Etäisyys

Ihmisten elämä on mullistunut ja uutisten äärellä minusta tuntuu, kuin olisin joutunut scifi-elokuvaan.
Täällä syrjässä poikkeustila ei näyttäydy muuta kuin uutisissa. Toki harvat kauppareissut ovat erilaisia ja näkymätön vihollinen mielessä.

Onneksi on seuraa. Ainoa asia, mitä hamstrasin oli kissan, linnun ja bambien ruoka. Itse pärjään aina, nokkonenkin puskee jo maasta ja viime kauden satoa on vielä jäljellä.

Joutsenet tulivat valtaamaan reviiriään jo aika päiviä sitten. Nyt käy järvellä kova kuhina kun muuttolinnut ovat runsain joukoin palanneet. Niitä eivät matkustusrajoitukset pidättele. Varmasti ne ovat tyytyväisinä ihmetelleet hiljentynyttä maailmaa matkallaan.
Telkälle ripustin tuliterän uudisrakennuksen ja ahkerasti yksi pariskunta uiskentelee sen edustalla.

Mekin olemme pehtoorin kanssa touhunneet rannalla. Siivosimme paikkoja ja poltimme roskia.

Nero tutki rannan koloa, ehkä vesimyyrän kulkureittejä.

Kun piika riehuu moottorisahan ja kirveen kanssa  on turvallisempaa tarkkailla ympäristöä taukopenkiltä.
Kotona asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, työt on aiemminkin tehty etänä ja muu tekeminen ei lopu ikinä. Olen muuttanut myrskyn kaataman ison koivun ensi talven saunapuiksi.

Tulevaisuus on haalistunut koronaepidemian vuoksi, mutta viljelysuunnitelmia voi tehdä kuten ennenkin.
Pehtoori kävi tarkastelemassa kasvimaan märkää tilannetta.
Lähipäivien sää näyttää niin lupaavalta, että ehkä perustöitä voi jo pian aloitella.
Näinä aikoina omavaraisuus saa ihan uusia merkityksiä.

Leikkasin marjapensaat ja niiden keskeltä löytyi iloinen yllätys. Ostin pari vuotta sitten kaksi puksipuuta ja laitoin ne hätäistutukseen syksyn tullen. Voin vaikka vannoa, että löysin ne menehtyneinä, mutta nyt ne kukoistivat ylösnousseina. Pitää keksiä näille parempi paikka puutarhasta.

Posket pullollaan aamiaisella.
Vaikka päivittäin on runsaastikin kohtaamisia ja seuraa, niin eläinten kanssa kommunikoinnin lisäksi alkaa kaivata ihmisten välistä keskustelua. Onneksi on ystäviä joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia puhelimessa.
Olen tottunut olemaan yksin, mutta huomaan, että tietoisuus siitä, ettei ystäviä voi tavata kasvotusten ja suunnitella yhteistä tekemistä tuntuu hieman ahdistavalta. Saa nähdä miten käy kun tilanne pitkittyy rajoitukset lisääntyvät.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, kyllä tästä selvitään.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Vielä ehtii Anun leikkeihin

Helsingin Taidehallissa on vielä 1.3. asti koettavissa Anu Tuomisen hurmaava näyttely, Huomenna tänään on eilen.
Käsitetaiteilija leikkii spontaanisti esineillä ja monet teokset on luotu tätä näyttelyä varten. Mukana on myös suosikkeja vuosien varrelta ja töitä kokoelmista.

Metsänomistaja

Kausityöntekijät ryhmäkuvassa.

Oikeirta väriympyröitä, kuva Taidehallin sivulta.

Vesilinnun pesä

Ärzliches Handbüchlein
(Lääketieteellinen käsikirjanen)

Pigmentit

Hämähäkki keittiössä

Näyttelyssä voi kokea riemastuttavia hetkiä esineiden kaksoismerkityksen, tai monimerkityksen oivaltamisesta. Varsinainen hyväntuulen näyttely.

Naisen mitta, kantapää

Naisen mitta, 2009
Kiasman kokoelmista

Nämä kännykkäräpsyni antavat hyvin kalpean kuvan näyttelyn annista, se pitää itse kokea. Anu on taitavasti hyödyntänyt myös erilaisia käsityötekniikoita töissään.
Tunsin oloni näyttelyssä varsin kotoisaksi, sillä monenlaista tuttua omasta kodista tuli vastaan. Joskus monia vuosia sitten kaivelimme Anun kanssa kilpaa Vallilan roskalavoja.
Näyttely on avoinna vielä viikon, suosittelen.

Voi tätä sadetta. Kun ajelin Helsinkiin, oli maisema aivan uusi, niin monta uutta järveä oli ilmestynyt matkan varrelle.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Eläimellinen epätalvi

Koko talven on nurmikko vihertänyt, vain harvoin ohut lumikerros on hetkeksi valkaissut maiseman.
Jatkuvat sateet ovat rajoittaneet ulkotöitä, mutta kuivina päivinä on ahkeroitu metsässä ja puutarhassa.

Metsäkauriit ovat saaneet päivittäiset riistarehunsa, omenansa ja porkkanansa. Lisäruoka maistuu, vaikka ravinnonhankinta lumettomana talvena ei muutenkaan ole vaikeaa.

