenkaan rikkinäisen tilalle. Muitakin aarteita lähti sieltä mukaan, esimerkiksi vanha sinkkisaavi saunalle ja ikkunaheloja.
Mielenkiintoinen paikka, josta voi löytää melkein mitä vain. Kiva kaupunkiloma syksyn piristeeksi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kirsi! Kaunista syysviikkoa kaikille!

Minne puutarhuri on kadonnut?

Onko puutarhuri häipynyt vai vain muuten niin kiireinen, ettei ole ehtinyt istuutumaan koko kesänä? Tuoli on päässyt sammaloitumaan ja kukat ovat ottaneet sen haltuunsa.

Kasvimaa tuottaa satoa, vaikka onkin ollut hieman oman onnensa nojassa. Jos pakkaset eivät yllätä nähdään tänä syksynä latva-artisokan kukintaa.

Soihtunauhukset ovat syksyn ilo.

Kultapallot kurottautuvat taivaisiin. Viime päivien sateet ovat saaneet ne kumartamaan puutarhurille, joka suunnittelee antavansa niille tukea.

Pari vuotta sitten kuolleeksi julistamani Vanille Fraise syyshortensia on tehnyt monta kukintoa. Kauriit leikkasivat sen talvella ja pensas on nyt kuusihaarainen. Juurelta nousee lisää kasvustoa. Asettelin vähän tuoleja eteen, etteivät kauriit nautiskelisi kukintoja ennen aikojaan.

Huiskunauhuksista ei pääse koskaan eroon jos ne on puutarhaansa päästänyt. Siirsin nämä keväällä tähän uuteen kasvupaikkaan ja vein ison kasan kompostiinkin. Nyt vanhassa paikassa on yhtä iso kasvusto kuin ennenkin vaikka luulin kaivaneeni kaikki mukulat ylös.

Pelakuun juurella jouluna kukkinut reunuspäivänkakra pääsi keväällä ulos ja muodosti ison kasvuston espanjankurjenpolven eteen.

Meillä peurat eivät ole tulleet pihapiiriin, mutta metsäkauriit ovat palanneet niemelle talvitiluksilleen ja ne kävivät tarkastamassa pihan. Niille maistuivat syysleimut ja kuunliljat sekä pensaista loput karviaiset. Kasvimaan aitaa oli käyty tutkimassa, mutta toistaiseksi linnoitukseni on pitänyt.

Metsässäkin pitää ehtiä piipahtaa silloin tällöin sadonkorjuussa.

Tarjosin ystävälle kanttarelli-vuohenjuustopiirakkaa.
Puutarhurilla on ollut monta rautaa tulessa ja nyt pitää keskittyä korjaamaan loppu sato talteen.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Jäähyväiset kesälle

Syyskuu. Kesä tuntuu vilahtaneen ohi, odotin turhaan lämpimiä, aurinkoisia päiviä. Panin toivoni elokuuhun, mutta petyin. Jospa syyskuu tarjoaisi kuulaan kirpeitä aurinkopäiviä. Ainakin sunnuntaina oli mainio sadonkorjuusää.
Koska taivas oli illalla pilvetön lähdimme Neron kanssa rannalle kuutamosaunan lämmitykseen.

Palatessamme kotiin saunareissulta, pelästytimme peurat juoksuun.

Nero ei sorkkajalkoja hätkähtänyt. Kuun valaisemalla rantapolulla kissa näytti aivan liikuvalta varjolta.

Mukavaa syysviikkoa kaikille!

Porvoo, Loviisa, koteja ja kissoja

Lauantaina suuntasin Porvooseen ystävien luokse.

Edelfeltin maisema ja nykyinen Porvoo.

Martti ja Katariina käyskentelivät kirkonmäellä.

Vierailun huippuhetki oli tavata Helsingistä Porvooseen muuttaneet Neron sisarukset. Siitä on melkein kymmennen vuotta kun olen nähnyt Svantten, sillä hän on yleensä ujona poikana piiloutunut vierailuni ajaksi. Muuton myötä Svanttesta on kuoriutunut melkoinen seuramies ja pääsin kunnolla rapsuttelemaankin komean kokoista komistusta. Svantte oli aikoinaan pennuista pienin.

Tässä poseeraa Neron sisko Mörkö, hehän ovat kuin kaksi marjaa. Mörkö on vain pienempi ja sirompi. Mörön hurmasin onkileikeillä. Ja aamulla molemmat kissat hyppäsivät vuoteeseeni kehräämään. Ihana jälleennäkeminen, sniff.

