Lauantaina olin bilettämässä isolla kirkolla, oli hurjan hauskat juhlat. Yöllä kotiin ajaessa olisin tarvinnut amfibio-auton, sillä rankkasade aiheutti mahtavia lampia tielle. Kehä I:llä oli yksi kaista suljettu ja palokunta pumppasi vettä menemään.
Syksyn pimeät yöt ovat täällä ja kynttilät sytytetään niin sisällä kuin puutarhassakin. Tosin tuuli on viime aikoina puhallellut niin, että vain lyhdyt palavat ulkona.
Vaikka juhlissa viini virtasi ja nauru raikui, niin autokuski ei voi hankkiutua humalaan. Kaatumisen aiheutti toisenlainen humala. Kasvimaan kaariportti on jo iäkäs ja raskas humala romahdutti ruostuneet osat ja kaatoi koko rakennelman Rauli-myrskyn riepotellessa.
Peura oli heti valppaana, se muisti makoisat mangoldit ja käytti tilaisuutta hyväkseen. Kaatuneesta portista pääsi vaivattomasti herkkujen kimppuun. Mangoldi oli juuri ehtinyt tehdä uuden komean kasvuston edellisen peuran vierailun jälkeen, mutta jäi minullekin vielä satoa. Fiksasin väliaikaisen portin, mutta humalalle on keksittävä ensi kesäksi vankempi kiipeilyteline.
Maisema on jo kovin syksyinen, nurmikko on keltaisten lehtien peitossa, mutta päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia. Auringonpaiste aiheutti ikkunanpesuprojektin. Kuivuri on surrannut suppilovahveroita varastoon.
Kasvimaalla on korjatun sadon tilan täyttänyt mahtaviksi puskiksi kasvanut kääpiösamettikukka. Sen kanssa kasvaa tässä violetti perilla ja haisusamettikukka, jotka vasta suuria ovatkin. Isoimmat kasvavat lähes kolmemetrisinä, monihaaraisina jättipensaina.
Kiulukoitakin on tullut runsaasti, niistäkin voisi tehdä jotakin. Ovat vain niin ikäviä käsiteltäviä, että täytyy varata aikaa siihen hommaan.
Aikoinaan kirpputorilta löydetty keramiikkaseepra laiduntaa ajuruohossa taustanaan maksaruoho 'Irmeli'.
Nerolla on ollut stressiä. Alueelle on ilmestynyt tunkeilija eikä lähitaisteluiltakaan ole vältytty. Urheasti prinssi päivystää yötä päivää rajalinjoilla, vain pikaisesti tankataan ruokakupilla. Parina viime yönä olen kuitenkin havahtunut Neron kuorsaukseen vieressäni, mutta aamulla herätessäni se on taas poissa. Toivottavasti tunkeilijasta päästään pian eroon. Ja toivottavasti se ei ole joku hylätty kesäkissa, joita joskus aina ilmestyy näihinkin nurkkiin. En ole nähnyt vilaustakaan vierailijasta enkä tiedä onko se villi vai kesy. Villiintynyt kissakanta kukoistaa myös näillä seuduin vaikka kissojen leikkaamisesta kovasti valistetaankin. Paikallinen eläinlääkäriasema järjestää Kissatempauksia, joissa voi kastroida ja steriloida kissansa kohtuullisella hinnalla.
Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Rinne ja Päivi!
Mukavaa syysviikkoa kaikille!
Voi Neroa, kun on rajahommia vähän väliä. Kun pääsee yhdestä tunkeilijasta eroon, tulee seuraava. Ja sitten ne peurat! Hitsi tuota mangoldia, ikävää. Minä nautin tänä kesänä kerätessäni mesiangervon kukintoja teeksi, että tästä nappaan peuran herkun, ja tästä ja tästä... hähää. Vaikea niitä kukkia olikin löytää, kun peurat syövät mesiangervot samoin kuin horsman kukat aika tarkkaan.
VastaaPoistaMeillä on pitkään ollut rauhallista kissatunkeilijoiden suhteen, kevätkin meni kivasti. Hurja muutos tapahtuu kissassa kun se stressaantuu; ilonen ja kehräävä piian mussukka muuttuu säikyksi ja poissaolevaksi. Söisivätkin täälläkin peurat horsmaa ja mesiangervoa, eivät leviäisi niin hurjasti :) Mutta vain syysleimut, kehäkukka ja mangoldi tuntuu maistuvan. Onneksi punajuuret ovat edelleen häkissä ja kaali verkon alla. Ensi kesänä pitää varmaan verkottaa mangoldikin :)
PoistaSitä se huomala teettää, että portitkin kaatuilee..:))
VastaaPoistaSuloinen Nero♥♥
Humala voi olla raskas kokemust :) Onneksi on kaunis ja lämmin sää Neron partioida.
