Terveisiä meiltä

Ollaan jo syksyssä. Kesä tuntuu nyt vain pitkältä helteiseltä unelta, jossa uitiin ja yritettiin etsiä viileitä paikkoja.
Nero yllätti minut yhtenä aamuna kun kurkkasin ikkunasta; seniori juoksi pihalla hirveää vauhtia. Luulin, että pihaan oli tullut vieras punainen kissa, mutta tarkemmin katsoen pehtoori ajoikin takaa nuorta kettua.

Lämmin kesä tuotti satoa kuivuudesta huolimatta. Valkosipulit kasvoivat taas jäteiksi, mutta jouduin niitäkin kastelemaan. 

Komea sato. Lupasin laittaa viljelyohjeet taas kerran tänne blogiin ja teen sen kunhan istutusaika koittaa.

Joku teki oudosti pari kynttä varteenkin, tälläistä en ole ennen nähnyt.

Muutakin satoa on tullut runsaasti ja omalta "torilta" on löytynyt syötävää joka päivälle. Palsternakat ja ja purjot jatkavat vielä kasvuaan maassa, samon lehtikaalit ja varsiparsakaalit. Muut on kerätty talteen kellariin.

Tomaattit nauttivat lämpimästä kesästä ja niitä kypsyi enemmän kuin koskaan.

Muutakin kivaa mahtui kesään, kuten ystävien tapaamiset ja heidän luonaan vierailut.

Kulttuurinälkääkin tuli tyydytettyä. Tiina Torkkelin eläinveistoksia keskiaikaisessa linnakellarissa Laukon kartanon kesänäyttelyssä.

Tapani Kokon räväköitä puuveistoksia Laukon kartanolla.

Laukon kartanon upeat rakennukset ovat hieno ympäristö suurelle kesänäyttelylle.

Lisättyä todellisuutta Helsinki Biennaalessa, Vallisaaressa. Pääsin mukaan Pawel Althamerin teokseen, pakenemaan vankilasta muiden vankien mukana. Jännittävä kokemus.

Vallisaaren näyttelyssä oli niin paljon katsottavaa, että vastaanottokyky alkoi olla rajoillaan. Yksi vaikuttavimmista teoksista on Maaria Wirkkalan installaatio 'Ei aivan viaton'. Kuvassa vain osa Aleksanterinpatterin ruutikellariin ja tykkihuoneisiin luodusta teoksesta. 

Vallisaari itsessään oli mielenkiintoinen paikka vanhoine rakennuksineen ja omalaatuisine kasvustoineen. 

 

Tattisato on ollut tänä syksynä mahtava. Herkkua putkahtelee maasta tarpeeksi ihan omalla tontillakin.

Lämmin kesä on ollut perhosten juhlaa. Amiraalit rakastavat päivänhattuja.

Toukokuussa kukkivana hankkimani syyssyräkki on kukkinut perhosten iloksi koko kesän ja kukkii edelleen.
Onko vinkkejä ja kokemuksia miten tämän saisi hyvin selviytymään talvesta?

Olen saanut perennaherätyksen ja näiden viime vuosina tehtyjen uusien kukkapenkkien lisäksi olen alkanut uudistaa vanhoja umpeenkasvaneita ja villiintyneitä kukkamaitani. Niissä onkin ollut urakkaa, mutta vähitellen edeten olen yrittänyt järjestellä kasveja.
Kukinta on ollut upeaa kuivuudesta huolimatta ja kiitos TricoGardenin kasvit ovat säästyneet myös peurojen hampailta. Uskalsin ostaa jopa muutamia tulppaaneja ensi kevättä ilahduttamaan.

Vielä tarkenee rentoutua rannalla. 

Hyvin mahtui koko kesä yhteen postaukseen.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Visiittivinkkejä

Aika on kulunut niin tiiviisti kotimaisemissa, että metsittyminen uhkaa. Niinpä lähdin pienelle, parin päivän Pirkanmaa-tripille.
Neron sisarusten kesäpaikka tarjosi tukikohdan ja kisujen henkilökunta toimi oppaana pariin mielenkiintoiseen puutarhakohteeseen.

Isäntäni, Neron veli, Svantte on vanttera komistus, joka ei turhaan hötkyile.

Emäntäni, Neron sisko, Mörkö-neiti on kuin kopio veljestään, mutta paljon sirompi. Hän nauttii ikkunasta avautuvasta luonto-ohjelmasta.

Aloitimme retkemme lounaalla Kangasalalla, ravintola Paakarissa. Ruoka ja tarjoilu olivat erinomaisia, suosittelen. Kiva terassi ruokailuun.
Kuva vie meidät seuraavaan kohteestamme, Arboretum Frickiin.

