28.7.2014

Kansainvälistä kitkentää

Kansainvälinen kitkentäryhmä kävi suorittamassa etnistä puhdistusta luonnonsuojelualeella niemellä. Kunnassamme yritetään päästä eroon jättipalsamista ja kansainvälisen työleirin nuoret kitkevät kasvia urakalla.

Tina, Anna, Cat ja Lucas uurastivat helteestä ja itikoista huolimatta alueella kokonaisen päivän.

Tuhottavat kasvit kerättiin säkkeihin, jotka kuljetin kunnan keräyspisteeseen.

Tarjosin nelikolle lounaaksi ravitsevaa linssikeittoa, heillä oli myös omat eväsboxit mukana.
Ihana porukka vasemmalta: Lucas (Ranska), Cat (Kiina), Anna (Suomi), Tina (Saksa).

Jälkiruokana ollut jäätelö virkisti helteen keskellä. Kävimme mielenkiintoisia pöytäkeskusteluja ennen kuin ryhmä jatkoi tehokasta työtään niemellä.

Catin mielestä jälkiruokakupit olivat kauniit ja hän yllättyi kun löysi jäätelön alta kiinalaisen lohikäärmeen. Se piti ikuistaa kännykällä.
Kiitos puhdistustyöstä iloiselle ja ahkeralle porukalle!
Olen yrittänyt kitkeä jättipalsamia niemeltä ja se on pysytellyt kohtuullisen pienellä alueella, nyt työni helpottui huomattavasti. Yritän loppukesän tarkkailla löytyykö vielä kukintaa ja kerään kasvit pois. Ehkä tällä operaatiolla yksivuotinen palsami saadaan aisoihin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Erjuska!
Kaikille mukavaa viikkoa, kohta olemme elokuussa.

26 kommenttia:

  1. Hieno juttu että sait apua noin mukavalta ryhmältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävitysprojekti otti jättiloikan eteenpäin.

      Poista
  2. Emäntä: Olen pitänyt yhden naisen jättipalsamitalkoita taloni ympäristössä. Tällä hetkellä 5 täpötäyttä kauppakassillista kerätty. Että voi olla yksin tylsää ja turhauttavaa, kun ne kuitenkin leviää muualta ensi kesänä samalle alueelle... Voi kun olisi joku noin ihana projekti täälläkin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin hommiin pitäisi valjastaa koko alue. En käsitä mistä kasvi on levinnyt keskelle metsää. Lähellä on kyllä ollut pieni peltotilkku, ehkä kasvi on tullut siihen siirtomaan mukana ja alkanut levitä. Toivottavasti tedänkin kunnassanne sytytään talkooidealle.

      Poista
  3. Kiva että saitte palsameita tuhottua talkoovoimin, vähä vähältä suomalaiset luonnonkasvit saa sitten lisää elintilaa. Nerolla oli söpöt sydänalkkarit edellisessä postauksessa <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määrätietoisella kitkemisellä tuosta Himalajan viekkaasta kaunottaresta voi päästä eroon. Olen nähnyt joskus teiden varsilla oikein jättikasvustoja. Organisoitu kitkentä on tehokasta.

      Poista
  4. Hatunnoston arvoinen teko nuorilta talkoolaisilta ja sinulle helpotusta uurastuksissasi. Nero on siis sydämellinen kissa, rapsutuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinnikkäästi nuoret hoitivat homman kuumuusessa ja monenlaisten hyönteisten hyökkäysten kohteena. Nerolla on suuri sydän :)

      Poista
  5. Ihana talkoo ryhmä sinulla.Mukavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Virkistävän mukavaa porukkaa.

      Poista
  6. Hieno talkooprojekti! Minä pääsin jättipalsamista onneksi kertalaakista, pieniä alkuja löytyi seuraavana keväänä, mutta ei sen jälkeen. Joskus kulkeissaan huomaa kuinka se meinaa vallata niemiä ja notkelmia, joten hyvä kun on herätty (toivottavasti ajoissa) sen poistamiseen.

    Nuo Neron alkkarit on supersöpöt :D - jostain syystä en taaskaan päässyt kommentoimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti suojelualuekin puhdistuu tämän operaation avulla. Täytyy olla tarkkana loppukesä ja ensi keväänä käydä taas aikaisin kitkemishommiin. Nero on tyylitietoinen :)

      Poista
  7. Upea homma talkoolaisilta - meillä päin ei ole näkynyt tuota jättibalsamia pitkään aikaan, mutta jättikoiranputkea kyllä siellä täällä - ja sen raivaus on kakkamaista hommaa!
    Aurinkoisia päiviä - myös sydänalkkariurholle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkkariurholta myös :) Jättiputki onkin hankalampi tapaus myrkyllisyytensä vuoksi. Sitä ei onneksi kasva näillä nurkilla. Kylällä olen nähnyt kerran yhden kasvuston, mutta se on hävitetty.

      Poista
  8. Cheri, onhan noita muitakin, joita kutsutaan vierastulokkaiksi: Niitä ovat mm. kaunis lupiini, jota itse kasvatan ja koko kuupuutarhani alkoi siitä, sen lisäksi kiitollinen hansaruusu, jota meillä on etupihan aidanteena tummanpunaisena sekä valkoisena ja sitä vastapäätä jumalianen hansa, joka kukkii vielä pakkasillikain lunta kantaen. Sen kuvan muuten Ilona valitsi kirjaan Talven taikaa. Sen lisäksi tulevat supit, joita eläinteiteilijä Sesse Koivisto puolustaa ja lopulta tietty kaikki ei Suomen kansalaiset...Muistan kuinka Viherpiha-lehden kannessa oli lupiinin kuva ja siitä kiitti moni. Suomen tienpenkat eivät olisi ilman lupiineja kukkanittyjä, se on varma, vaan rikaruohoheinää, joka ajeltaisiin kalliisti siiliksi monta kertaa suvessa. Olen nyt luonot omalle pihalleni kukkaniityn eikä ole se ihan niin helppoa kuin luulisi.