PoistaMeilläkin kaatui kaariportti humalan painosta. Humala kasvaa niin runsaana että porttiin tulee helposti liikaa painoa. Ihana Nero!
VastaaPoistaEn ole siis ongelmani kanssa ksin :) Yhtenä runsaslumisena talvena kaari jo vähän notkahti kun en ollut leikannut humalan varsia pois.
PoistaVoihan Nero. Kyllä kissanpäivätkin voivat käydä joskus raskaiksi. Mökkinaapuri valitti, että peurat syövät omenat suoraan puusta. Meillä oli peuran kanssa vieläkin ikävämpi kohtaaminen, kun asfaltoidulla pikkutiellä sarvipää hyppäsi korkeasta ruohikosta suoraan puskuriin. Emme ehtineet nähdä mitään. Kuului vain kopsahdus. Ojan pohjalle se reppana jäi kyljelleen. Onneksi se heitti henkensä heti, koska poliisia piti odottaa kolme varttia. Seuraavaksi paikalle kutsuttiin riistamies korjaamaan eläin pois. Vieläkin harmittaa eläimen puolesta, että sen piti just sillä sekunnin murto-osalla ojasta pompata, kun satuimme olemaan kohdalla.
VastaaPoistaMinullakin aikoinaan peurat nappasivat kauan vaalimani omenat puusta. Myyrät sitten hoitelivat puun juurakon, joten omenapuista ei enää ole riesaa. Voi peura parkaa, mutta onneksi kuoli heti, vaikeampaa olisi ollut katsoa kituvaa eläintä. Onneksi teille ei käynyt huonosti. Minullekin tuli kerran peura puskista vasemmalta auton kylkeen. Vauhtia oli vähän ja selviydyimme molemmat lommuills. Olen joskus lukenut, että eläin pystyy hahmottamaan liikkuvan ajoneuvon jos se kulkee alle 60 km tunnissa. Iltaisin ja öisin ajelen hiljaa jos se on muun liikenteen kannalta mahdollista.
PoistaMeidän pihassa vierailee sellainen oranssi kissa, jonka kanssa meidän nuorempi kisu Rasmus pitää mourunta talkoita...
VastaaPoistaTäälläkin on joskus ollut hurjia mouruntatuokioita. Se ääni on karmiva, ei uskoisi, että omasta mussukasta lähtee sellaisia soundeja :)
PoistaKynttilöitä lyhtyihin, nyt on todella sen aika. Eläimet ovat varsin hyvämuistisia, vaikka kaikki eivät sitä aina uskokaan.
VastaaPoistaNämä tähtikirkkaat, lämpöiset illat ovat parasta lyhtyaikaa. Peurakin muistaa herkut, sehän on selvää. Kuinkahan monta kertaa se on käynyt portin takana kuolaamassa mangoldin perään :)
PoistaToivottavasti tunkeilija on vain vierailemassa. Me olemme joutuneet loukuttamaan tunkeilijan kun ei ymmärtänyt pysytellä poissa ja talvipakkanen paukkui ulkona.
VastaaPoistaPari kissaa olen ottanut kiinni ja vienyt eläinsuojelukeskukseen. Molemmat olivat niin huonokuntoisia, että olivat asustelleet ulkona pitkään. Ja molemmat olivat tottuneet ihmiseen eli hylättyjä. Tietysti täällä saattaa liikuskella joku naapuristonkin kissa. Yleensä Nero on onnistunut näyttämään niille reviirinsä rajat. Onneksi on vielä lämmintä.
PoistaOlipas siinä humalat. Ja ollut taas juhlat kaatumisen johdosta kasvimaalla. Siellä taitaa elukoilla olla koko ajan joku vahdissa siltä varalta, että jossakin kohden tulee aukko linnoitukseen:).
VastaaPoistaNoin tukevaa humalaa minulla ei ole tainnut ennen ollakaan :) Ilmeisesti peuralla on valvontakamerat kasvimaan reunoilla. Tuolla takametsässä käydessäni huomasin rinteessä runsaasti peurojen makuupaikkoja, sieltä ne varmaan tiirailevat pihan liikennettä.
PoistaNo onpas peura ollut ajantasalla tapahtumissa! =D Kyllä ne penteleet on tarkkoja!
VastaaPoistaOn ne tarkkaavaisia. Onneksi kukkapenkit ovat saaneet olla melko rauhassa, vain vähän syysleimuja on maisteltu.
PoistaOlipas hauska tarina humalasta, vaikka lopputulos ei ollutkaan niin mukava. Samettikukka ja perilla luovat upean väriyhdistelmän. Toivottavasti pääsette tunkeilijasta eroon ja Nerokin voi nukkua yönsä rauhassa. Muistinko oikein, että kasvatit myskikurpitsaa, miten olet onnistunut?
