9.11.2011

Isännätön emännätön

Lähistöllä sijaitsee huvila, jossa kukaan ei ole käynyt vuosikausiin. Talo on sympaattinen, mutta surullisen oloinen ilman huoltajaa.

Sisällä vallitsee pysähtynyt kesätunnelma vaikka ulkona vuodenajat tulevat ja menevät.



Talo tietää, että jos pian ei tapahdu jotakin sen päivät ovat pian luetut.

Piha on jo kasvanut umpeen, portaille ei pääse ilman raivausvälineitä.

Mutta vielä on toivoa, talo herättää paljon ihastusta ja kiinnostusta. Se halutaan herättää henkiin pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Lähettänyt Cheri klo 08:00
Tunnisteet:

10 kommenttia:

  1. Anonyymi9.11.2011 klo 11.03.00

    Kaunis talo, erityisesti ikkunat. Tuli olo, että kameran silmän kautta pääsi sisälle. Minulla oli lapsena samansorttinen mutta paljon pienempi ompelulipasto. Lapsuuden kotitaloni oli myös kuolemaisillaan, mutta nyt se on saanut uuden elämän remontin jälkeen. Pinkopahvien alta paljastuivat hirsiseinät, joista osa jätettiin näkyville. Tuli vain mieleen noista kauniista hirsistä.
    Papy

    VastaaPoista
  2. Unknown9.11.2011 klo 11.19.00

    Aivan älyttömän ihana talo ja mitkä ikkunat.! Wau..miten siis joku voi jättää tämmöisen aarteen ilman huolenpitoa, eikö ole ketään joka on sen perinyt tai että edes joku olisi kiinnostunut tuosta.Jos minulla olisi tuommoinen, asuisin siellä jo.Hih.hih..

    VastaaPoista
  3. Cheri9.11.2011 klo 11.30.00

    Papy, talo on todella kaunis ja sympaattinen, eletyn näköinen sisältä aution näköinen päältä. Minulla on tuollainen samanlainen ompelulipasto äitini peruja.

    Tuija, omistajat tulivat vanhoiksi, eivätkä jaksaneet enää huoltaa taloa, lopulta eivät kai käyneet koskaan siellä. Moni halusi ostaa talon, mutta sitä ei raatsittu myydäkään. Tänä kesänä alkoi kuulua vasaranpauketta ja taloa alettiin kunnostaa, nuori pariskunta oli onnistunut saamaan talon vuokralle.

    VastaaPoista
  4. caijsa9.11.2011 klo 13.11.00

    Ihania nuo vanhat talot, niillä on tarinoita. Kokemuksesta tiedän, että ovat kyllä aika työläitä, vasaranpauketta riittää. Mutta en siltikään osaisin asua uudessa talossa.

    VastaaPoista
  5. Cheri9.11.2011 klo 13.19.00

    caijsa, niin se on vanhoissa taloissa riittää puuhaa, mutta niillä on niin paljon luonnetta! Minusta tuntuu että täälläkin on läsnä kaikki entiset asukkaat. Monin tavoin olen saanut tutustua heihin jälkeen jääneiden kirjeiden, kuvien ja esineiden kautta.

    VastaaPoista
  6. Paula9.11.2011 klo 21.08.00

    Toivottavasti vanha hieno talo saa vielä uuden elämän, kun nyt jo vasaranpaukettakin kuuluu. Muuten minullakin on tuollainen ompelulipasto äitini peruja.

    VastaaPoista
  7. Cheri9.11.2011 klo 22.10.00

    Paula, talo on huomattu ja sitä korjataan. Olen todella iloinen sen puolesta. Ystävänikin ovat yrittäneet ostaa taloa, mutta omistajat eivät halunneet luopua. Luulen, että siihen on voimakkaat tunnesiteet. Sinne on säilötty monet onnelliset kesät. Ompelulipasto on todella kätevä, sinne mahtuu paljon tavaraa.

    VastaaPoista
  8. Liisa12.11.2011 klo 19.40.00

    Harmillista että näin kauniit talot autioituu. Ihan sydän verta vuotaa kun ajattelee miten talo rapistuu.

    VastaaPoista
  9. Cheri12.11.2011 klo 20.24.00

    Liisa, talon kohtaloa on surtu, mutta nyt sen ympärillä on ollut hyörinää ja kuten jollekin jo kerroin vasaran pauketta on kuulunut, talo herää eloon.

    VastaaPoista
  10. Liisa13.11.2011 klo 18.32.00

    Ompa ihana kuulla, että talo herää henkiin jälleen:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)