Takaisin Karjalaan

Ihania iltoja, lämpimiä ja tähtikirkkaita. Omenapiirakka meinasi palaa uunissa kun unohduin tuijottelemaan tähdenlentoja.

Ystävä tuli perjantaina vierailulle ja tuskin olimme saaneet piirakat syötyä kun päähän pälkähti ajatus lähteä Tarvaspäähän, siellä oli suomalaisen kuvajournalismin grand old manin, Caj Bremerin (87), valokuvanäyttelyn avajaiset.

Caj Bremer sai tilaisuuden matkata entiseen Neuvostokarjalaan vuosina 1979-1982. Hän matkusti alueille kaikkiaan viisi kertaa Helsingin Sanomien toimittajan, Sakari Määttäsen kanssa.
Valokuvanäyttely: Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä, 10.9.2016–15.1.2017 Gallen-Kallelan Museossa.

Avajaisten jälkeen istuimme vielä meren rannalla juttelemassa ja katsomaassa satojen hanhien muuttolentoa kohti etelää.

Muuten viikonloppu kului rauhallisesti sadonkorjuun merkeissä. Kuivurissa valmistui vaihteeksi lehtikaalia talven varalle.
Sunnuntaina tuli kuluneeksi 15 vuotta New Yorkin WTC-iskuista. Se lienee päivä, jonka jokainen muistaa. Olin silloin keikalla lehdessä ja istuin ylitöissä yksin toimituksessa kun äitini soitti. Hän kertoi kauhuissaan miten lentokoneet lentävät päin rakennuksia New Yorkissa. Olin itse täysin uutispimennossa enkä uskonut asiaa, vaan ajattelin, että jo hieman muistisairas äitini katsoi katastrofielokuvaa. Lohdutin häntä, ettei se ole totta, se on vain elokuvaa. Ei tullut edes mieleen tarkistaa asiaa. Kun viimein kotiuduin töistä ja avasin television, tuijotin mykistyneenä miten koneet lensivät päin kaksoistorneja yhä uudestaan ja uudestaan. Maailma ei ollut sen jälkeen entisensä.
Muistatteko te missä olitte iskujen aikaan?

Kaunista viikkoa kaikille!

Humala aiheutti kaatumisen

Lauantaina olin bilettämässä isolla kirkolla, oli hurjan hauskat juhlat. Yöllä kotiin ajaessa olisin tarvinnut amfibio-auton, sillä rankkasade aiheutti mahtavia lampia tielle. Kehä I:llä oli yksi kaista suljettu ja palokunta pumppasi vettä menemään.
Syksyn pimeät yöt ovat täällä ja kynttilät sytytetään niin sisällä kuin puutarhassakin. Tosin tuuli on viime aikoina puhallellut niin, että vain lyhdyt palavat ulkona.

Vaikka juhlissa viini virtasi ja nauru raikui, niin autokuski ei voi hankkiutua humalaan. Kaatumisen aiheutti toisenlainen humala. Kasvimaan kaariportti on jo iäkäs ja raskas humala romahdutti ruostuneet osat ja kaatoi koko rakennelman Rauli-myrskyn riepotellessa.

Peura oli heti valppaana, se muisti makoisat mangoldit ja käytti tilaisuutta hyväkseen. Kaatuneesta portista pääsi vaivattomasti herkkujen kimppuun. Mangoldi oli juuri ehtinyt tehdä uuden komean kasvuston edellisen peuran vierailun jälkeen, mutta jäi minullekin vielä satoa. Fiksasin väliaikaisen portin, mutta humalalle on keksittävä ensi kesäksi vankempi kiipeilyteline.

Maisema on jo kovin syksyinen, nurmikko on keltaisten lehtien peitossa, mutta päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia. Auringonpaiste aiheutti ikkunanpesuprojektin. Kuivuri on surrannut suppilovahveroita varastoon.

