Ennen sateita

Sataa kuin saavista kaataen, viimeinkin. Maa on kaivannut kastelua jo pitkään, tämä vesi tulee tarpeeseen. Ennen sadetta ehdin hetken kierrellä puutarhassa kameran kanssa. Valtava suviruusukasvusto on täynnä kukkia, se tuntuu vain rehevöityneen kurjasta viime kesästä ja ankarasta talvesta huolimatta.

Myös juhannusruusut kukoistavat tällä seudulla ennennäkemättöminä valkoisina pilvinä. Toisella puolen pihaa ne ovat jo kukkineet, toisaalla vasta aloittelevat.

Muutama vuosi sitten löysin metsiköstä kuusien keskeltä ränstyneen koiranheisipensaan. Siirsin siitä taimen pihan reunalle ja nyt sekin kukkii komeana. Olisipa kiva jos tähän tulisi vielä punaiset marjat.

Akileijat kuljeskelevat ja kukoistavat siellä täällä. Niitäkään ei ankara talvi näy koetelleen.

Tälläinen uusi väriversio on ilmestynyt kukkijoiden joukkoon.

Matala neidonkurjenpolvi aloittelee kukintaa.

Vanha tarhapioni on tehnyt poikasia ja tämäkin uusi puska on ilmestynyt yhteen kukkapenkkiin vaivihkaa.

Viime kesän bloggaajatapaamisesta, Lauran pihalta tuomani tarhatyräkki selvisi talvesta hienosti.

Kasvimaata värittävät suuret ruoholaukkapuskat. Vaikuttaa siltä, että sateinen viime kesä antoi niille tuuheutta ja kukintaintoa.

Viime kesän muotikasvi, morsiusleinikki kasvaa suurena puskana. Halusin tämän omaan puutarhaani vain koska muutkin halusivat, mutta olen heräteostokseen erittäin tyytyväinen. Hento kukinto sopii erinomaisesti samaan aikaan kukkivien topakoiden laukkojen ja tulppaanien keskelle.

Muutaman kypsän ahomansikankin olen jo saanut maistaa.

Näin kauniin toukan ja sen kodin löysin puskassa rytyssä olleesta mansikkakankaasta. En raatsinut ottaa muovia käyttöön, vaan varovasti taittelin sen niin, että toukka jää turvaan ja sateensuojaan. Tunnistaako joku tämän, toivottavasti ei ole paha tuholainen, vaan kaunis perhonen. Koko komeus on noin 4 sentin pituinen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Zefa Finon pitkä uni

Alkukesän hento vehreys on jo muuttunut kypsäksi vihreydeksi. Meillä paalattiin jo ensimmäinen heinä tänä kesänä, kasvu on kaksi viikkoa etuajassa. Valkoisten harsovankkureiden lisäksi kasvimaalla näkyy usein jotakin mustaa. Pehtoori siellä tutkaillee tiluksiaan.

Toinen musta möykky herättää kummastusta. Pimeässä nukkuu salaattifenkoli Zefa Fino. Valoisa kesäyö häiritsee sen unta, joten kokeilin järjestää sille keinoyön. Salaattifenkoli on lyhyen päivän kasvi ja pitkä valoisa kesäpäivä saa sen helposti kukkimaan. Silloin lehtikanta ei ala paisua mukulaksi. Se on myös tarkka lämpötilasta mukula ei muodostu jos lämpötila on liian matala tai liian korkea. Huputus on suojannut fenkolia myös liialta kylmältä alkukesän öinä. Siksipä käyn joka ilta laulamassa Zefa Finolle tuutulaulun ja peittelen sen nukkumaan. Aamulla käyn toivottamassa sille hyvää huomenta ja poistan yön.

Tämä on ihan oma kokeiluni eikä taattua puutarhatiedettä, mutta juurihangan turpoaminen näyttää tällä hetkellä hyvältä. Ne eivät tosin kuvassa näy hyvin katteen vuoksi, myös kate ja tasainen kosteus lihottavat tyviä. Lisäksi fenkoli kasvaa verkon alla, sillä tästä näyttää muodostuvan varsinainen tuholaiskesä. Fenkolin kasvatus meillä on vähän kinkkistä, Zefa fino on ainoa lajike, jolla olen onnistunut saamaan fenkolisatoa, se kestää paremmin pitkää päivää. Juhannuksen jälkeen uskon, että fenkoli on päässyt hyvään unirytmiin ja voin lopettaa sen nukuttamisen. Toinen mahdollisuus on kylvää fenkoli myöhemmin, mutta silloin on vaarana, ettei sato ehdi kypsyä.

Tässä seimessä kasvaa myskikurpitsaa ja yksi Sugar baby -melooni. Myskikurpitsan siemenet otin talvella kaupan kurpitsasta, joten lajikkeesta ei ole tietoa. Harso suojaa pikku taimia yökylmältä ja päivällä avattuna liialta paahteelta. Joukkoon on eksynyt myös kurkkuyrtti, se on hyvä pörriäisten houkuttelija.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Marika ja Ulla. Herzlich willkommen Autuas olo zu folgen, Erwin Schriefer.
Iloisia puutarhapäiviä kaikille!

