Puutarhan digiaika

Mikä lienee riehaannuttanut digitalikset ennen näkemättömään kukoistukseen. Niitä kasvaa kaikkialla, kukkapenkeissä, kasvimaalla ja pihan reunamilla. Jotkut kukinnot huojuvat pääni yläpuolella.

Ne ovat ottaneet perennapenkit hallintaansa ja aidanneet muut kasvit. Vaikka olen kitkenyt tuhansia digitaliksen taimia. En raatsinut leikellä näitä, ajattelin, että antaa niiden kukkia, poistan ne myöhemmin. Pörriäiset viihtyvät ditalismetsässä. Osa on Walesista siemeninä tuomaani joka puolella villinä kasvanutta kantaa, osa karannutta tarhadigitalista. Sain pari vuotta sitten Sailalta aprikoosin värisen digitaliksen siemeniä, mutta niitä ei koskaan ilmestynyt puutarhaan, olivat ilmeisesti jo risteytyneet.

Kasvimaan portilta. Myös päivänkakkarat kukkivat suurina kasvustoina. Annan kukkien rehottaa kasvimaallakin, ne houkuttelevat tärkeitä pörriäisiä jäämään alueelle, sillä hyötykasvit tarvitsevat pölyttäjiä.

Paitsi houkuttelijoita, suosin kasvimaalla myös torjujakasveja. Tässä on koiruohoa ja digitalis tunkee joka kuvaan. Taustalla näkyy myös rohtoraunioyrttiä.

Aaprottipuskat reunustavat kasvimaata, niiden ohi kulkiessa ilman täyttää voimakas tuoksu, se onkin vanhanajan parfyymikasvi. Jos koskettelee vaatteitaan aaprotilla tarttuu tuoksu niihin pitkäksi aikaa.

Uusin marunatulokas on Parfum d'Ethiopia. Siitä lähtee on hienostunut, hieman mausteinen tuoksu.

Sormustinkukat kasvavat reippaasti myös lavojen ja laatoituksen raoista.
Takana vanhan ja uuden kasvimaan välitilassa kasvaa hurjat puskat omenaminttua, kun se kukkii loppukesällä, käy kasvimaalla sellainen pörräys, että tarvitsee melkein kuulosuojaimet.

Nero on hoitanut hyvin mirrinminttua, se kukkii valtavana puskana. Takana väriminttua.

Monet eivät päästäisi valloitushaluista digitalista puutarhaansa, mutta minä nautin kovasti digiajasta. Kasvihan on helppo kitkeä pois sieltä minne sitä ei halua.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Ievastiina ja Pirjo W on taidettu toivotella tervetulleeksi jo aiemminkin!

Matka meneisyyteen

Viikonloppuna vierailin perinteisillä Krouvin kyläpäivillä Joentaan kylässä. Vierailijat saivat pellolla sijaitsevalta parkkipaikalta traktorikyydin juhlapaikalle.

Kyläpäivien teemana oli vilja. Tässä sitä jauhetaan kivimyllyllä.
Monenlaista konetta ja vempelettä oli nähtävillä.

Nikander ymmärsi hakea patentin laitteelleen.

Lypsylämpimän maidon separointia.

Hyvin erottui kerma ja maito.

Monenlaisia käsityöntaitajia oli paikalla esittelemässä taitojaan. Tässä kehrätään lankaa koiran (tiibetintmastiffi) karvasta.

Lapset tekivät kaarnalaivoja ja käpylehmiä.

Vähän syrjemmällä näreen takana keiteltiin pontikkaa, yksi viljan käyttötapa sekin. Maistiaisiakin olisi saanut.

Mehiläishoitaja esitteli pörriäisten puuhia lasipesässä. Mielenkiintoinen, hyvin luokkatietoinen yhdyskunta. Koska pesään ei mahtunut enempää kennoja, makasivat kennonrkentajat työttöminä pesän pohjalla.

Lisäksi kyläpäivillä oli monnenlaista markkinakojua, soppatykki, ravintola, kahvila ja musiikkia. Suuri ponnistus kyläyhdistykseltä. Kyläläiset olivat pukeutuneet vanhaan tyyliin ja tunnelma oli mahtava, kuten aina.

