Vetisyyden ääri

Märkyydellä ei tunnu olevan rajaa tänä vuonna. Jatkuvat, runsaat sateet ovat syksyn ankeuttajia. Poutahetkinäkään aurinko ei pääse murtautumaan esiin sillä ainakin puoleen päivään maiseman peittää usva, joka on kuin tihkusade.
En ole uskaltanut laittaa sipuleitakaan maahan, pelkään, että ne mätänevät oitis.

Poutahetket on hyödynnettävä tarkkaan ulkoilun ja pihatöiden parissa.

Lehdet haravoimatta, nurmikko leikkaamatta.

Sadonkorjuukin on vielä osittain kesken, ainakin palsternakat saavat vielä kasvaa tovin. Parina yönä on ollut jo hetken pakkasta, mutta pahempaa tuhoa se ei ole saanut aikaan. Krassitkin kukkivat vielä.

Latva-artisokat eivät ehtineet kukkia, mutta erittäin komeat nuput ne saivat aikaiseksi.

Piilokuva. Kaurislauma vierailee säännöllisesti pihassa, mutta enää en jaksa surra menetettyjä perennoita. Niiden on aikakin jo mennä. Olen nähnyt sorkkajalkojen tutkiskelevan kasvimaan aitaa, heikkoa kohtaa etsien, mutta toistaiseksi linnoitus on pitänyt. Herkullisemmalla puolella on nyt tupla-aita ja muutaman metrin suojakaistale aitojen välissä.

Ne suhtautuvat minuun kuin vanhaan tuttuun, mutta vielä saan ne lähtemään pihasta kehottamalla.

Hämärää ja pimeää torjun kynttilöin.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Maatiaiskanasen elämää ja Keiju Kukkanen!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Eeva antoi ja Aatami söi

Omenasta on moneksi, eikä se ole kielletty hedelmä, vaan erittäin suositeltava. Joskus satoa tulee liikaakin eikä kaikkea saa uppoamaan hilloiksi, mehuiksi ja piirakoiksi.

Vinkkejä omenoiden monenlaiseen hyödyntämiseen löytyy Kirsti Eskelisen Omenakirjasta. Valmistaisiko vaikka Punaista omenaketsuppia ystäville joululahjaksi tai miltä kuulostaa sieniomenamuffinit?
Suurin osa kirjasta esittelee uusia, herkullisia reseptejä suolaisiin ja makeisiin omenaherkkuihin.
Niille, jotka suunnittelevat omaa omenatarhaa tai haluvat laajentaa entistä on kirjassa kattavasti tietoa myös omenalajikkeista ja omenan kasvatuksesta.

Minä pidän omenoista, mutta mielikuvitukseni on tähän asti riittänyt piirakan ja hillon valmistukseen, mutta nyt valaistuin tämän jalon hedelmän monipuolisemmasta käytöstä. Pikajälkiruuan saa esimerkiksi vaahtokarkkiomenoista:
Huuhdo omenat, halkaise ja poista siemenkodat. Nosta puolikkaat mikronkestävään astiaan ja jätä väleihin pieni rako. Kuumenna mikrossa täydellä teholla noin 30 sekuntia, kunnes karkki on sulaa ja omena puolipehmeää.
Jo kirjan kauniit kuvat saavat veden kielelle.  Suosittelen.
Omenakirja Kasvata, tunnelmoi, herkuttele
Kirsti Eskelinen
Gummerus 2017

Ei onnea kukka-arpajaisissa

Ostin viime vuonna puutarhamessuilta ritarinkannusten juurakoita ja tänä vuonna ne kukkivatkin kivasti, paitsi yksi vaaleanpunaisten ritarinkannusten rypäs, joka vain kasvoi pituutta vantterana. Vielä nuppuvaiheessakaan en huomannut mitään erikoista, mutta nyt ne alkoivat kukkia ja huijaus paljastui. Ukonhattuja, tosin eri lajiketta kuin minulla on jo puutarhassa hurjat määrät. Virolaista sipuli-, mukula-, juurakkokauppiasta kutsutaankin yleisesti kukka-arpajaisiksi, sillä ostoksista voi ilmaantua ihan mitä vain.