Kasvimaalla on korjatun sadon tilan täyttänyt mahtaviksi puskiksi kasvanut kääpiösamettikukka. Sen kanssa kasvaa tässä violetti perilla ja haisusamettikukka, jotka vasta suuria ovatkin. Isoimmat kasvavat lähes kolmemetrisinä, monihaaraisina jättipensaina.

Kiulukoitakin on tullut runsaasti, niistäkin voisi tehdä jotakin. Ovat vain niin ikäviä käsiteltäviä, että täytyy varata aikaa siihen hommaan.

Aikoinaan kirpputorilta löydetty keramiikkaseepra laiduntaa ajuruohossa taustanaan maksaruoho 'Irmeli'.

Nerolla on ollut stressiä. Alueelle on ilmestynyt tunkeilija eikä lähitaisteluiltakaan ole vältytty. Urheasti prinssi päivystää yötä päivää rajalinjoilla, vain pikaisesti tankataan ruokakupilla. Parina viime yönä olen kuitenkin havahtunut Neron kuorsaukseen vieressäni, mutta aamulla herätessäni se on taas poissa. Toivottavasti tunkeilijasta päästään pian eroon. Ja toivottavasti se ei ole joku hylätty kesäkissa, joita joskus aina ilmestyy näihinkin nurkkiin. En ole nähnyt vilaustakaan vierailijasta enkä tiedä onko se villi vai kesy. Villiintynyt kissakanta kukoistaa myös näillä seuduin vaikka kissojen leikkaamisesta kovasti valistetaankin. Paikallinen eläinlääkäriasema järjestää Kissatempauksia, joissa voi kastroida ja steriloida kissansa kohtuullisella hinnalla.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Rinne ja Päivi!
Mukavaa syysviikkoa kaikille!

Laukat kukkivat

Tähän aikaan ajatellaan laukkoja lähinnä syksyllä istutettavien sipulien muodossa. Enpä olisi uskonut, että purjollakin on näin komeat kukinnot. Purjo kukkii toisena vuonna. Jätin pienimmät purjot viime syksynä maahan ja keväällä siirsin ne kasvimaan aidan taakse ajatuksena saada niistä omaa siemensatoa. Ne kukkivatkin komeasti ja ja ovat monen värisiä. Vaalean ja tummemman liiloja sekä valkoisia. Jos tänä syksynä jää purjoja yli, jätän ne maahan talveksi ja siirrän keväällä kukkapenkkiin syyskukkijoiksi. Lajike on Hannibal.

Kukat ovat suuria, noin 6–7 cm halkaisijaltaan ja 40-50 cm korkeita.

Talon silkkitassu vaeltelee pellonreunoilla myyräjahdissa, mutta toinen kukkii syyskukka-asetelmassa. Lisäksi tuossa on lankaköynnöstä ja keijunkukkaa.

Grilliin vaihtui syklaamit orvokkien tilalle.

Alkukesän hortensiat ovat muuttuneet vaaleanpunaisista vihreiksi ja taas punaisiksi.

 Löysin kirpparilta näin sievän suuren ruukun, ruusubegoniat tuovat kukkailoa hiipuvaan kesään.

Seitsenhaarainen pioniunikko. Kun unikon antaa rauhassa kukoistaa, se tekee uusia kukkavarsia ja minulla osassa unikoita on nytkin vielä nuppuja ja kukintoja.

Mikähän pelargonia tämä on. Upeat kukat huonosta hoidosta huolimatta.

Pehtoori tarkastaa oliviipuun tilannetta, ainakaan kuivuus ei ole tänä kesänä vaivannut. Kohta puu pitää siirtää sisätiloihin. Pehtoorikin alkaa syyskelien saapuessa viihtyä enemmän sohvalla.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Katka 54D, Mara Carvalho ja Kirsi Maria!
Aurinkoista syyskuuta kaikille!