Bambit kipittävät innoissaan paikalle kun kuulevat huuteluni lähestyessäni ruokintapaikkaa.
En ennusta sipulikukille kukoistuskautta, sillä varsinkin tulppaanit ovat näiden herkkulistalla.

Tämä kuva on otettu tammikuun puolivälissä. Piipot pilkistivät innoissaan maasta monin paikoin.
Huolestuneena suojasin niitä havuilla lyhyen pakkasjakson alkaessa. Ei olisi kannattanut. Kun kurkkasin havujen alle näkyi siellä enimmäkseen kuoppia; myyrät olivat peitteiden suojassa popsineet sipuleita roudattomasta maasta.

Kasvimaa näytti aika surkealta kun pehtoori tarkasteli mirrinminttu-tilannetta. Sittemmin olen leikannut kaikki talventörröttäjät pois ja koko ryytimaa on nyt autio.

Paitsi, että sielläkin itää ja kasvaa kaikenlaista. Tuskin nämä selviävät kesään, mutta yritys on kova.

Köynnöspinaattikin heräsi jo tammikuussa.

Merikotka istui pilkillä.
Hyvin vähän muuta liikennettä on järvellä näkynyt. Joskus näkee rohkeita luistelijoita ja yhtenä yönä jokin ajoneuvokin siellä viiletti, ehkä mopo.

Minä arkailen jäälle menoa, mutta Nero uskaltaa tutkia rantoja.

Valo on lisääntynyt päivällä ja yöllä.
Hyvin epätavallinen epätalven riesa on ollut sisällä saalistavat hyttyset. Ne kulkeutuvat sisään kai polttopuiden mukana ja etsivät herättyään veriateriaa. Jouluna tarjosin yhdelle kunnon O+aterian, annoin sen imeä itsensä kylläiseksi juhlan kunniaksi. Hyttyset tarvitsevat verta lisääntymiseen, minne tämä mahtoi munia? Lattiakaivoon, Neron juomakuppiin...
Tulin miettineeksi, että kaikki tuhohyönteiset puutarhassa taitavat myös voida hyvin.

Pehtoorillakin on jo kevättä rinnassa, innoissaan se kirmailee puissa retkillämme.

Sitten jaksaa taas köllötellä pahnoilla.
Olen uudistusleikannut vanhoja marjapensaita ja haaveilen rakentavani niille kevään aikana uusia tukia.
Nyt täytyy tarttua moottorisahaan ja käydä pätkimässä myrskyn saunapolulle kaatama laho koivu.

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja mukavaa viikkoa kaikille!

Päihteillä uuteen vuoteen

Nero sai mieleisensä joululahjan, tanakasti kissanmintulla ryyditetyn Yeowww!-huumebanaanin.

Banskusta saa kunnon halausotteen, sitä voi riepotella rajustikin.

Seniori innostuu häärimään lempilelunsa kanssa useita kertoja päivässä. Joskus on kesken unienkin ponkaistava ottamaan lisäpotkua tötsyistä.

Sitten jaksaa taas keskittyä olennaiseen.

Iloista Uutta Vuotta kaikille ja antoisaa 2020!

Joulusauna

Olen kiitollinen jokaisesta loppuvuoden valonpilkahduksesta, niitä on ollut hyvin harvassa.

Joulusauna kuuluu traditioon. Mikä siitä tekee erityisemmän kuin muista jokaviikkoisista saunahetkistä, no ei mikään muu kuin joulunaika :)

Toissa syksynä ostin poistomyynnistä puisen kukkahyllyn ja tuunasin siitä pieneen saunaan sopivan puutelineen.

Saunatuvan makuuhuoneessa on joulunakin kesäinen tunnelma.

Tuvan puolella on jouluisempaa, varsinkin iltaisin kun sähkötöntä tilaa valaisevat vain takka ja kynttilät.

Pehtoori ei osallistu saunomiseen, mutta on mielellään mukana valmisteluissa.

Ikkunan takana, terassin pöydällä istuu varis. Se on keinotekoinen ja sen tarkoitus on pelotella lintuja lentämästä ikkunaan. Ikkunassa on varotoimenpiteenä myös aina jotain koristeita roikkumassa.

Tiensä päähän tullut linnunpönttö on päätynyt koristeeksi.

Jäämeren retkiltä tuotuja valaan nikamia takan päällä.

Tähtilaukka luumaljakossa

Koiranruusun kiulukat joulun väriä tuomaan.

Löylyjä odotellessa.

Rauhaisaa joulua kaikille!

Kestääkö yhden yön juttu?

Valkea joulu taitaa jäädä haaveeksi näillä tienoin, mutta oli meillä jo hetki talven makua. Aurinkokin näyttäytyi ja Neron kanssa lähdettiin rantaretkelle.

Yhden yön pakkanen oli jäädyttänyt järven.

"Älä vain mene jäälle, se ei kestä", varoittelin minä.

Kissalla esiintyi taas ajoittaista kuuroutta ja minä mietin kumpi pettää ensin jää vai hermoni.
Hyvin näytti yhden yön juttu kissaa kantavan, eikä pehtoori onneksi lähtenyt viilettämään rantaa pitemmälle.

Bambitkin olivat liikkeellä, niille maistuivat tarjoamme herkut.

Rattoisaa joulun odotusta, ei enää montaa yötä.