Arboretum Frick on tänä keväänä avattu yksityinen arboretum ja puutarha. Minun kuvani eivät tee oikeutta upealle paikalle, kannattaa vilkaista heidän kotisivujaan tuosta linkistä.
Puistossa kasvaa yli 800 alppiruusu- ja atsaleapensasta, ne eivät tietenkään nyt olleet kukassa, on siis syytä vierailla ensi kesänä uudelleen. 3,2 hehtaarin alueella on satoja erilaisia puita ja pensaita eripuolilta maailmaa.

Tilalla on myös kahvila, missä nautimme jälkiruoan kierroksen jälkeen.

Seuraavana päivänä vierailin Pälkäneellä sijaitsevalla Pajuparvi Helena Tiililä -viinitilalla. Tila sijaitsee lähellä Pälkäneen rauniokirkkoa.
Siellä kasvatetaan viinirypäleitä sekä kasvihuoneissa, että avomaalla. Lisäksi tuotetaan pajuja, yrttejä ja marjoja. Vanha navetta on muuttunut viihtyisäksi kahvila-tilapuodiksi, josta voi ostaa tilan tuotteita ja nauttia herkkuleivonnaisia.

Elävä pajumaja

Lisäksi löytyy monia viehättäviä museokokonaisuuksia. Tässä vanhaan riiheen tehty keittiömuseo. Siellä voi tarkastella keittiötavaroita eri aikakausilta.

Pullomuseo

Yhden museoaitan esineistöä

Paikassa on miellyttävä tunnelma ja paljon katsottavaa. Minä viihdyin tuolla pari tuntia ja tuntui, etten ehtinyt vielä nähdä kaikkea. Tilan emäntä, Helena, kertoi auliisti kasveista ja viinilajikkeista sekä paikan historiasta.
Taidan poiketa uudestaan syyskuussa kun rypäleet kypsyvät, niitä on silloin myynnissä tilapuodissa.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Juhlaviikot

Rhodolla oli upea kukinta tänä kesänä ja sen kunniaksi nostimme maljat puutarhaystäväni kanssa. Tämähän tapahtui jo juhannuksen tienoilla.

Ei tehdä tästä numeroa

 

Samalla kilautettiin sille, että Nero täytti 15 Vuotta!!!

Jättialppiruusu on ainoa kasvi, joka kärsi viime talvesta. Se painui hieman kyyryyn vaikka yritin varovasti karistella lunta sen vanhoilta, haurailta oksilta. No, hän kasvoi sitten vastaavasti leveyttä.

Skål!

Pionit kukkivat myös tänä kesänä upeasti. Sarah Bernhard ja Shirley Temple. Ja pettämättömästi se kesän ainoa rankkasade tuli pionien kukita-aikaan. Siihen voi aina luottaa.

Helteestä olemme saaneet nauttia runsain mitoin, ei tarvitse lähteä etelään lämpöä etsimään.
Elämä on on ollut rentoa ja aina silloin tällöin joku jaksaa pistäytyä puutarhassa lasillisella kuohuviiniä tai raparperijuomaa.
Kerroin ystävälleni, että olen siirtynyt yövuoroon. Yövuoroon mistä? No, elämästäni. Aktiviteetit, kuten puutarhan hoitaminen tehdään öisin, onneksi meillä on valoisat yöt.

Pahimmilla helteillä, kun lämpötila ei viilentynyt yölläkään, nukuimme saunamökissä, siellä oli viileämpää ja usein järveltä kävi virkistävä tuulenvire. Yön äänet valvottivat pehtooria, joka päivysti vähän väliä avoimella ovella.

Eikä piikakaan aina malttanut nukkua, kesäyöt ovat niin ihania.

Muitakin valvojia näkyy. Olen tavannut ketun lähes päivittäin, usein kohtaamme öisin pihallani. Luulen, että repolainen pesii maillamme, sillä monesti se kiikuttaa saalista mukanaan.

Itsekin olen aloittanut saalistamisen. Aamiainen.

Lounas

Pensasmarjatkin kypsyvät jo.

Tänään ilahduin kun aamulla viereen mätkähti märkä kissa.
Sataa viimeinkin.
Kasvimaata on saanut kastella ahkerasti, mutta satoakin on jo tullut.
Perennoita en kastele, paitsi uusia istutuksia tietysti. Kasvit ovat oppineet säätelemään vedentarvettaan, ne saattavat päivällä lerputtaa lehtiään, mutta illalla ne ovat taas kuosissaan auringon laskettua.
Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti saatte sadetta!

Pyjamabileet

Saksankirveli sai keväällä kuritusta kun poistin pari isoa puskaa kasvimaan laidalta. Se leviää hurjasti siemenistä, joten ajattelin poistaa kukinnot ajoissa välttyäkseni ensi keväänä kitkemiseltä.
Olin jo katkonut oksia melko tovin kun huomasin, että kasvustossa touhuaa kymmeniä, jos ei satoja ötököitä. Oli lopetettava puuha ja lähdettävä ottamaan selvää mikä tuo upean värinen lude on nimeltään. Se paljastui pyjamaluteeksi, joka on melko uusi tulokas Suomessa ja levinnyt hyvin nopeasti. Kauniit pyjamat niillä.

