Ideoita ja inspiraatiota

Sunnuntai kului Avoimet puutarhat -tapahtumassa. Se järjestettiin nyt kuudennen kerran ja toivottavasti perinne jatkuu, sillä tämä on ainutlaatuinen tilaisuus kurkistaa vieraisiin puutarhoihin. Suuntasin Päijät-Hämeeseen, Ruuhijärvelle. Pääkohteekseni valitsin Arvilan, Päivänpesän elämää -blogin Katjan upean puistomaisen pihapiirin.

Olen nähnyt paikasta paljon kuvia Katjan blogissa, mutta silti idylli yllätti koollaan ja kauneudellaan.

Erityiskiitos kasvien nimilapuista.

Taimimyyntipisteessä kävi kuhina.

Miesten juttuja

Aittamuseo oli myös avoinna vierailijoille.

Mattoaitan mahtavat lattialankut tekivät vaikutuksen, ne ovat oikeastaan puolikkaita puunrunkoja, kertoi Katja. Siististä aitasta leijui nenään suloinen puhtaiden mattojen mäntysuopainen aromi.

Kisuista näin vain tämän rautaisen tyypin. Sain kurkistaa myös sisälle ja näin kauneimman vanhaan tyyliin sisustetun tuvan, jossa nykyajan mukavuudet eivät pompanneet silmille.
Toivottavasti Arvilaa pääsee katsomaan tulevinakin Avoimina, ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, suosittelen.

Arvilassa kahvitellessa juttelin naisjoukon kanssa ja seurasin heitä Nastolaan, Lähteensilmän puutarhaan. Tämäkin kohde oli nyt avoinna ensimmäistä kertaa.

Puutarhassa oli paljon vanhanajan perennoita ja monia viihtyisiä oleskelutiloja. Suuri pihalampi ja paljon erilaisia puita.

Viehättävä puutarha tämäkin, vaikka ei olekaan vielä valmis kuten omistaja, Ulla-Maija sanoi. Haluaisin joskus nähdä valmiin puutarhan, onko sellaista?

Kaksi puutarhaa yleensä riittää minulle, mutta nyt poikkesin vielä paluumatkalla Lahdessa Saragardenissa. Pieni, mutta rehevä ja hienosti suunniteltu kaupunkipuutarha erosi kivasti edellisistä.

Upeat runkosyreenit tuoksuivat huumaavasti, pionit ja digitalikset olivat avautuneet juhlapäivän kunniaksi.
Olipa taas antoisa ja inspiroiva päivä. Kotona jaksoin vielä ajaa nurmikon ja nauttia auringon viimeisistä säteistä kotipuutarhassa. Sitten iski hirveä huoli, en ole nähnyt Neroa vuorokauteen. Se ei ollut käynyt syömässä kun olin poissa ja se on huolestuttavaa.

Edit klo 10.00: Nauttiessani pihalla aamukahvia huonosti nukutun yön jälkeen, manifestoitui Nero eteeni. Hyvityslahjana sillä oli myyrä suussa. Myyrä aseteltiin sievästi eteeni ja kissa hyppäsi syliin. Hempeän kohtauksemme aikana kuollut myyrä otti jalat alleen ja katosi kukkapenkkiin.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Satu V ja Pihapiiantontilla!
Aurinkoista ja leppoisaa heinäkuuta kaikille!