14.3.2013

Verenseisautus

Asemasota on taas alkanut. Marsalkka Nero päivystää urheasti reviirillään yötä päivää, säässä kuin säässä.
Uusia puremajälkiä on ilmestynyt runsaasti, molemmissa korvalehdissäkin on haava. Erilaisin keinoin olen onnistunut houkuttelemaan prinssin sisään yöksi, se on hyvä meidän molempien unien kannalta. Ennen nukahtamista ehdin vielä hoitaa taistelijan haavoja ja tutkia tilannetta.
Toissayönä prinssiä ei taas kuulunut kotiin ihmisten aikoihin, joten ei auttanut kuin lähteä etsimään ulkorakennuksista. Taskulampun kanssa könysin tikkaita pitkin tallin vintille, mutta tällä kertaa sankaria ei näkynyt siellä. Oli satanut lunta, eivätkä jäljet paljastaneet mitään. Taivalsin ladolle. Könysin tikkaita pitkin parsille, mutta ei ollut kissa sielläkään. Huomasin kyllä, että melkoinen temmellys oli käynyt villakasassa. Kiipesin alas ja tutkin joka kolon, minusta tuntui, että Nero piileskeli jossakin.

Taskulampun valossa minut kohtasi kauhistuttava näky, laajalla alueella lattialla oli valtavat määrät kissankarvatuppoja. Näytti siltä, että paikalla oli kynitty kissa. Tiedätte varmaan sellaisen veret seisauttavan tunteen kun pelästyy oikein kunnolla. Siltä minusta tuntui kun päässäni kelasi loppumaton määrä arvailuja tapahtumasta. Ajattelin jo, että jos Nero vielä palaa kotiin se on kalju. Yritin taskulampun valossa ottaa selvää karvojen väristä, mutta tummista karvoista oli vaikea päätellä mitään. Tarkistin ladon ulkopuolelta näkyikö isomman eläimen jälkiä, mutta päivän mittaan satanut lumi peitti vastauksen.
Palasin kotiin. Aika pian Nero koputti oveen ja astui sisään täysissä pukeissa, mikä helpotus. Yritin tutkia onko turkissa pälviä, minusta se näytti normaalilta ja haavat olivat rupeutuneet.

Seuraavana päivänä kävin ladolla ja kuvasin hämärässä karvatupot. Kova tappelu paikalla on käyty, villat ovat lennelleet ilmeisesti molemmista pukareista. Vihollinen on palannut ja jostain syystä lato on valikoitunut asemasodan paikaksi. Päivällä olen yrittänyt saada kissan jäämään sisätiloihin torkuille normaaliin tapaan, mutta se on jännittynyt ja tuijottaa ovelle aivan kuin vihollinen voisi hyökätä millä hetkellä hyvänsä ja pian se pyytää ulos.
En ole nähnyt taistelukumppania. Illalla kun hoitelen Neron haavoja mietin, onkohan toisella osapuolella ketään vai joutuuko se nuolemaan haavansa itse. Ymmärtäisi pysytellä pois meidän pihapiiristämme.
Tämän kissojen sotaosuuden keväästä haluaisin ohittaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Ruostevilla!
Kaikille mukavaa loppuviikkoa, lämpimien ilmojen tultava ennemmin tai myöhemmin.

50 kommenttia:

  1. Voi noita kissoja! Toivottavasti toisellakin taistelijalla on hoitaja. Aurinkoista torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan, että vastapuolellakin on huoltopiste. Tosin täällä liikkuu villiintyneitä kissojakin, eikä kaikkia navettakissoja hoidella niin kuin Neroa.

      Poista
  2. Voi, että ei ole Nerolla helppoa, maaliiskuun huumaa...
    Onneksi Nerolla on sinut ja hyvä hoito taistelun jälkeen ja toivotaan tosiaan, että se toinen lannistuisi ja ei tulisi enää Neron reviirille.
    Meilläkin Väinöllä tuppaa lenkit venymään, kun pitää haistella jokainen pissaläntti, ihan varmuudne vuoksi, jos siinä olisi vaikka kaunis neito keikaillut. Onneksi naapurin Stella-neito muutti vähän kauemmaksi, silloin kun hän asui lähellä Väinöllä oli tosi vaikeaa ja minulla myös.
    Mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa sinulle ja Nerolle silitykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme molemmat. Kyllä nuo juoksut ovat koirilla vaikeita, siinä uroksella järki sumenee :) Tänään onkin sellainen pakkanen, etteivät taida kissat hevin lähteä liikkeelle.