Vanille Fraisen kukinnot ovat säästynee peuran hampailta ja punastunut kauniisti.

Sain kesällä risat rattaat, kun tarvitsin kuljetusvälinettä projektiini. Ne sattuivat olemaan kasvimaan reunalla kun korjasin satoa ja työntelin niillä saaliin portaiden eteen. Lehtikaalia, kyssäkaalia ja fenkolia. Yhden kesän rattaat kestivät ja täyttivät tehtävänsä. Hupia on herättänyt näky kun täti taivaltaa pellolla rattaita työnnellen.

Revonhännillä on komeat rastat ja auringonkukat kehittelevät siemeniä. Märkyys on ollut ultimaattista ja se on tehnyt sadonkorjuusta ajoittain hankalaa. Säälin ammattiviljelijöitä, jotka korjaavat litimärkää viljaa pelloilta, ei taida olla ihan parasta A-luokkaa.

Harrasteviljelijä sen sijaan nauttii rehevästä sadosta, Tom Fox -kurpitsoita on tulossa kolme kappaletta. Pitää poimia ne sisään kypsymään ennen pakkasia.

Nostin viimeiset kesäporkkanat ja talviporkkanatkin olen saanut jo varastoon.

Tänään on täysikuu. Eilen se loisti komeasti pilvettömältä yötaivaalta.Tänään on pilvistä, elättelen kuitenkin toiveita kuutamoyöstä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kaupungissa piikomassa

Torstaina lähdin piikomaan Porvooseen. Neron sisarukset tarvitsivat sijaishenkilökuntaa kun oma matkusti muihin maisemiin.

Niinpä järjestin Nerolle varapiian ja lähdin itse varapiiaksi Mörölle ja Svanttelle. Vaikka luulisi, että muutto uuteen kotiin olisi kova paikka kissalle, niin tämä kaksikko on osoittanut, että se voi olla myös tervehdyttävä kokemus. Ennen äärimmäisen arat kisut ovat uudessa kodissa muuttuneet rohkeiksi ja seurallisiksi. Kaikki mitä tein oli kisuista mielenkiintoista, varsinkin kutomista seurattiin silmä kovana.

Mörkö lempipaikallaan tornissa, mistä on hyvät näkymät ympäristöön.

Mörkö on innokas leikkimään ja Svantte toimi lähinnä yleisönä.

Kunnes hänkin löysi sisäisen saalistajansa. Kyllä meillä oli mukavaa. Sanomalehden lukeminen ja kissat on klassikko.

Välillä lepäiltiin sohvalla, minä alimmaisena. Mörkö antoin minulle niin tehokasta akupunktiohierontaa, että piti vetää viltti väliin. Kuvat on otettu kännykällä, sillä kisut eivät pitäneet kamerasta.

Ehdin kierrellä kaupungillakin parina päivänä. Porvoossa on paljon kivoja putiikkeja, erityisesti ihastutti Lisa Wikströmin vaateliike Välikadulla. Porvoon Wanhasta Rautakaupasta löysin kauan kaipaamani hellanrenkaan rikkinäisen tilalle. Muitakin aarteita lähti sieltä mukaan, esimerkiksi vanha sinkkisaavi saunalle ja ikkunaheloja.
Mielenkiintoinen paikka, josta voi löytää melkein mitä vain. Kiva kaupunkiloma syksyn piristeeksi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kirsi! Kaunista syysviikkoa kaikille!

Minne puutarhuri on kadonnut?

Onko puutarhuri häipynyt vai vain muuten niin kiireinen, ettei ole ehtinyt istuutumaan koko kesänä? Tuoli on päässyt sammaloitumaan ja kukat ovat ottaneet sen haltuunsa.

Kasvimaa tuottaa satoa, vaikka onkin ollut hieman oman onnensa nojassa. Jos pakkaset eivät yllätä nähdään tänä syksynä latva-artisokan kukintaa.

Soihtunauhukset ovat syksyn ilo.

Kultapallot kurottautuvat taivaisiin. Viime päivien sateet ovat saaneet ne kumartamaan puutarhurille, joka suunnittelee antavansa niille tukea.