Mies, joka teki vaikutuksen

Kesän kohokohta on puutarhabloggaajien perinteinen kesätapaaminen. Tällä kertaa Suvikummun Marja ja Kivipellon Saila olivat organisoineet vierailun lauantaina Raumalle. Tunsin itseni Liisaksi ihmemaassa Vakka-Taimen Vesa Muurisen opastaessa joukkoamme taimistollaan ja omassa kasvitieteellisessä puutarhassaan. Mies tiesi mistä puhui, olimme pelkkänä korvana koko retkikunta. Kokeneimmatkin puutarhurit äimistelivät lajikirjoa ja kysymyksiä sateli enemmän kuin yksi mies ehtii vastata. Paljon kasveja levisi taimina joukkomme mukana kotipuutarhoihin.

Suloinen tummapikarililja sulatti monien sydämen ja siitä tuli suosittu heräteostos.

Puutarhan kissateini seuraili joukkoamme uteliaana.

Valtavassa puutarhassa on mielenkiintoinen hiekkapetialue. Siellä kasvit viihtyvät kohopenkeissä, joissa on hiekan seassa kymmenen prosenttia multaa.

Mittaamattomat pionirivistöt olivat juuri puhkeamassa kukkaan.

 Ruusutarha löytyi tietysti.

Kuusama oli innoissaan.

Alueella on myös 400 puun pähkinäpuutarha, josta kerätään runsas sato. Jos halutte kokea upean puutarhaelämyksen suunnatkaa Vakka-Taimeen.

Vastaanottokykyni oli jo äärirajoilla kun suuntasimme seuraavaan kohteeseemme, Vuorelan puutarhaan. Helpotuksekseni siellä taimet olivat tarjolla selkeillä kuvilla ja hinnoilla varustettuina. Heräteostoksia oli helppo tehdä noutopöydästä ja mukaan lähti tietysti kassillinen taimia. Pirkon uuden auton kuljetuskapasiteetti tuli testattua; hyvin mahtuivat neljän henkilön taimiostokset ja viidet vaihtojalkineet.

Vuorelasta siirryimme nauttimaan Marjan vieraanvaraisuudesta ja aivan uskomattomista herkuista. Suvikummun puutarhassa lepäili kasveille täysin vaaraton kauris.

Saaripalstan Saila halusi ilahduttaa emäntää kitkennällä. Helppoa hommaa asiantuntijalle; hän tunnistaa rikan.

Valkonenuinen kisuli mietiskeli vuorella. Yksi Marjan viidestä kissasta, ikävä kyllä unohdin jo nimen.
Illalla meillä oli myös taimivaihtoa ja sain Hernepensas-kujanteelta viiniruutan poikasen talvella menehtyneen tilalle. Sen lisäksi puutarhaani muutti punahattu, lehtoängelmä, skopolia, esikon siementaimi ja pari erikoista Marjan kasvattamaa pelakuuta. Olin vannonut, että pelakuukiintiöni on täynnä, mutta ahneus vei voiton.
Meitä oli aivan mahtava joukko koolla, puutarhapuhetta piisasi ja naurua riitti myöhään iltaan.
Suuri kiitos Marjalle vieraanvaraisuudesta, organisoinnista ja unohtumattomista herkuista, Kivipellon Sailalle järjestelyistä, Pirkolle paikalliskyydityksestä ja kaikille mahtavasta seurasta, naurusta ja puutarhavinkeistä! Oli suurenmoinen päivä.

Mukana olivat:

Marja http://risusydan.blogspot.fi/
Saila http://kivipellonsaila.blogspot.fi/

Kesäkukka  http://kosmostajaleijonankitaa.blogspot.fi/

Kurjenkello http://pienenpihansuuriaunelmia.blogspot.fi/

Riina http://versojavaahteramaelta.blogspot.fi/

Kesätuulia http://kesatuulianmutamaki.blogspot.fi/

Pioni http://anunpuutarha.blogspot.fi

Johanna ja Jouko http://hernepensas.blogspot.fi/

Between http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/

Kati http://www.oravankesapesa.net/ 

Molley  http://mesiangervo.blogspot.fi/

Kati  http://katinkanssa.blogspot.fi/

Saila http://saaripalsta.blogspot.fi/

Irene http://vironpera.blogspot.fi/

Maria http://puutarhakamari.blogspot.fi/

Pirkko ja Lajos http://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/

Leena, Eija ja Titta

Zen Garden

Puutarhakrapulaa parannellessani löin leikiksi. Ensimmäinen kesäkukkaistutukseni on kylän puutarhalta keväällä ostettu rungollinen timjami. Syntyi pienoismaailma, oma zen-puutarhani.

Timjamiin on juuri puhkeamassa pienet vaaleat kukat.
Alla on multaa, sitten katekangas ja sen päällä hiekkaa.

Puutarha sijaitsee vanhan pallogrillin kannessa pesutelineessä.

