Horros

Auringonpaiste nosti jo hieman kevätmieltä ja se lämmitti jo mukavasti ikkunasta kurkkiessaan. Kylmyys on pitänyt Neron sisätiloissa. Muutamia lyhyitä pyrähdyksiä ulkoilmaan ja vähän kyttäystä aitanparvessa sillä välin kun piika pilkkoo ja kantaa puita. Aamuherätyksiä ei ole ollut pitkään aikaan vaan prinssi odottaa, että henkilökunta nousee ensin. Lupasivat lisää luntakin, yhtään emme kyllä välittäisi siitä hyvästä. Toisaalta, keväiset hiihtoretket maistuisivat.
Liikunnan puutteessa leikitään iltaisin matot makkaralle, ettei vaivuta ihan sohvaperunoiksi.
Tammikuu on pian saatu suoritettua ja toivottelemme kaikille mukavaa helmikuuta!

Kahvilleee!

Onnellisena totean, että olen saanut kaksikin kahvikutsua äskettäin. Eevireginalta Jokirannassa-blogista ja Pirjolta Puutarhaterapiaa-blogista. Lämmin kiitos molemmille! Kahvitellaan.
Juon aamuisin ison kupin kahvia, se on yleensä päivän ainoa kofeiinini. Mieleisin kahvini on Clipperin Roast & Ground Espresso Coffee. Reilua kauppaa ja luomua. Ei ole maksettu mainos. Laitan kahvin kuppiin ja kaadan kuuman veden päälle. Kahvi hautuu hetken ja purut painuvat pohjalle, en käytä keitintä. Opin tavan Lähi-Idässä ja pidän sitä kätevänä. Vieraille keittelen kahvit pressopannulla. Lempikeksini on cantuccini, mantelikeksi. Kuvassa taustalla näkyvät leipomani ruispalat, ne ovat täyttä tavaraa ja vievät kielen mennessään. Ottakaa, olkaa hyvä.

Kahvikutsulla oli tarkoitus udella kuulumisia:
1. Mikä on sisustustyylisi ?
Mitään tyyliä en tunnista, sisustukseni muotoutuu asujansa näköiseksi lähinnä vanhasta roinasta. Ilahdun jos keksin tavaroille uudenlaisia käyttötarkoituksia.
2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?
Kaikki tilat on sisustettu yhtä sattumanvaraisesti.
3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Heikompien auttamiseen tai matkustamiseen käytetty raha ei ole koskaan aiheuttanut omantunnon tuskia.
4. Mihin käytät paljon rahaa?
Eniten rahaa kuluu jokapäiväiseen elämiseen.
5. Mistä onnesta unelmoit?
Haluaisin saavuttaa ulkoisista asioista riippumattoman onnellisuuden.
6.Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Se, että menettäisimme rauhan tilan.
7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Työssäni olen erittäin tunnollinen.
8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Kaikki inhimilliset virheet pitäisi pystyä antamaan anteeksi.
En osaa yksiselitteisesti sanoa mikä virhe olisi helpoiten anteeksiannettava.
9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Ihmisen paras ominaisuus on lempeys ja myötätunto.
Niistä kumpuaa myös viisaus ja siten kaikki hyvät ominaisuudet.

Kutsun teidät kaikki kahville! Vastatkaa kysymyksiin ja jakakaa edelleen.

Jakki

Luukokoelmani aarre. Eteisessä, salin oven päällä komeilevat jakin sarvet. Otsaluuhun on kaiverrettu tiibetinkielinen mantra: om mani padme hum. Se on myötätunnon bodhisattvan, Avalokiteshvaran, tiibetiksi Chenrezigin mantra. Sitä kuulee Tiibetissä resitoitavan kaiken aikaa. Kiviin ja luihin kaiverrettuja mantroja näki usein pyhillä paikoilla ja pyhien reittien varrella.