Perheuutisia

Kerttujen pesintä on sujunut hyvin. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia. Tämän kuvan otin torstaina.

Pesässä alkoi olla jo ahdasta, muniahan oli viisi.

Perjantaina vilkaistessani pesän suuntaan huomasin, että vain pahnanpohjimmainen istui pesän reunalla, muut olivat lähteneet. Juuri kun kameran suljin oli räpsähtänyt nousi pikkuinen siivilleen ja lensi pihan yli suureen koivuun.
Nopeasti kertun lapset varttuivat. Illalla kurkkasin tyhjään pesään, siellä oli yksi muna, se oli jäänyt kuoriutumatta.

Toivottavasti perheen elämä jatkuu rauhaisasti tästä eteenpäinkin.

Kuutamokeikkaa ja muuta aherrusta

Öisin on saatu ihailla komeita kuutamoita. Prinssillä on omat juttunsa aina täydenkuun aikoihin. Se ei ehdi osallistua talon töihin ollenkaan, keikkailee muissa hommissa. Yhdessä sentään ehdittiin yöllä rantaan kuuta katselemaan.

Meillä niitettiin vasta heinä ensimmäisen kerran. Sateet ovat haitanneet korjuutöitä, mutta nyt oli mainio paalausilma.

Heinät pakataan muovikääreeseen.

Minun työmaallani, kasvimaalla, monivuotiset rehottavat. Olen kasvattanut hernepensaasta pienen puun. Rohtoraunioyrtti on hyvä lannoitekasvi. Se leviää melkoisesti, mutta saa kukoistaa kasvimaan reuna-alueilla.

Tulikellukka ja ailakki ovat hakeutuneet yhteen ihanan räikeäksi väriläiskäksi.

Mukavaa viikonloppua! Aurinko paistakoon kaikille!

Taas Tylsää Avoimissa

Saimme kauniin päivän Avoimien puutarhojen kunniaksi. Suuntasin taas Mikkolan eli Tylsän Mörököllin puutarhaan Hattulaan. Olen käynyt siellä kerran aiemmin pari vuotta sitten.
Jos minulta kysytään, niin tämä on Suomen kaunein puutarha. Tai oikeastaan suuri puisto, metsäalueineen ja polkuineen.

Puutarhaetsivä James oli tietysti vieraita vastaanottamassa.

Puutarha on täynnä mielenkiintoisia kolkkia ja yksityiskohtia. Vaikka koko alue on hyvin hoidettu on puutarhassa rento ja hauska tunnelma. Keijutkin ilakoivat, sillä monissa kuvissani näkyy pyöreä halo.

Puistossa tapasi kaikenlaista väkeä, kalastajan kissa odotteli ateriaa lammen rannalla.

Kasveja ja kukkia on valtava kirjo, paljon lajeja, joita olen tavannut vain täällä. Muutama lähti itsellenikin mukaan taimimyynnistä vaikka hallitsinkin itseni kiitettävän hyvin.

Uusina tulokkaina puutarhaan olivat muuttaneet veikeät kivilinnut, isännän käsialaa. Tässä pingviini taapertamassa lammelle.

Lehtikuusi kukki.

Tonttu oli touhunnut Avoimet puutarhat -päivää valmistellessaan niin, että oli uuvahtanut mättäälle. Emännän keramiikkapajasta sai ostaa kauniita ruukkuja ja hahmoja omaankin puutarhaan. En voinut vastustaa pientä prinsessaa, laitan siitä kuvan joskus myöhemmin.
Kiitos taas ihanasta puutarhaelämyksestä, Tylsä Mörökölli ja apujoukot.

Toinen kohde

Toinen kohteeni oli Puutarhuri Koskisen tarha, myös Hattulassa.

Sielläkin tietysti välttämätön puutarhakissa. Korvien pitsikuvioinnista päätellen kova kolli ei antanut vieraiden häiritä päiväuniaan.

Puutarhuri esitteli istutuksia innokkaalle kuulijakunnalle.

