17.9.2012

Syystunnelmia

Kesä alkaa luovuttaa. Syksyiset metsät ovat ihastuttavia, sammal ja pudonneet lehdet tuoksuvat. Syksy on minun vuodenaikani.

Virheetön, pieni herkkutatti saa sydämeni tykyttämään.

Älä pelkää kultaseni, ei se meitä halua poimia.
Näitä ihailen, mutten koske.

Aurinko saa värit hehkumaan.

Tämä perhe asustaa niemellä. Olen seuraillut niitä koko kesän. Emon käytöksestä olen arvannut, että sillä on pienokainen metsän siimeksessä, olin nähnyt myös makuupaikkoja.
Mutta hänelläpä onkin kaksoset, vasat kirmailivat pellolla
lasten tapaan.
Toivon, etteivät nämä osu metsästäjän tähtäimeen.
Ovat melkein kotieläimiä.

Kun Nero näkee peurat se murisee kumeasti. Muutkin asiattomat kulkijat, mukaan lukien ihmiset, saavat prinssin murisemaan.

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

29 kommenttia:

  1. Vahvaa syksyn tuntua noissa lehtikuvissasi, uskomattoman kauniita kuvia! Onko tuon peuran(kauriin?) nimi vielä valkohäntäpeura - nimienvaihtelu on ärsyttävää. Soma perhe joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, peuran nimi on kai muutettu valkohäntäkauriiksi. Minuakin nimien vaihtaminen ärsyttää, mutta tässä oli kai perusteena se, ettei eläin ole peura olleenkaan vaan kauris.

      Poista
  2. Syksyisessä metsässä on sitä jotain! Nerossa taitaa olla hieman vahtikoiran (vaiko metsästäjän) vikaa kun tuolla tavoin murisee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerossa on tietty metsästäjän vikaa ja mahtaa harmittaa liian suuret saaliit. Josku tuntuu kolkolta kun kissa kesken unien nousee sylistä ja alkaa murista pimeyteen, kuka siellä hiippailee. Toimii vahtikoiran korvikkeenakin.

      Poista
  3. Upeaa syksyn hehkua kuvissasi ♥
    Mukavaa kun pääsit näkemään kaksosetkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä syksy on mukavaa aikaa varsinkin jos on aurinkoisia päiviä. Kaurisperhettä on mukava seurailla, vasat kasvavat kovaa vauhtia.

      Poista
  4. Syksyssä on jotain leppoisaa ja rauhoittavaa kesän touhujen jälkeen. Luonto asettuu pikkuhiljaa lepäämään. Syksyssä on myös omanlaistaan huikeutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, syksyllä hiljenee ja rauhoittuu. Kuulaita syyspäiviä ei voita mikään kesähelle.

      Poista
  5. Hyvä vahti-kissa. Pitää vaaralliset metsänpedot, kuten peuran, pois pihapiiristä :)
    Syksy on tosiaan parasta aikaa. Syksyisen metsän tuoksukin on aivan hurmaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko se Nero vai mikä, mutta enää peurat eivät käy kasvimaalla popsimassa satoa. Kasvimaan ympärillä on aita, mutta niin matala, että peura halutessaan voisi loikata siitä yli. Toivotaan runsaita suppilovahverosaaliita!

      Poista
  6. Kauniita kuvia! Ihania punaisia lehtiä minulla oli jo ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Lehtien väritys on vasta alkamassa, toivottavasti saamme hohtavan ruskan.

      Poista
  7. Hauskaa, Musti on siinäkin Neroa muistuttava, että sekin murisee. Minun puolestani saisi myös metsästää peuroja, olen niin kyllästynyt siihen että puolet kukkanupuista ja -versoista menee niiden suihin. Valkohäntäpeura tulee ainakin täälläpäin liian kesyksi, se ei lähde pois vaikka menen pihalle huitomaan, katsoo vain ja jatkaa kukkasteni mussuttamista.
    Herkkutatti löytyi täälläkin ihan postinhakureissun varrelta, mukava ja herkullinen yllätys!
    Tuosta kauris-peura -keskustelusta sen verran, että valkohäntäpeurasta annettiin muutama vuosi sitten suositus alkaa kutsua sitä kauriiksi, mutta loppujen lopuksi nimeä ei sitten virallistetukaan, sillä valkohäntäpeura oli jo vakiintunut nimi. Kielitoimisto ei siis ole valkohäntäkauris -nimeä hyväksynyt ja voi olla ettei hyväksykään, eikä se ole pelkästään kielitoimiston mielipide. Näin ainakin luin jokin aika sitten Suomen luonto -lehdestä, ehkä tämä(kin) tieto on jo vanhentunutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä, että peuroja pitää metsästää, mutta noihinkin kiintyy kun seurailee niiden touhuja läheltä. Täällä eivät peurat kylläkään ole kesyyntyneet, kovin arkoja ovat eikä tarvitse paljon hätistellä kun jo pakenevat. Kasvimaanikin on saanut olla rauhassa. Neron tulon jälkeen (ehkä se on se murina) myös kukat, ihme etteivät tulppaanit menneet keväällä. Aikoinaan kevätinnoissaan peurat laittovat pihakalusteita säpäleiksi, enkä käsitä miten ne olivat onnistuneet työntämään kottikärryni kasvimaanlaidalta kymmenen metrin päähän pellolle. Minulle sopii, että ovat peuroja vaikka näyttävätkin kauriilta :)