Kerran jokea ylittäessä varusteita, polttoainetta ja ruokaa kuljettava kuorma-automme juuttui keskelle virtaa ja jouduimme leiriytymään seudulle. Kuin tyhjästä ilmestyi ihmisiä pohtimaan ahdinkoamme ja miettimään pelastuskeinoja. Löysin itselleni ystävän, pienen Karma-pojan. Seuraavan aamuna heräsin teltassa matkatoverin huutoon: Cheri, sinulle on vieraita! Karma istui jo kukonlaulun aikaan teltan edessä odottamassa heräämistäni. Joskus kun saan aikaiseksi diojeni skannauksen esittelen hänet kuvan kanssa ja kerron enemmän tapahtumista. Päivällä tein vaellusretken tasangolla, ja löysin maasta pilkottavan jakin sarven. Kaivoin sen esiin, hiekasta paljastui nyt seinälläni komeilevat sarvet. Nämä ovat suuret ja painavat, kannoin ne leiriin ja kysyin Karman isältä voisinko pitää ne. Siitäkös riemu syntyi, tiibetiläisten mielestä oli erittäin hienoa, että olin kiinnostunut sarvista. Kun viimein läheisestä kylästä tulleiden apumiesten ja autonkuljettajiemme kanssa saimme kuorma-auton rannalle, kiinnitettiin sarveni auton otsaan ja siinä ne matkasivat monta viikkoa aina Nepalin rajalle asti. Siitä jouduin kantamaan sarveni kotiin. Ne matkustivat myös lentokoneessa, matkustamossa.
Nepalista lähtiessä tullimies sanoi, ettei sarvia voi viedä maasta, jakki on Nepalissa rauhoitettu eläin. Meni väittelyksi, sanoin että ilman sarvia en Nepalista lähde. Esimies kutsuttiin paikalle ja kun esittelin tiibetiläisen kirjoituksen todistaen sarvien olevan Tiibetistä eikä Nepalista sain viimein luvan niinden maasta viemiseen. 

Kuva Wikipediasta

Meilläkin oli jakkeja mukana vuoristossa varusteiden kantajina.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, TuulaJ, Tillariina ja Mañana!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Valomittari

Kissan silmistä näkee, että valo on selvästi lisääntynyt. Vaikkei aurinko paistanutkaan olivat silmien pupillit aivan viiruina.

Kun taas hämärässä, pupillit ovat suuret. Lueskelin sängyssä kameran manuaalia ja Nero seurasi silmä kovana laitteen toimintoja.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Rouva Kivitikka!
Kaikille mukavaa viikonloppua!

Sininen ongelma

Talven hämärä näyttää siniseltä.

Kun lataan kuvat blogiin siniset sävyt muuttuvat. Kylmät siniset sävyt muuttuvat lämpimän vivahteisiksi, turkoosin suuntaan.

Tämä epäonnistunut hämäräotos on koepala. Ruudullani, joka on kalibroitu toistamaan värejä mahdollisimman oikein kuvassa on kaunis, ohut, viileä sini, kun lataan sen tänne tulee siihen tunkkainen sävy.

Jännä juttu. Muiden kuvieni värisävyt eivät mielestäni muutu näin paljon.
Minulla ei ole kuvien automaattinen parannus päällä, täällä kerroin miten sen saa ruksattua pois.

Bloggerissa oli taas kaikenlaisia vaikeuksia, blogiarkisto ei auennut, blogilista ei auennut, se näytti aina vain kymmenen tuoreinta ja laskin katosi kokonaan. Nyt näyttää taas toimivan. Toivottavasti kaikkilla muillakin ongelmat ovat ratkenneet. Ehkä pakkaset hyydyttivät bloggerinkin :)

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Aintsu!

Keimaileva kirahvi

Kirahvilaumaan löytyi kirpparilta hieno, selvästi itsetehty puukirahvi. Liikuttavat lelut tarttuvat aina mukaani.
Elämässä pitää olla leikkiä.

Olipa kerran Afrikassa laihanlainen,
keimaileva kirahvi nuorukainen.
Aina suuresti huolissansa,
pitkän pitkästä kaulastansa.

Tuumaili öisin, päivin ja illoin
millä hän kaulansa koristais ja milloin.
Viimein päätti hän lainan nostaa,
kirjavan kauluksen ja kaulaliinan ostaa.

Siitä sitten ilo syntyi koko Afrikassa
hassumpaa ei ole vielä nähty maailmassa.
viisi sataa neekeriä alkuperäisasukasta heti nauruun kuoli,
kirahvi vain mielissänsä huuliansa nuoli.

Arvid Lydeckenin runo, jonka viimeisen säkeistön nykyisin poliittisesti epäkorrekti ilmaus on sensuroitu ja korvattu runomittaan huonosti sopivalla sanalla.

Nykyisin lapsilla on hurjat määrät leluja ja kaikkiin ei varmasti synny minkäänlaista kiintymyssuhdetta. Itse muistan kaikki leluni vaikka suurin osa ei olekaan enää tallessa. Ne, jotka ovat jäljellä kantavat valtavaa määrää muistoja.
Hylätyn vanhan lelun näkeminen jostain syystä koskettaa minua ja jos sellaisia tulee vastaan niin katson velvollisuudekseni tarjota sille kodin. Ei tarvitse olla ehjä tai arvokas.