Pallo oli hakeutunut varjoon.

Tilalla oli myös tälläisiä asukkeja.
Kiitos puutarhuri Koskiselle paratiisinsa avaamisesta.

Ajellessani kotiin pikkuteitä läpi hämäläisen maalaismaiseman mietin miten hienoa onkaan päästä kurkkaamaan vieraisiin puutarhoihin ja kohdata intohimoisia asian harrastajia.
Olipa ihana päivä.

Kotirauha

Kranssikertun pesintä jatkuu rauhallisissa merkeissä. Ei ole pikkuisilla poikasilla helppoa näillä keleillä. Onneksi emo lämmittää ja pesä on sateensuojassa aitanparven alla. Aika nerokas paikka siis.

Nero ei ole ilmeisesti äkännyt pesää, mutta huomasin prinssin yhtenä päivänä istuvan aitan edessä ja tutkailevan lenteleviä lintuja. Ruokintaliikenne ei voi jäädä kissalta pitemmän päälle hoksaamatta, joten kodinturvajoukko varmensi pesimärauhan.
Yksi asia vähän harmittaa, useimmat piharuukkuni ja puutarhakaluni ovat tuon oven takana. Nyt on vain pärjättävä niillä mitä ehtinyt ottaa esille niin kauan kuin lintulapset lähtevät pesästä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kerttuli!

Pukemista ja riisumista

Tänä keväänä kasvimaalla on saanut olla jatkuvasti pukemassa harsoja ja muoveja taimille. Heti kun lämpötila on noussut on toivo herännyt, mutta yöksi on taas täytynyt peitellä pikkuiset. Nyt viimein yötkin ovat kyllin lämpimiä, mutta silti kasvimaalla näkee vielä vankkureita. Lämmön myötä kasvu on lähtenyt käyntiin ja syötävääkin löytyy jo.

Salaatti on jo kolminkertaistunut tästä otoksesta. Kurkuntaimet saivat kylmää ja luulin niiden olleen mennyttä, mutta kun avasin niiden peitteen hämmästyin kukkivia vantteria kurkkunuorukaisia.
Lisäksi lavassa kasvoi perunaa ja tomaattia, joita sinne en sinne kuitenkaan ole kylvänyt. Lavat on tehty viimevuotisen perunamaan päälle ja Autuaan mailla kukoistaa ilmeisesti jatkuvasti villitomaatti, joka nousee milloin mistäkin.

Mangoldia, kamomillaa ja pinaattia, näkyy jokunen ruiskaunokkikin nostavan päätään. Harvennustaimet voi jo napsia keittiöön.

Härkäpavut ja maa-artisokka rehottavat.

Lehtikaalitkin ovat jo tuplaantuneet tästä. Ne kasvavat turvassa verkon alla. Hain taas Lassilan tilalta luomuolkea katteeksi. Se pitää rikkaruohot kurissa, suojaa lehtivihanneksia multaantumasta ja pitää maan kosteana vähentäen kastelutarvetta.

Salvia tricolor, edessä alhaalla näkyy tupsu sitruunaalippiaa.

Taitepavut itivät nopeasti muovin alla.

Kaunis toscana ei ole koristemansikka vaan se kasvattaa oikein maukkaita marjoja. Eilen illalla huomasin mansikkamaalla jo raakileita.

Miellyttävää seuraakin minulla oli kasvimaalla. Pus, pus. Olsikohan tämä rupikonnalapsi kun on noin erikoisen näköinen sammakko. Tuo vihreä muoviesine on pyykkipoika, joita olen käyttänyt harsojen kiinnityksessä.

Pitkään kestänyt tuuli riepotti ruusupapuja ja nekin saivat kylmää. Mutta nämäkin ovat sitkeitä ja yksi taimi kukkii jo. Eilen irroittelin sisällä viimeiset ruusupavun taimet verhotangoista.
Hyrisen tyytyväisyydestä kun viimeinkin on satonäkymiä kasvimaallakin.

Marjapensaassa kohtasin alter egoni.

Leppoisaa viikkoa kaikille!