VastaaPoistaLopputulos ei ollut mukava, mutta osasin odottaa tätä :) Myskikurpitsa rehottaa, mutta yhtään kurpitsaa ei ole tulossa. Tänä kesänä eivät muutkaan kurpitsat menestyneet hyvin. Kesäkurpitsat kyllä ovat olleet satoisia, mutta Halloween-kurpitsoita on kypsymässä vvain yksi. Ehkä olisi pitänyt pölyttää kukkia näin sateisena kesänä.
PoistaUseihan se humala aiheuttaa kaatumisen! Eikö olekin kiva pitkästä aikaa viettää aurinkoisia, kuivia päiviä. Kesäkissojen ottaminen on vastuutonta!
VastaaPoistaHumala vie usein tasapainon. Nämä aurinkoiset syyspäivät ovat mahtavia, moni perenna on aloittanut kukinnan uudestaan. Luulisi, että ihmiset olisivat jo niin valistuneita, ettei kesäkissaongelmaa olisi. Tällä päin on myös paljon puolivillejä navettakissoja, jotka lisääntyvät holtittomasti ja lähtevät vaeltelemaan.
PoistaVoi Neroa! Ja samalla sinua. Sinunkin stressi varmaan kasvaa samalla mitalla kuin kissalla. Toivottavasti tunkeilija tajuaa häipyä.
VastaaPoistaJuu, kyllä piikakin stressaantuu kun kissa viipyy liian pitkiä jaksoja ulkona. Onneksi on kissanluukku, josta tietää kissan pääsevän itse sisään, ei tarvitse herätä välillä huutelemaan kissaa. Mikä onkin ihan turhaa, sillä prinssillä on jaksottaista kuuroutta :)
Poistamainio otsikko:) Humala on yllättävän painava kasvi, minulla se vetää ison metallitelineen täysin vinoon.
VastaaPoistaHumala tarvitsee vankan tuenn varsinkin näin sateisena kesänä se on juonut itsensä painavaan umpihumalaan :)
PoistaViikonlopuksi sattuikin oikein kunnon sateet Helsingin seudulle -perjantai oli vielä ihan kesäpäivä (ja niin oli tiistaikin)
VastaaPoistaJa sinulla on ihan viidakko siellä edelleen 😄
Toivottavasti pehtoori saa olla tiluksillaan rauhassa ilman tontille tunkeilijoita!
Varsinkin lauantaiyönä tuli pääkaupungissa vettä kaatamalla. Ränneistä roikui putouksina vettä asfaltille ja maantiet olivat kuin jokia. Mutta nyt on saatu nauttia kauniista säästä. Pehtoori partioi edelleen, mutta malttaa jo viettää yösydämen piian kyljessä.
PoistaKovin on jo syksyistä. Pienistä köynnösten aluista on välillä vaikea hahmottaa niiden kasvua. Köynnöstuet kyllä joskus aiheuttavat päänvaivaa.
VastaaPoistaPeurat ovat sielläkin turhan valppaina.
Köynnökset voivat yllättää. Peura on tarkkana jos baari avataan.
PoistaSamoin kävi muutama vuosi sitten minun humalakaarelleni. Tosin ruoste oli syövyttänyt tuen puhki, joten humalan painoa ei voi yksin syyttää.
VastaaPoistaKunpa ihmiset arvostaisivat kissoja enemmän ja huolehtisivat niiden leikkaamisesta. "Se on vaan kissa"-ajattelu on aivan liian yleistä edelleen.
Minunkin kaartani oli jo ruoste syönyt, joten humalaa ei voi yksin syyttää. Useimmat täälläkin huolehtivat kotikissojensa leikkaamisesta tai jos haluavat pentuja, niistäkin huolehditaan ja niille etsitään uudet kodit. Liian paljon kissoja kuitenkin liikkuu puolivillinä. Villin emon pentu Nerokin on, mutta kaikille pennuille ei käy yhtä hyvä tuuri.
PoistaKasvit voivat kasvaessaan tulla hyvinkin painaviksi, täällä meidän pihanaapurin humalasalko ja todella hyvin maahan ankkuroitu oli viittä vaille kaatua. Tästä on jo jokusia vuosia aikaa, mutta enpä olisi ikinä uskonut sen voivan kaatua.
VastaaPoistaMangoldi kauneudessaan ja maultaan on varmasti myös peuran mieleen, en yhtään ihmettele.
Villikissan kohtalo on usein niin julma, onneksi Nerolle ja sisaruksille arpa lankesi ihanasta maasta. Terkuin meiltä...☺️
Kiitos! Minkähänlaiset ankkurit keksisin humalalle :) Hyvä tunne, että on voinut edes yhdelle pentueelle tarjota tuvapaikan ja kotoutuminen on sujunut mainiosti.
Poista