      Poista
  3. Nero on kovin primitiivinen kissa. Monilla kissoilla nuo taisteluaikoja ei ole enää ollenkaan. Meidän Omppu-kissa on hyvin primitiivinen tuon saalistusinnon suhteen. Toivottavasti sitä toistakin osapuolta hoidetaan, haavoista voi tulla tosi pahoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero syntyi villiintyneenä ja se ehti oppia yhtä ja toista selviytymisestä ennen kuin siitä tuli kotikissa. Prinssi on leikattu, joten hormoonit eivät saa sitä lähtemään uhoilemaan, mutta pelko kai panee puolustamaan omaa reviiriään. Sillä on liian paljon huonoja kokemuksia vieraista kissoista.

      Poista
  4. kyllä tuo tuppokasa on ollu varmasti järkky löytö- hyvä että kävi hyvin lopulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ottaa tukea seinästä, sen verran järkyttävää jälkeä. Toivottavasti rauha palaa pian.

      Poista
  5. Huh, huh onpa jälkeä! Luulisi toisen jo älyävän pysyä poissa Neron reviiriltä. Meillä Mutikainen vetelee autuaita sisäkissan unia ja vain haaveilee karvatuppokinkereistä...

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka onkin mukavaa nähdä miten kissa nauttii vapaudestaan, niin kyllä tyytyväisessä sisäkissassa on puolensa. Toivottavasti selkäsauna pitää tunkeilijan loitolla.

      Poista
  6. Postauksen sisältö kuulosti juuri niin pelottavalta kuin otsikkokin. Kauheaa. Tämänkaltaisia sotia ei todellakaan kaivata! Toivottavasti vastapuoli ymmärsi luovuttaa. Toivokaamme rauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhaa toivomme! Yleensä nämä kinkerit alkavat myöhemmin keväällä ja pääsen näkemään tunkeilijat, nyt lumiesteiden takia vihollinen pysyttelee kauempana. Täällä on lääniä vaikka kuinka paljon väistellä toisiaan, mutta jostain syystä tappelupukarit hakeutuvat tänne vaikka ei ole ruokalähteitä, eikä erityisen houkuttelevia suojiakaan verrattuna asuttuihin talleihin ja navetoihin.

      Poista
  7. No voihan pukarit! Harmi, ettei sille toiselle osapuolelle puhe ja pyytelyt auttaisi, vaikka sen tapaisitkin :( Lapsuuden kotini Hissu puolusti myös matriarkkana talomme tienoota ja löylytti naapureiden katteja. Korvissa oli lähes pitsireunukset. Onneksi mitään isompaa haveria ei sattunut. Toivon todella, että Nerokin selviää vain pintanaarmuilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kokemuksesta, ettei pyytely auta, eikä pelottelukaan vaikka joskus olen juossut kaameasti sähisten tunkeilijoiden perässä :) Nero on varmasti tuntenut myötähäpeää noissa tilanteissa. Eri paikoissa on varmaan kissoillakin erilaisia kulttuureja, meillä päin tuntuu raggareita riittävän.

      Poista
  8. Väistyköön sota ja tulkoon rauha ja rakkaus valtakuntaanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksesta, haluaisimme paratiisillisen rauhan palaavan.

      Poista
  9. Jestas sentään, tuo karvatuppokuva jätti pari sydämentykytystä väliin jo täälläkin!!
    Ei saa pelotella!!

    Onneksi saat sentään Neron yöksi kotiin, se tekee hyvää Nerolle ja varmasti vielä parempaa sinun sielunelämällesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuus oli vielä karmeampi, kaikkea ei saanut kuvaan. Minusta lattialle oli levinnyt ainakin puolen kissan karvat. On siinä mahtanut kuulua melkoinen mourunta. En tiedä mitä joutuisin napsimaan jos kissa ei tuollaisen näyn jälkeen palaisi yöksi kotiin.