    Lupiiniaikaan on kiva ajella länsirannikolle, kun tienvirustat ovat lupiinien kukkamerta ja sitten koiranputkien valkoista pitisä siellä mukana.

    Ainoa todellinen vaarakasvi on meille se, johon koiramme Olga oli kuolla, kun pentuna meni juomaan vettä sen lehdeltä ja se on se kauhea idästä tullut putkikasvi, jota vieläkin jotkut kasvattavat puutarhoissaan. Olgan tapauksen jälkeen naapurimme kävi tosi toimiin putken suhtee, sillä se oli hänen tontillaan, yhteisten postilaatikkojen vieressä. Meni viisi vuotta ennen kuin kasvi oli täydellisesti tuhottu. Mikä sen putken nimi nyt olikaan...ehkä kaukasian jättiukonputki tms.

    Toivottavasti kukaan ei keksi, että seuraava vieraslaji on akileija...tai valkoinen maitohorsma, joka kukki nyt niin minulla kuin Sissinghurstin puutarhassa.

    Olen muuten just tehnyt kurtturuusuihin kuuluvasta Hansasta jutun Leena Lumin puutarhaan. Onneksi sen annetaan vielä kukkia valtateiden välisillä alueilla, sillä se kestää melkein mitä vain ja on kuin Vaatimattomuuden kuningatar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nyt vain oli valittava antaako harvinaisten, suojeltujen lehtokasvien menehtyä vai käykö alueelle kuulumattoman kiusaajan kimppuun.

      Poista
    2. No juu, se on tietty tosi. Meillä on tuota jättipalsamia vain kalliolla olevan jättikiven edessä, jossa se vasten röpelöistä kiveä näyttää ihan hyvältä eikä vaadi mitään hoitoa. Kun puutarhastamme tehtiin yli parisenkymmentä vuotta sitten ensimmäinen lehtijuttu, palsami oli kukka muiden joukossa ja jutussa mainittiin, miten lapset sitä paukuttelivat kun siemenet kypsyivät;) Nyt emme salli sen kasvaa muualla kuin melkein paljaalla kivellä ja siitäkin nyhdämme ennen siemenkotien kypsymistä.

      Lehto suurine puineen on haastava kasveille, ja meilläkin on siinä yläosassa kuivempaa, keskellä ihan keltakurenmiekkataosa ja siltä väliltä kaarisillan kohdalla. Yläosassa sallin valitusti lupiinien kasvaa sekä kuuputarhassa valkoisten. Naapurin rouva, taiteilija, on yhtä hulluna lupiiniin kuin minä, joten sovimme yhteisen huonopohjoisen rajan saavan kasvaa lupiinia suvella, keväällä siinä onneksi pärjäävät esikot...

      Jos jotain poistasin rajusti, se olisi tuo jättiputki ja pujo. Meillä ei ole yhtään pujoa!

      Poista
    3. Haitallisten vieraslajien ongelma on juuri se, että ne horjuttavat paikallista ekosysteemiä. Yhdenkin alkuperäislajin häviäminen on minusta surullista ja villiintynyt lupiini on suuri uhka. Eikä vain syrjäyttämilleen kasveille vaan ehkä jollekin hyönteiselle, jonka isäntäkasvi katoaa. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia vaan löytävät oman ekokolonsa haittaamatta biodiversiteettiä.

      Poista
  9. Aivan mahtavaa yhteistyötä. Toivottavasti vieraslaji nyt häviää. (Mistähän saisi porukan poistamaan hukkakauran Suomen pelloilta?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kylällä oli yhtenä vuonna ulkomaalaisia hukkakauran poimijoitakin, olisikohan sekin ollut kansainvälinen työleiri.

      Poista
  10. Hieno juttu!
    Näiden nuorten kanssa oli varmasti antoisa tehdä hommia. Toivottavasti palsami sai lopullisen häädön. Tuota mokomaa kasvaa täällä paikon polkujen varsilla, onneksi ei sentään lähellä. Jättiputkea eivät ole saaneet kaikkea hävitetyksi vaikka sitä on jo monta vuotta kaupungin puutarhaosasto yrittänyt häätää myrkytyksin ja muullakin tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli antoisaa tavata näitä nuoria vaikka itse pysyttelin varjossa ja hoitelin vain muonitus- ja kuljetuspuolta. Jättiputket ovat kiusallisia hävitettäviä myrkyllisyytensä vuoksi ja niiden siemenet voivat säilyä maassa vuosia.

      Poista
  11. Onpa ollut hyvä juttu! Teillä on varmasti juttu luistanut näiden nuorien kanssa hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttu luisti hyvin ja paljon uusia näkökulmia avautui, varmaankin puolin ja toisin.

      Poista
  12. Wau - onpa tosiaan hienoa yhteistoimintaa ja varmasti antoisa kokemus kaikille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti myös lehto kiittää ja pikkuruisimmat kasvit saavat elinmahdollisuuden.

      Poista

Kiitos kommentista