Muistojeni Karjala

Puutarhabloggaajien tapaamisessa viime kesänä vierailimme Suomen ruususeuran puheenjohtajan, Lauri Korpijaakon vaikuttavassa ruusutarhassa. Saimme pensasruusuista pistokkaita, minullakin taisi olla kymmenkunta ruusua juurtumassa. Vain yksi jäi henkiin. Karjalanruusu talvehti maahankaivetussa ruukussaan ja ehti kukkia ennen kuin kerkesin edes kuvaa ottaa.

Tämä kuva on otettu viime syksynä, jolloin pikku ruusu teki jo yhden kukan. Se selvisi yli hankalan pistokasvaiheen ja erittäin vaikean talven. Karjalanruususta on tullut minulle erityisen arvokas, sillä se kantaa mukanaan muistoa mukavasta tapaamisesta.
Olisi kiva kuulla miten kävi teidän muiden pistokkaille.

Sää muuttui normaaliksi ja helteen jälkeen tämä tuntuu erittäin kylmältä.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Viimeinen oljenkorsi

Vielä on paljon katteetonta kasvimaalla, mutta olkikate loppui. Piti lähteä Lassilan luomutilalle Tuusulaan hakemaan uusi kuorma. Arja rouva tarjosi kahvit ja raparperipiirakkaa. Pikkuisessa koirankissankopissa oli piilossa kissapoikue.

Upean värisellä emolla oli neljä noin kuukauden ikäistä pentua. Hieno värikirjo.

Emo tuli pihalle vilvoittelemaan.

Pennut panivat painiksi.

Tilalla on kotieläinpiha "Kanojen maailma". Lassilan tila myy ja vuokraa myös kesäkanoja.

Monensorttisia asuja.

Ja kampauksia.

Mustavalkoinen punaisella heltalla, hyvin elegantti
Lassilassa myydään myös luomuelintarvikkeita, kanojen rehuja ja kesäkahvilasta saa virvokkeita. Kannattaa poiketa.

Kun kykin kukkoja kuvaamassa, kuulin takaani naukaisun. Ilmeisesti isäkissa tuli tervehtimään. Se kiipesi syliini ja olisi viihtynyt siinä vaikka kuinka kauan. Vähän vaikea kuvata kissaa omassa sylissä, mutta komea tiikeri tämä oli, tappeluissa kerättyine ansiomerkkeineen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puutarhakrapula

Myönnän, olen ottanut liikaa ja nyt kärsin puutarhakrapulasta. Tänä keväänä kaikki tuntuu tapahtuvan yhtäaikaisesti. Syreenit, juhannusruusut ja kielot kukkivat samaan aikaan. Kylvöjä ja istutuksia voi tehdä solkenaan, mutta samaan aikaan pitää jo niittää ja raivata ympäristöä, leikata nurmikkoa ja koulia taimia. Ötökät ovat runsain mitoin kasvien kimpussa ja monenlaisia torjuntayrityksiä pitää suorittaa. Liika on liikaa, nyt on otettava jalka pois kaasulta ja pysähdyttävä nauttimaan. Kunpa osaisin olla jouten.
Kuvan puutarhakeijun löysin meidän kylällä keväällä järjestetyn Maatiaiset ry:n taimivaihtopäivien kirpputorilta. Kiinnitin sen harjaterästankoon.

Kasvimaalla laatikot täyttyvät ja kasvu on kiitettävää. Lisäsin suuremmille kasveille olkikatetta, jotta selviän kohtuullisella kastelulla näillä helteillä ja rikatkin pysyvät kurissa. Kaalit ja muut ristikukkaiset kasvavat hyönteisverkkojen alla. Raivoisat kaalikoit lentelevät ympärillä miettien miten päästä kaalien kimppuun. Kaalit eivät kuitenkaan olleet turvassa vaan jostain kummasta kaalimaahan oli manifestoitunut etanajoukkue. Aiemmin ei etanoista juuri ole ollut haittaa, mutta nyt poimin parina iltana kymmeniä pieniä tummia etanoita kaalimaasta, lopulta sirottelin maahan etanarakeita ja tilanne on rauhoittunut. Kurkun ja kurpitsan taimet ovat harsojen alla suojassa paahteelta. Kevään vauhti on sekoittanut pääni ja riittämättömyyden tunne vaivaa. On vasta kesäkuun ensimmäinen, ei ole mitään kiirettä.

Viime vuonna osa purjoista jäi niin pieniksi, että jätin ne maahan talveksi. Keväällä siirsin ne kasvimaan aidan taakse "joutomaalle" ja hyvinhän nuo lähtivät kasvamaan. Tänä keväänä istutetu purjot ovat vielä hyvin pikkuisia.

Saaviperuna kasvaa silmissä.

Ruoholaukkatuppaat kukkivat ympäri kasvimaata. Takana kukoistaa saksankirveli ja välissä yrittää talvisipuli kehitellä kukkia. Ahomansikka on levinnyt vähän joka puolelle ja ihan luvan kanssa. Tänään olen ollut viileämmissä hommissa siivoamassa maakellaria.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa MiinaVanilla!
Leppoisaa kesäkuun alkua kaikille!