      Poista
  10. Voi hurja. Ihme ja helpotus tuon karvakasan näkemisen jälkeen, että Nero kuitenkin palasti kotiin "täysissä pukeissa". Kuinka paljon noista kissoista tuota karvaa lähteekään. Et varmaan toivo Nerolle pitsireunuksisia korviakaan, joista Inka mainitsi. Toivottavasti pian teillä rauhoittuu, ettei tarvitsi koko ajan elää jännityksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaankaan toivo pitsikorvia prinssille, pienestä korvalehden haavastakin tulee tosi paljon verta. Tänään on tosi kova pakkanen eikä Nero pyytänyt ulos aamuvarhaisella. Nyt se on kuitenkin käynyt ulkona jo monen monituista kertaa todetakseen, että siellä on liian kylmä päivystää pitkään. Toivomme todella rauhantilaa.

      Poista
  11. Minäkin yritän ainakin näin talviaikaan ja mielellään kesälläkin saada kissapojat yöksi sisään...ei sitä tiedä mitä tuolla pahassa maailmassa tapahtuu...
    Ihana, vaikkakin vaarallisen näköinen tassu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, tuntuu turvalliselta vain jos kissa on sisätiloissa yöllä. Kissoilla on hurjat työkalut, ihminen olisi helisemässä jos kissa päättäisi hyökätä kimppuun, isommista kissaeläimistä puhumattakaan :)

      Poista
  12. Kyllä meilläkin odotellaan että maaliskuu menisi jo ohi.Eilen viimeksi jouduin pitämään kissat väkisin sisällä, kun ikkunan takana mourusi hurjan kokoinen kolli. Hetken päästä siihen tuli toinenkin ja sitten taistelttiin kunnolla. Ihmeesti noi leikatut tytöt vielä vetää kolleja puoleensa. Tytöt kyllä pistää kynsin hampain vastaan ja minä saan juoksennella yöpaitasillani pihalla niitä pelastamassa vähän väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole edes tyttöjä houkuttimena. Lähimmällä naapurilla on leikattu kolli ja yhdellä naapurilla on leikkaamattomia kissoja, joiden sukupuolesta en tiedä. Ainakin tyttöjä on, koska pentuja tulee joka vuosi. On varmaan hauska näky kun yöpaidassasi juoksentelet kissoja pelastamassa :)

      Poista
  13. Tässä kohtaa viimeistään huokaan helpotuksesta, että Viiru on sisäkissa - vaikka ulkoileekin valvotusti Isännän kanssa. Huh, huh - onneksi sentään saat Neron kotiin yöksi, niin saa urhea taistelija hoitoa vammoihinsa ja hoitaja rauhan yöksi. Toivotaan, että myös vastapuoli saa jossain hoivaa - ja toivotaan, että Nero olisi jo ne taivaanmerkit sille näyttänyt, jotta osaisi pysytellä kauempana.
    Aurinkoista loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäkissoissa on puolensa, mutta ikävä kyllä ulkokissaa on vaikea muuttaa sisäkissaksi. Jos Nero on illalla kotona ja haluaa myöhään ulos, lähdemme valjaissa, silloin reviirin tarkastus käy paljon nopeammin kuin jos kissan päästää yksikseen matkaan. Myös paluu yöksi kortteeriin on varmaa:) Toivottavasti toinen otti opikseen, Neron käytöksestä päätellen tilanne on vielä akuutti, vartiointia on jatkettava.

      Poista
  14. Hui! Kissoilla selvästi jo on kevät, vaikka muutoin talvelta vielä tuntuukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin on talvista varsinkin tänään kun mittari näytti yli kahtakymmentä miinusta. Nero ei varmaan ymmärtäisi kevään merkitystä hormonitasolla jos ei olisi noita tunkeilijoita, jotka tulevat tänne uhittelemaan testosteronipäissään.

      Poista
  15. Aikamoiset näytelmät teillä. Toivottavasti tilanne kevään edetessä rauhottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä ollut välirauhaa jo pari viikkoa. Toivottavasti pysyvä rauha saadaan aikaiseksi pian.

      Poista
  16. Oi, tuosta ylimmästä kuvasta kun saisi taulun! Kissat on melkoisia petoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petoja ne ovat, mutta keskinäisissä kahinoissaan onneksi eivät murhanhimoisia. Ne tappelevat, mutta eivät halua toisen eliminointia.

