Loviisan joulu

Vierailin ystävien kanssa taas Loviisassa. Tällä kertaa keräilemässä tunnelmia Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtumassa.

Oli kuljettava varovasti, sillä jalkakäytävät olivat liukkaita, mutta sää oli aurinkoinen ja kirpakasta pakkasesta oli mukava pistäytyä lämpimiin koteihin herkullisten tuoksujen keskelle. Moni tupa oli muuttunut kahvilaksi.

Kuninkaanlammen pottunenäinen tonttu.

Kiva nähdä puutarhojen talvinenkin tunnelma.

Minäkin olisin viihtynyt viherhuoneessa kasvien keskellä.

Muistoja kesästä.

 Samettiselkäiset leijonat

Väkeä oli paljon liikkeellä ja paikoin jopa ruuhkaa, mutta tunnelma oli leppoisa. Kappelissa pääsi jo nauttimaan jouluaterian.

Sokerina pohjalla vierailu fröken Wiklundin, alias Temps Perdu -blogin Ninan viihtyisässä Lilla Ljuvassa. Suloinen Nininitchi on sydämellisyyden ruumiillistuma.

Kiitos mukavasta seurasta T & H! Oli rattoisa päivä.
Wanhan Ajan Joulukodit ovat avoinna vielä tänään 11.12. klo 10–17.

Eläimellistä valoa

Kaikki on nyt valjastettu valon voimiin. Ikkunassa valaisee poro.

Päivällä valo ei näy, mutta tässä näkyy jo muutakin joulurekvisiittaa.

Kuvun alla loistava orava.

Ja toisessa kimalteleva bambi.

Nurkassa pyhä lehmä.

Kirkkaana loistavat myös kissan silmät.

Mieluummin kuuraa kuin kuraa

Viikonloppuna nautimme kauniista kuuramaisemista. Sunnuntaina oli kirpakka pakkassää, oikein mukava ulkoilulle.

Aurinkokin paistoi, se on yleensä kovin harvinaista tähän aikaan.

Kauriit ovat nyhertäneet kanervat talviasetelmasta, tilalle tein sammaltähden.

Pehtoorin kanssa kierrettiin tarkastamassa kasvimaa. Oravaa suuremman otuksen jälkiä ei siellä näkynyt. Aita on pidätellyt sorkkaeläimet.

Pehtoori tarkasti myös talvisuojaukset.

On ollut hieno marras- ja joulukuu. Enemmän kuuraa kuin kuraa.

Toivotan mukavaa viikkoa kaikille! Kohta Suomi täyttää vuosi ja minä myös.

Talvipaviljonki

Olemme päässeet joulukuuhun. Maassa on ohut lumipeite ja aurinko jaksaa valaista vain pienen hetken. Täällä maalla on pilkkopimeää jo iltapäivällä. Onneksi on keinovaloa.

Äsken ihasteltiin kesäkuvia ja muisteltiin kasvukautta. Miksiköhän kesällä ei koskaan haasteta esittelemään talvikuvia?

Paviljonki on saanut shamanistisen koristelun. Se on vielä keskeneräinen, mutta tässä vähän esimakua.

Eräänä iltana ajoin kotipihaan ja samalla hetkellä kaikki valot sammuivat. Käänsin auton ja ajoin takaisin kylän raitille nähdäkseni onko kyseessä koko alueen sähkökatko. Kaikkialla oli pimeää. Tien poikki lojui katkennut sähköjohto. Jos johto olisi jännitteinen se olisi hengenvaarallinen. Yritin soittaa Carunalle useammankin kerran, ohitin kaikki automaatit, mutta en saanut ketään langanpäähän. Soitin lopulta hätäkeskukseen ja sieltä luvattiin hoitaa apua paikalle. Soittivat vielä takaisinkin ja pyysivät viemään jonkin näkyvän varoitusmerkin johdon luo.  Soitin johdon lähellä asuvalle isännälle ja hän lupasi hoitaa asian. Oli synkkä ja sateinen ilta, eikä jalankulkijoita varmaan paljon liikkeellä. Sähköt palasivat neljän tunnin kuluttua.

Taas tuli todettua, että elämä ilman sähköä on hankalaa. Minulla on uunit, joilla lämmittää taloa, puuhella ja kaasuliesi, joilla kokkailla sekä ulkohuussi, jossa toimittaa tarpeensa, joten suurta hätää ei heti synny. Mutta hanasta ei tule vettä, siksi minulla onkin aina kellarissa pari pönikkää käyttövettä varastossa ja keittiössä viiden litran hanallinen lasipurkki juomatarpeisiin, niillä pärjää jonkin aikaa.
Tein vähän havu- ja sammalkoristeita pihamaalle ja sisällekin. Niistä toisten.
Valoisaa joulukuuta kaikille!