Pyjamalude viihtyy putkikasvien kukinnoissa ja on harmiton. Opin myös, että linnut, varsinkin tintit, popsivat näitä mielellään. Joten bilettäkööt nyt jättimäisessä saksankirvelissä, poistan kukinnot sitten kun eivät enää maistu luteille.

Yöretkiin rantalehtoon on nykyisin uusi, erityinen syy. Valkolehdokit kukkivat ja niiden tuoksu leijailee öisin saunamökin ympäristössä. Suuret yökiitäjät pörräävät niiden ympärillä kuin kolibrit. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että omalla raivaustoiminnallani olen saanut kasvin leviämään yhä laajemmalle ja nyt niitä näkee yhdellä silmäyksellä jo kymmeniä. Jossain vaiheessa pelkäsin sen kokonaan kadonneen, mutta sieltä se ponnisti kun raivasin pöpelikköä ja sananjalkaa.

Vaikka olenkin innostunut puutarhanhoidosta, on jättiosa maistani luonnontilassa ja saa ollakin. Vähän raivailen sieltä täältä, etteivät paikat ja pellonreunat kasva umpeen ja pieni luonnonsuojelussa oleva alue saa tietysti elää omaa elämäänsä koskemattomana.

Pellot ovat nyt kesannolla, mutta jotain niillekin pitää tehdä. Haaveilen kukkaniityistä.

Tai pitäisikö viljellä riistarehua, jottei sorkkajalkojen tarvitsisi käydä kurkkimassa puutarhaan herkkujen toivossa.

Kyllä rantarretkillä on mukavaa, tuumii Nero. Voi nähdä vaikka ohi uivan sorsaperheen jos hyvin käy.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Taivaallinen lannoitus

Lämpipinä päivinä elämä on ollut miellyttävän loivaliikkeistä, sillä helteellä en jaksa paljon muuta kuin vähän kuopsutella varjoisissa paikoissa. Onneksi niitä on. Helteitä ja siimeksiä.
Pidän kellukoista, jostain taimivaihdosta sain tälläisen keltaisen version. Lajikkeesta ei ole mitään tietoa.

Tulikellukka on jo kauan kasvanut puutarhassa, pidän sen räikeydestä. Myös tavallinen ojakellukka saa kukoitaa täällä.

Kasvimaa tuottaa jo satoa. Retiisit Amethyst ja French Breakfast ja tuore valkosipuli. Valkosipuleiden suhteen olen täysin omavarainen. Kun viimeiset edellisvuoden sadosta on syöty, saa kasvimaalta jo pieniä itusilmuista kasvaneita herkkuja.

Varsinainen valkosipulisato on jo reippaassa kasvussa.

Johtuuko paksulumisesta talvesta, vai onko taivaalta satanut lannoitusta, sillä kaikki kasvaa tänä vuonna ennätysvauhtia ja olen kärrännyt perennoita kompostiin kärrykaupalla. En juuri lannoita perennoita, mutta viime kesän lopulla lisäsin viskoin vähän syyslannoitetta. Tummakurjenpolvi on hyvä pörriäiskasvi ja siinä on paljon mielenkiintoisia värivariantteja niin kukissa kuin lehdissä, mutta nyt tämä rakkaussuhde tuli päätökseensä. Tumma saa lähteä. Se oli levinnyt jättimäisiksi puskiksi ihan joka paikkaan ja tukahdutti muita kasveja. Viime kesänä leikkaisin kaikki kukinnot pois, jottei se siementäisi niin paljon, mutta jotenkin se vain on onnistunut leviämään. Vain yhteen penkkiin jätin pörriäisille kattauksen, mutta nekin siirtyvät kukittuaan kompostiin.

Arovuokot kukoistavat hopeatäpläpeipin takana.

Pionit kukkivat runsaanpina kuin viime kesänä. Ryhdyin antamaan lisätukea punaiselle maatiaispionille ja hämmästyin, sen juurella näkyvistä valkoisista kukista. Oliko pioni alkaönut tehdä valkoisia kukkia. Nämä paljastuivat tulppaaneiksi, jotka ovat kukkineet näkymättömissä pionin varjossa. Peurakaan ei ole löytänyt niitä.

Jos päivät ovatkin loivaliikkeisiä, yön viileydessä jaksaa touhuta ja usein lähdemme pehtoorin kanssa iltauinnille vasta puolenyön tietämissä.

Nero tosin ottaa vain hiekkakylpyjä rannalla, sillä välin kun minä pulikoin vedessä. Uimakausi alkoi tänä vuonna varhain, jo toukokuussa. Muistan monta juhannusta kun vesi on ollut vielä jääkylmää.

Kesäöissä on taikaa.

Pellolta nousee usvaa ilman viiletessä.

Nerolla ei ole kiirettä kotiin. Rantapolulla on paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

Auvoisaa viikonloppua kaikille!