Loviisassa

Lauantaina kuntoilimme ystävien kanssa kierrellen Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa. Erityisesti halusin vierailla blogiystäväni persoonallisessa kodissa. Temps perdu -blogin Nina on remontoinut  ja osin uudelleen rakentanut viime vuosisadan alun taloa, Lilla Ljuvaa, pari vuotta. Lopputulos on aivan tekijänsä näköinen; persoonallinen, iloinen, lämmin, kotoisa, inspiroiva ja myös salaperäinen.

Lämmin kuisti toivottaa tulijat tervetulleiksi. Hauska tilkkutapetti sopii hienosti tähän tilaan.

Koirateatteri kaapin päällä.

Ruusuinen ovi johtaa kylpyhuoneeseen.

Oven takana odottaa tälläinen tunnelma.

Persoonallisen ja kauniin kodin emäntä esitteli kotiaan sujuvasti kaikilla kielillä. Lilla Ljuva oli erittäin suosittu kohde, enkä yhtään ihmettele. Tunnelma on kiehtova ja joka katseella löysi ihania yllätyksiä.

Kiitos, Nina, lämpimästä vastaanotosta ja kotisi avaamisesta. Oli kiva tavata viimein kasvokkain.

Lopuksi vielä makupaloja muista kohteista:

Loviisassa oli myös upeita pop up kahviloita, joiden herkuilla jaksoi jatkaa kierrosta. Ihana päivä ja sääkin oli lämmin ja aurinkoinen. Rauli-myrsky alkoi saapua vasta illan suussa, kotimatkalla myrsky lennätti puista lehtiä niin, että melkein piti käyttää tuulilasinpyyhkijöitä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kultakuume

Autuas olo sai eilen mukavia vieraita kun blogiystävät Pepi ja Pirkko Tampereelta poikkesivat tiluksilla. Puutarhafestivaalin viirit sopivat hyvin tilaisuuteen vaikka ne onkin viritelty aidan ylle peuran riemuksi.

Siunattu Internet! Ilman sitä olisimme tuskin koskaan tavanneet ja ystävystyneet. Meillä oli oikein hauska päivä, jota hieman himmensi se, että Nero ei kerinnyt tapaamaan vieraita, vaan  viiletti omia polkujaan. Eipä tiedä prinssi, miten paljon menetti ihailua ja rapsutuksia. Kiitos käynnistä, ihanat naiset, ja tervetuloa uudelleen!

Hirveä kultakuume on iskenyt ja jatkuvasti pitää ravata poimimassa metsän kultaa vaikka omat varastot ovat aivan täynnä. Metsän kutsu on vastustamaton. Onneksi Pepi vei eilen mennessään yhden laatikollisen, mutta tänään tuli taas uutta saalista. On yritettävä löytää sopiva uhri, jolle nämä voisi tyrkyttää.
Suppilovahveroitakin oli jo hurjasti ja seuraavaksi alankin poimia niitä, ne voi laittaa kuivuriin ja varastoida komeroon. Kanttarellit sen sijaan eivät minusta ole hyviä kuivattuina, ne sitkistyvät ja muuttuvat karvaiksi.

Sipulisato ei ollut tänä kesänä kehuttava, mutta valkosipulit sen sijaan kasvoivat mahtaviksi.

Kynnet ovat suuria ja maukkaita.

Lajike on Aleksandra, kanta alunperin hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Parista sipulista tuli 24 jättimäistä valkosipulia, joista valitsen suurimmat ensi kesän satoa varten. Istutan kynnet hevosenlannalla lannoitettuun maahan joskus lokakuussa ja peitän olkikatteella.

Papuja menossa ryöpättäväksi ja pakkaseen.

Perunoilta taas sydämellisiä terveisiä.

Tämä kesä on ollut erittäin satoisa. Mustikoita, vadelmia ja puolukoita on ollut niin paljon kuin jaksaa poimia. Pensasmarjoista nyt puhumattakaan. Myös pihlajat ovat raskaina marjoista. Niitäkin piti vähän poimia ja tehdä hilloa.

Parista litrasta perattuja marjoja tuli kahdeksan purkillista hilloa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!