Kohti uusia haasteita

Betweeniltä, Rikkaruohoelämää-blogista tupsahti taas kiva Kuusi kuvaa kesästä -haaste. Kiitos paljon, kesää on aina mukava muistella. Viime kesänä otin aika vähän kuvia, enkä yhtään hyvää kuvaa, mutta kesässä on tunnelma tärkeintä.

 Edellisen vuoden kesään verrattuna viime kesä oli hyötytarhurille aika helppo. Aurinkoa ja lämpöä riitti varhaisesta keväästä. Kasteluakin tuli taivaalta ihan mukavasti ja kasvimaa kukoisti kuin itsestään.

Aikaa jäi minipuutarhan rakentamiseenkin. Runkotimjami on nyt siirretty sisälle pelakuitten seuraksi, toivottavasti se säilyy hengissä ja voi siirtyä taas ensi kesän leikkeihin.

Nero täytti kymmenen vuotta ja sitä tietysti juhlittiin.

Autuaan mailla käy kesäisin aika paljon vieraita, mutta viime kesänä taidettiin luoda uusi ennätys. Elämä oli poikkeuksellisen sosiaalista ja leppoisaa.

Kaksi blogikaveriakin, Pirkko ja Pepi, poikkesi visiitillä.
Kaiken kaikkiaan kesä oli oikein mukava ja sai runsaasti jatkoaikaa leudosta syksystä. Viikko sitten laitoin viimeiset kukkasipulit maahan, ettei jää viime tinkaan. Nyt vain kevättä ja ensi kesää odottamaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Fanipostia Kimi Räikköseltä

Kolumnistikissa Nero saa paljon palautetta netin, sähköpostin, kirjeiden ja korttien muodossa. Taannoin saapui kirje Kimi Räikköseltä, joka kertoi jo vuosia seuranneensa Neron edesottamuksia ja arveli, että oli kohdannut sukulaissielunsa. Vauhdikkaita tyyppejä molemmat.

Kirjeeseen Kimi Räikkönen oli liittänyt myös kuvansa ja tiettyä sukunäköä on havaittavissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Haastava marraskuu

Kuva: Teija Tuisku

Marraskuu on ollut upea eikä tavanomaisesta villasukka-harmaudesta ole juuri tarvinnut kärsiä. Haastavaksi tämän kuun on tehnyt vain runsaat haasteet, joita blogiin on sadellut.
Kiitos Kivipellon Sailalle kivasta, kesään liittyvästä "Kolme asiaa -haasteesta".
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena).
1. Huhtikuussa ilahdutti ja jännitti Kotipuutarhalehden juttu kasvimaastani, sehän oli kuvattu jo edellisenä, historian kurjimpana kasvukesänä. Mutta selvästi rehevyys pääsi silloinkin lopulta valloilleen.
2. Kevät tuli varhain; saimme nauttia lämmöstä ja puutarhatyöt lähtivät hyvin käyntiin. Vappusää oli loistava ja pääsin tekemään ensimmäisiä kylvöjä.
3. Yksi kesän kohokohta oli puutarhabloggareiden tapaaminen Raumalla Suvikummun Marjan luona ja vierailu Vakka-Taimen ihmeellisessä maailmassa.

Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
1. Surullisena katselin ankaran talven aiheuttamia aukkoja kukkapenkeissä. Onneksi kesän mittaan sain huomata, että moni kuolleeksi luultu osoittikin elonmerkkejä.
2. Toukokuun lämpöaallon mukana saapui idästä valtavat koivukirvojen massaesiintymät. Koko puutarha oli kuorrutettu vihreällä massalla ja kirvojen eritteet tahmasivat kaiken. Samassa kyydissä matkustivat myös kaalikoit ja niitä näkyi kaikissa ristikukkaisissa ennätysmäärät. Onneksi kaalit selvisivät niistä verkon alla.
3. Yhtään en tykännyt siitäkään kun astuessani ulos suloiseen kevätsäähän minut tyrmäsi kuvottava lannan haju. Onneksi sitä harmia jatkui vain muutamia päiviä.

Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
1.Kasvimaan kylvöt ja istutukset valmistuivat.
2. Järjestin Neron 10-vuotissynttärit.
3. Täytin laarit talven varalle sadolla, sienillä ja marjoilla.

Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
1. Kauriiden keväällä rikkoma kasvimaan aita tuli paikattua ja korotettua mutta uusi aita jäi tekemättä. Kesä pärjättiin melko hyvin, mutta nyt on heikko aita taas saanut sorkista.
2. Keskenjääneiden asioiden luettelo on varmasti pitkä, mutta huono muisti pelastaa niiden murehtimiselta.

Kolme asiaa, joita stressasin
1. Ötökät aiheuttivat stressiä. Varsinkin kaalikoit, joita oli runsaasti ja jotkut niistä pääsivät verkon allekin, mutta onneksi tuhot olivat aika pieniä. Ensi vuonna mietin kaksi kertaa kasvatanko ollenkaan ristikukkaisia.
2. Alkukesästä tuli vähän stressattua kun kesä lähti niin vauhdilla käyntiin, ettei meinannut mukana pysyä.
3. Loppukesästä stressasin kesän loppumista, mutta onneksi syksy oli oli pitkä ja aurinkoinen.

Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
1. Niin kiirettä ei olekaan, ettei henkilökohtainen rentoutumisvalmentajani saisi minua rentoutumaan esimerkin voimalla.
2. Suurenmoinen kesäsää ja huolettomuus loivat rennon tunnelman.
3. Niittäminen ja pöpelikön karsiminen on myös rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa.

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
1. Kasvihuone
2. Kunnon aita kasvimaan ympärille.
3. Runsaasti taimia

Kolme asiaa, joista unelmoin
Uutisia seuratessani koen, että saan viettää hyvin etuoikeutettua elämää. Universumi on sakeana toiveita ja unelmia. Suuri osa niistä on hätähuutoja ja toteutukoon ne ensimmäisenä. Unelmoin maailmasta, jossa jokainen kokisi olevansa turvassa ja rakastettu.

Kissa elää kiitoksella

Kotonasi-blogin Annukka antoi kannustavan tunnustuksen blogilleni. Lämmin kiitos kunnianosoituksesta, arvostan kovasti tätä varmalta tyyliniekalta saamaani huomiota.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

1. Osuin aikoinaan Internetin ihmemaassa joihinkin mielenkiintoni herättäviin blogeihin, joita seurasin jokseenkin säännöllisesti. Jotkut kaukana asuvat ystävät ja tuttavat toivoivat, että osallistuisin jotenkin some-maailmaan. Heräsi ajatus, että blogi voisi olla hyvä alusta siihen ja samalla tulisi tallennettua vaiheitaan muistiin itselleenkin. Valokuvausharrastuskin sai blogista lisämotivaatiota. Niinpä aloitin bloggaamisen vuonna 2011.

2. Aloittevalle bloggaajalle:
Älä masennu, jos et heti saa runsaasti lukijoita, oman lukijakunnan löytyminen voi viedä aikaa. Parhaimmillaan bloggaaminen on vuoropuhelua, huomioi lukijasi; vastaa kommentteihin ja käy vastavierailulla. Älä jaarittele vaan koeta kiteyttää sanomasi. Ole oma itsesi, parhaiten onnistuu yleensä kun kertoo asioista, joihin itse suhtautuu intohimoisesti. Innostus on aina kiehtovaa.

Vastaan niin viiveellä, että en enää laita haastetta eteenpäin, mutta auliisti jaan tämän kaikille, joille se ei ole vielä ehtinyt.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Mummo ja koira!
Mukavaa isänpäivää kaikille!

Pomo piilossa

Talvi pääsi taas yllättämään ja tuli kiire tehdä viimeiset pihatyöt, sekä siirrellä loput puutarhatavarat suojaan lumen alta. Ehdin pestä viimeisen kaaliverkon ja tehdä vähän karsintojakin pihan laidoilla. Huomasin kyllä, että minua tarkkailtiin.

Työnjohtajan tiukan katseen alla yritin tehdä parhaani. Kiirekin vaivasi, sillä typerän kellon viirsareiden siirtelyn vuoksi pimeä tulee entistä aikaisemmin.

Pehtoori pysytteli viimalta suojassa. Kun alkoi pyryttää siirtyi johtoporras aitanparveen.

Lumipyryn saetessa oli käytännöllisintä suorittaa piian toimien tarkkailu sisätiloista.

Olipa rankka päivä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Maarit ja daadaa!
Hyvää marraskuuta kaikille!