Nämä koirakaverukset löytyivät kerran roskalavan päältä. Mäyräkoiralla on ollut ehkä polio, sillä jalat ovat kovin heikot, mutta Bonzo tukee.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Laila!
Kaikille mukavaa viikkoa, pysytellään lämpiminä ja nautitaan talvesta.

Hyvää pataa

Nero osoitti kiintymystään vanhalle padalle.
Musta kylki kummallakin. Näin hangataan poskea.

Ja sitten näin päin.

Ihana pata, mä pyörryn!
Episodi liittyy siis merkkaamiseen. "Joku on käynyt padallani."
Toivottavasti kissojen kevätkarkelot eivät taas pian ala. Salaa toivon, että metsän kaataminen pitäisi vieraat kissat poissa, mutta taitaa olla turha toivo.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kirsikka ja Samoilija, joka on listalla 300.
Kaikille oikein kaunista viikonloppua!

Kylmän kourissa

Kylmyys pääsi yllättämään.
Kun asteita oli jo -20, tuntui tarkeneminen ihan mahdottomalta. Nyt -14 tuntuu jo ihanan lämpimältä.

Pakkasjakso tuntuu kestävän ja jo iloisesti kevättä odottaneet kasvit ovat hädissään koska kunnollista lumisuojaa ei ole. Vesiputkikin jäätyi eilen vaikka sen pitäisi olla routarajan alapuolella. Putkea sulana pitävä sähkökaapeli oli jäänyt kytkemättä viimekeväisen putkimiehen vierailun jälkeen.

Sisälläkin oli niin viileää, että salin ikkunalla kasvava basilika sai kylmää. Siirsin sen keskelle pöytää ja se näyttää toipuvan, onneksi ei sentään paleltunut, herkkis.

Kevään merkki, hortensiassa on jo kukkanuppu.

Sisälle talvehtimaan jäänyt amppelimansikka yrittää tehdä edelleen marjoja.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Tuuli!

Ruumis makuuhuoneessa

Tässä yksi, joka ei yhtään tykännyt talven saapumisesta. Ulkona viitsii käydä vain pikaisesti ja tylsistyminen peräkamarissa uhkaa.
Niinpä Nero pitkästä aikaa haastoi minut leikkimään, täytyyhän jotain treeniä olla. Harjoiteltiin mielilelulla, silmälasien avulla aikaansaadulla valopisteellä, vaanimista, nopeutta ja osumatarkkuutta. Nerolla on omat silmälasit tähän käyttöön. Siinä matot ruttaantuivat ja sänkykin tuli tampattua. Harjoittelu ei tietenkään korvaa aitoa toimintaa.
Yöllä minut taas herätettiin ja vaikka tiesin mitä kissan outo kitinä tarkoittaa, ajattelin ensin että Nero on sairas.

On vaikea puhua ruoka suussa, siksi saalisääntely on kimeää. Kömmin ylös ja sytytettyäni valon juoksi kissa sängyn alta hiiri suussa.
Harvoin olen nähnyt Neron niin iloitsevan saaliistaan kuin nyt. Mikä riemu, sisälläkin voi saalistaa. Hiiriruumista leikitettiin oikein olan takaa ja välillä käytiin hakemassa kehuja.
Tavan mukaan asetin hiiren lopulta paperille, ettei matto tahriinnu ja prinssi nautti yöpalansa.
Juuri kun pääsin kehumasta, että talo on hiirenpitävä. No nyt on etsittävä hiiren sisääntuloaukko. Voi tosin olla, että se on luikahtanut ovesta kun olen hakenut Neroa sisälle, sillä tiedän, että kuistilla on majaillut hiiri.

Onpa ollut ihanaa nähdä auringonvaloa pitkästä aikaa!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Kevätkukkia

Meillä tuoksuu hyasintti. Jossain päin nämä ovatkin enemmän kevät- kuin joulukukkia.
Joulukukiksi hyasintit oli tarkoitettu, mutta ne ovat vasta nyt parhaimmillaan, koska unohdin ne liian pitkäksi aikaa kylmään.

Vaikka talvi tuli käymään, olen aivan kevättunnelmissa enkä osaa ollenkaan riemuita lumesta ja pakkasesta.
Linnuille laitoin runsaasti evästä, niille kylmyys ja lumi ovat koettelemus.

Saiskos kysyä taas yhtä blogger-asiaa. Toimiiko teillä
"Älä seuraa omia omia sivunkatselujasi" -toiminto?
Minä olen ruksannut sen ja se on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin huomasin, ettei se enää toimikaan vaan myös omat sivunlataukseni näkyivät tilastossa. Kokeilin Firefoxilla, Chromella ja Safarilla. Foorumilla on paljon puhetta siitä, ettei tuo popup-ikkunakaan toimi monilla, valintaa ei voi tallentaa.