      Poista
  17. Voi hyvänen aika! Nero on aikamoinen sisupussi-marsalkka. Ja aiheuttaa sinulle harmaita hiuksia, joskaan ei menetäkään omia karvojaan.
    Harmin harmi! Toivottavasti se pysyisi enemmän sisällä jos vieras ei ymmärrä poistua. Meillä onneksi Musti on nyt todella paljon sisällä ja hakeutuu selvästi sisään, jos ulkona liikkuu jotakin pelottavaa (viimeksi eilen illalla se tuli häntä aivan pörrönä ja muristen sisään). Ransu nyt on yleensä aina siellä missä minäkin. Helpottavaa.
    Pikaista rauhan paluuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero ei ikävä kyllä miellä, että koti on turvapaikka. Se tuntee olevansa paremmin turvassa ulkona, missä pääsee pakenemaan. Johtuu varmaan sen taustasta ja arkuudesta, kaikki vieraat ihmisetkin ovat uhka ja ne voivat saapastella sisään. Rauhallisissa oloissa Nero kyllä viihtyy kylmällä sisällä. Tänään on juostu edestakaisin ulos ja sisään, ulkona on selvästi liian kylmä päivystää. Tässä voisi soveltaa rauhaan pakottamista :)

      Poista
  18. Ylimmäinen kuva todella upea!
    Kissalla on kissan luonto ja keväthuumaa vallankin poikapuolisilla. Onneksi yleensä selviävät kohtalaisen pienillä kolhuilla. Vaan se "lauluääni" voi joskus olla aika kova!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En ole vielä tänä keväänä kuullut kissojen mekastusta, lato on sen verran kauempana talosta. Mutta joskus olen kyllä ihmetellyt miten Nerostakin lähtee niin outoja ääniä. Metelistä voisi päätellä, että kyseessä on vakavampikin tilanne, siinä ei voimasanoja säästellä :)

      Poista
  19. Voihan Nero! Aikamoinen sotatanner siellä teillä, toivottavasti kehenkään ei satu pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Miten meidän paratiisimme onkin muuttunut sotatantereeksi, ollaan kuitenkin rauhaa rakastavia olentoja.

      Poista
  20. Pelottava näky! Onneksi Nero on kunnossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En käsitä miten se tarkenee tuolla pakkasessa, varsinainen sisupussi. Prinssi itse ei tunnu välittävän haavoistaan, ojentelee vain kaulaansa hoidettavaksi ja kehrää.

      Poista
  21. Huh, ompas teillä siellä hurjat oltavat! Mulla ei noin karmivia kokemuksia ole yhdenkään kissan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päin on villiintyneiden ja puolivillien kissojen kanta aika runsas. Ei ole helppoa kissalla elellä oman onnensa nojassa talvella. Kai vähän kuin ihmisilläkin alkaa pulska ja hyvinvoiva kissa ottaa päähän ja ei kun tappelemaan. Joskus olen ruokkinut noita kulkureita, mutten enää uskalla kun viimeinen halusi Neroksi Neron paikalle ja karkotti prinssin kotoaan. Onneksi silloin oli jo alkukesä ja asia korjautui nopeasti kun vein kulkurin eläinsuojelukeskukseen.

      Poista
  22. Jopas oli kovasti karvantuppoja - voi sentään, toivottavasti reviiri- kiista pian selkiäisi! Ja että Neron taistelukumppani myös toipuisi ja saisi hoitoa haavoihin ... Upea kuva tuo ylimmäinen! Ja ne Marshalin kirjat väkivallattomasta viestinnästä ovat aivan erinomaisia - kiitos että suosittelet niitä - olen jakanut niistä ammentamaani hyvää eteenpäin :)

    VastaaPoista
  23. Toivotaan, että sota päättyisi pian ilman murheita.
    Hienoa, että NVC-kirjat ovat olleet sinulle ja muillekin hyödyksi. Youtubesta löytyy myös Marshalin luentoja jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
  24. Hui, mikä säikäytys! Onneksi tällä kertaa selvisitte molemmat säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi hätä ei ollut sen näköinen kuin luulin. Prinssi on ihan kunnossa ja jo hieman rentoutunut. Ehkä tunkeilija on jälleen kerran joutunut perääntymään.

      Poista
  25. Huh, huh. Nero on urhea ja puolustaa omaansa herkeämättä. Toivottavasti toiset uskovat nyt, että teille ei ole tulemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urhea ja/tai jääräpäinen :) Kai sitä on omaansa puolustettava. Eilen taisi käydä prinssille selväksi, että vihollinen on perääntynyt. Nero palasi sisätiloihin klo 02.30 (haukotus) ja oli tosi rennolla tuulella. Jos voisi sanoa, että kissa nauraa, niin hän naureskeli ja kieriskeli tyytyväisenä.

      Poista

Kiitos kommentista