Pari vuotta sitten kuolleeksi julistamani Vanille Fraise syyshortensia on tehnyt monta kukintoa. Kauriit leikkasivat sen talvella ja pensas on nyt kuusihaarainen. Juurelta nousee lisää kasvustoa. Asettelin vähän tuoleja eteen, etteivät kauriit nautiskelisi kukintoja ennen aikojaan.

Huiskunauhuksista ei pääse koskaan eroon jos ne on puutarhaansa päästänyt. Siirsin nämä keväällä tähän uuteen kasvupaikkaan ja vein ison kasan kompostiinkin. Nyt vanhassa paikassa on yhtä iso kasvusto kuin ennenkin vaikka luulin kaivaneeni kaikki mukulat ylös.

Pelakuun juurella jouluna kukkinut reunuspäivänkakra pääsi keväällä ulos ja muodosti ison kasvuston espanjankurjenpolven eteen.

Meillä peurat eivät ole tulleet pihapiiriin, mutta metsäkauriit ovat palanneet niemelle talvitiluksilleen ja ne kävivät tarkastamassa pihan. Niille maistuivat syysleimut ja kuunliljat sekä pensaista loput karviaiset. Kasvimaan aitaa oli käyty tutkimassa, mutta toistaiseksi linnoitukseni on pitänyt.

Metsässäkin pitää ehtiä piipahtaa silloin tällöin sadonkorjuussa.

Tarjosin ystävälle kanttarelli-vuohenjuustopiirakkaa.
Puutarhurilla on ollut monta rautaa tulessa ja nyt pitää keskittyä korjaamaan loppu sato talteen.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Jäähyväiset kesälle

Syyskuu. Kesä tuntuu vilahtaneen ohi, odotin turhaan lämpimiä, aurinkoisia päiviä. Panin toivoni elokuuhun, mutta petyin. Jospa syyskuu tarjoaisi kuulaan kirpeitä aurinkopäiviä. Ainakin sunnuntaina oli mainio sadonkorjuusää.
Koska taivas oli illalla pilvetön lähdimme Neron kanssa rannalle kuutamosaunan lämmitykseen.

Palatessamme kotiin saunareissulta, pelästytimme peurat juoksuun.

Nero ei sorkkajalkoja hätkähtänyt. Kuun valaisemalla rantapolulla kissa näytti aivan liikuvalta varjolta.

Mukavaa syysviikkoa kaikille!

Porvoo, Loviisa, koteja ja kissoja

Lauantaina suuntasin Porvooseen ystävien luokse.

Edelfeltin maisema ja nykyinen Porvoo.

Martti ja Katariina käyskentelivät kirkonmäellä.

Vierailun huippuhetki oli tavata Helsingistä Porvooseen muuttaneet Neron sisarukset. Siitä on melkein kymmennen vuotta kun olen nähnyt Svantten, sillä hän on yleensä ujona poikana piiloutunut vierailuni ajaksi. Muuton myötä Svanttesta on kuoriutunut melkoinen seuramies ja pääsin kunnolla rapsuttelemaankin komean kokoista komistusta. Svantte oli aikoinaan pennuista pienin.

Tässä poseeraa Neron sisko Mörkö, hehän ovat kuin kaksi marjaa. Mörkö on vain pienempi ja sirompi. Mörön hurmasin onkileikeillä. Ja aamulla molemmat kissat hyppäsivät vuoteeseeni kehräämään. Ihana jälleennäkeminen, sniff.

Seuraavana päivänä suuntasimme Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan. Matkalla poikkesimme Pernajaan, Stengårdiin.

Saimme nauttia Agricolan tyttärien hienosta musiikkiesityksestä kauniissa salissa.

Poikkesimme kauniissa Pernajan kirkossa, joka on rakennettu oletettavasti 1410-1440 luvuilla. Koristeellinen saarnastuoli, josta osa kuvassa on 1650-luvulta.

Höganåsin seurantalolla saimme seurata vanhojen ikkunoiden kunnostusta ja keittomaalin tekoa. Sisällä oli kirppis ja kahvio.

Sitten Loviisaan. Tässä muutamia makupaloja kohteista.

Villa Engelin omenapuun alla nautimme ihania Cafe de l'Amourin herkkuja.

Välipalaksi Anni Kuusimäen harpunsoittoa.

Antoisa viikonloppu. Kiitos ystävät!