Seuraavana päivänä suuntasimme Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan. Matkalla poikkesimme Pernajaan, Stengårdiin.

Saimme nauttia Agricolan tyttärien hienosta musiikkiesityksestä kauniissa salissa.

Poikkesimme kauniissa Pernajan kirkossa, joka on rakennettu oletettavasti 1410-1440 luvuilla. Koristeellinen saarnastuoli, josta osa kuvassa on 1650-luvulta.

Höganåsin seurantalolla saimme seurata vanhojen ikkunoiden kunnostusta ja keittomaalin tekoa. Sisällä oli kirppis ja kahvio.

Sitten Loviisaan. Tässä muutamia makupaloja kohteista.

Villa Engelin omenapuun alla nautimme ihania Cafe de l'Amourin herkkuja.

Välipalaksi Anni Kuusimäen harpunsoittoa.

Antoisa viikonloppu. Kiitos ystävät!

Laarit täyttyvät

Tämä kesä on ollut epätavallisen vilkas ja kasvimaa on jäänyt vähälle hoidolle. Onneksi on ollut runsaasti taivaallista kastelua, katteet pitävät rikkaruohot kurissa eikä ötököistä ole ollut haittaa. Sato on runsasta ja jokaisessa välissä olen korjannut sitä laariin tai pataan. Latva-artisokat ovat kasvaneet ennätyssuuriksi. Ostin valmiit taimet eikä lajikkeesta ole tietoa.

En ole raatsinut poimia näitä syötäväksi vaan toivon kukintaa. Ehkä ydellä nupulla voisi herkutella, harvoin täällä saa tuoretta latva-artisokkaa.

Pensaspapuja ja härkäpapuja menossa hamsterin talvisäilöön.

Vihreä punarevonhäntä Viridis on kasvanut, mutta vain noin 40 senttiseksi. Se voisi olla puolitoistametrinen. Lehdet ovat herkullisia pinaatin tapaan käytettynä, esimerkiksi oliiviöljyn, valkosipulin ja sitruunan kanssa. Yritän ottaa siemenet talteen ensi vuoden satoa varten.

Parsakaalit ovat ehtineet kukkaan ja niitä on jo syötykin. Poikkeuksellisesti tänä kesänä nämä pystyi vapauttamaan verkon alta.

Osa kyssäkaaleista kasvoi salaa vauvan pään kokoisiksi, mutta ovat silti rapeita ja maukkaita. Kesäkurpitsaa tulee koko ajan hurjaa vauhtia. Pakastin sitä kuutioina, raasteena ja soseena.

Talvikurpitsa Tom Foxin suurin lapsi on jo alkanut kellastua kuvan ottamisen jälkeen. Sillä on muutamia pikkusisariakin kasvamassa ja katkoin varret, jotta kasvu keskittyisi hedelmiin eikä uusiin kukintoihin.

Sipulit kasvoivat komeiksi, eivätkä alkaneet kukkia varhaisesta istutuksesta huolimatta. Osan keräsin jo vintille kuivumaan. Myös valkosipulit nostin eilen, kasvoivat nekin ihan komeiksi. Laitan kuvan ja juttua niistä myöhemmin.

Rimpula muovihuone on osoittanut ennakkoluuloni turhiksi ja se on kasvattanut viidestä tomaatinvarresta mahtavan sadon.

Tomaatteja olivat keittiössä kaikki kulhot täynnä kunnes keitin niistä soosia pakkaseen. Kokeilin myös pakastaa muutamia pienempiä tomaatteja kokonaisina. Korissa on lisäksi avomaankurkkuja, sokeriherneitä, jotka ryöppäsin pakkaseen ja rukolaa.

Ehdin viimein vähän karsia kukkakasvustoja kasvimaalla. Käytävillä ei meinannut enää päästä kulkemaan kun joka puolelta ryöppysi kukkaa.

Kehäkukan siemeniä olen kerännyt niin paljon, että niistä voi kylvää oman kukkapellon. Jos siemeniä ei kerää, lakkaa kasvi vähitellen kukkimasta.

Sitten on vielä metsäsaaliit. Kanttarellit nousivat aika myöhään ja niitä on nyt metsissä hurjat määrät.

Minäkin kuljen sadonkorjuussa täällä heinäpellon pientareella.
Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua kaikille!