      Poista
  8. Kunpa tunnistaisin tatit...tämä saari on kuulemma herkkutattien supermesta. Hieno kuva tatista ja nuo metsäkauriit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tatit ovat mielestäni helppoja tunnistaa, niillä on lakin alla pillistö. Sappitattia kannattaa varoa, jos olen epävärma tatista, kosketan sitä varovasti kielen kärjellä. Nuo pulskajalkaiset herkkutatit ovat NIIN herkullisia. Jos vielä asut aarteiden keskellä niin tutustu ihmeessä näihin superherkkuihin.

      Poista
  9. Kiireisen työpäivän jälkeen kuvasi rauhoittavat mieleni. Hiljennyn hetkeksi ja nautin kauniista yksityiskohdista. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, iloitsen jos kuvani tuovat rauhallista mieltä. Minullakin on ollut kovin kiireiset viikot ja oli ihanaa päästä viikonloppuna hetkeksi metsän hoitoon.

      Poista
  10. Aivan mahtavia kuvia, kumpa syksy olisikin aina niiden kaltainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, olin juuri blogissasi kirjoittamassa: Aivan mahtava kuvasarja! Telepatiaa? Niinpä, lämpimiä ja aurinkoisia päiviä kiitos, ei myrskyjä ja sateita.

      Poista
  11. Ihania kuvia Cheri :) Syksykin on pimenivissä illoissaan ja kuihtuvissaa lehdissään voimaannuttava !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka. Jotenkin herään henkiin syksyllä. Usein ajatellaan, että syksy merkitsee loppua, mutta se voi merkitä myös alkua. Voimaannuttava on hyvä sana.

      Poista
  12. Syksyssä on puolensa, mutta tällä hetkellä tämä kova tuuli ei ihastuta. Oli varmaan hieno hetki saada bambit kuvattua. Onnittelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä myrsky on nousemassa, sataa kaatamalla. Ei miellytä, mutta kuppi kuumaa kaakaota ja tuli takkaan niin eiköhän tästäkin selvitä. Bambit ovat hyvin arkoja ja tarkkaavaisia, kameran laukaisukin saattaa säikyttää ne. Tällä kertaa onnistuin pääsemään aika lähelle pitkän putken kanssa.

      Poista
  13. Nämä bambit ovat naapureitani, harmittaisi varmaan jos ne popsivat keväällä tulppaanit. Viime keväänä kukat kyllä säästyivät sekä bambeilta, että myyriltä. Olen asennoitunut niin, että luonnolle kuuluu kymmenykset, muttei koko sato. Olen istuttanut pihan reunalle pellon laitaan tarhasuolaheinää. Se nousee aikaisin keväällä, jo lumen alta ja on peuroista herkkua. Ehkä sekin piitää ne pois pihalta.

    VastaaPoista
  14. Minäkin pidän syksystä, tai oikeastaan kaikista vuodenajoista ja niiden vaihtelusta. Niiden kestoista voisi sitten neuvotella! Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kaikilla vuodenajoilla on puolensa, mutta samaa mieltä, kestoista voisi neuvotella, varsinkin tuon talven.

      Poista
  15. Silmä ja mieli lepää kuviasi katsellessa! Tuo tatti on aivan muhevan herttainen, myös se kärpässieniperhe :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä on rauhoittava vaikutus. Vaikka kärpässienet ovat kauniita ja kuin suoraan satukirjasta ne saavat kasvaa rauhassa. Herkkutatit sen sijaan sujahtavat koriin nopeasti. Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista

Kiitos kommentista