14.7.2012

Neron siippa

Kun olin tuloksetta heristänyt nyrkkiä lehtopöllöteineille huomasin, että Nero tutki jotakin nurmikolla, siinä oli kuollut vesisiippa. Oliko kissa löytänyt kuolleen lepakon vai olisiko se onnistunut pyydystämään sen? Ei kai sentään tervettä yksilöä? Pidän kovasti lepakoista, minusta ne ovat kauniita ja ihmeellisiä olentoja. Ne voivat kuitenkin levittää rabiesta ja korjasin kalmon heti parempaan talteen.

Aamulla tutkin otusta tarkemmin enkä löytänyt siitä pienintäkään haavaa tai puraisua. Soitin eläinlääkärille ja hän lohdutti, että rabies on harvinainen Suomessa. Hän kehoitti kuitenkin ottamaan yhteyttä Eviraan, he saattaisivat olla kiinnostuneita. Eviran tutkija oli samaa mieltä kuin eläinlääkäri, mutta sanoi, ettei tauti ole täysin poissuljettu. He halusivat mielellään nähdä otuksen ja Lepakko lähti Matkahuollon mukana kohti Oulua tutkittavaksi.
Nero oli melkein vuorokauden poissa ja aloin huolestua kun ruokakupilla ei käyty koko päivänä.  Pelkäsin, että se on sairastunut ja mennyt jonnekin piiloon potemaan. Aamuyöllä kissa viimein ilmestyi ja ruoka maittoi hyvin. Nero tuoksui kalalle, ehkä se aidon kalamiehen tapaan oli kykkinyt rannalla ja unohtanut ajan kulun. Tarkkailen tilannetta, mutta kissa näyttää hyväkuntoiselta.

Lepakkoon ei kannata koskea paljain käsin eikä elävään yksilöön pidä tarttua. Toinen lepakkotarina löytyy täältä klik

Mä seuduilla näillä oon tunnettu kalamies...

Tervetuloa Autuaaseen oloon, Zelda!
Kaikille mukavaa viikonloppua!

24 kommenttia:

  1. Onpahan taas upea kuva Nerosta!

    Minä olisin varmasti kyllä saanut sätkyn, jos olisin törmännyt lepakkoon! Hyvä, että lähti tutkittavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minusta oli hienoa, päästä tutkimaan lepakkoa läheltä. Se on niin uskomattoman hyvin suunniteltu olento.

      Poista
  2. Mikähän lepakolle tuli? Toivottavasti se ei ole rabies. Ei ihme että huolestuit kun Neroa ei kuulunut. Mutta ymmärtäähän tuon että kalastaessa ajan kulku unohtuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat kuulemma joskus pyydystävät lepakoita. Taudin itämisaika on kaksi viikkoa, joten tilannetta on tarkkailtava, mutta luulen, että jotakin merkkejä jo näkyisi. Lepakon on onnistuttava puremaan kissaa, jotta tauti leviäisi ja lepakolla on niin pieni suu, että pureminen onnistuisi vain kissan korvasta, muita osia suojaa paksu karva.

      Poista
  3. Lepakko on tosiaan hieno otus. Mielenkiintoista kuulla, mihin päätelmään tutkija tulee. Nero on hieno, taitaa kalastuksenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepakot ovat ihastuttavia. Nero varmaan häkeltyi tunnistamisessa kun ei tuonut sitä näytille vaan tutki nurmikolla. Meillä on sellainen sääntö, että kaksijalkaisia lentäviä ei noteerata lainkaan, eikä niitä näin ollen kannata tuoda kotiin. Karvaisista nelijalkaisista saa kiitosta ja päänsilitystä. Mutta mitä tehdä karvaiselle lentävälle olennolle... Raportoin jos Evirasta kuuluu jotakin. Nero on oiva kalamies.

      Poista
  4. Lepakot ovat hienoja, pieniä olentoja. Päästiin lasten kanssa tutkimaan elävää yksilöä kerran vuokramökin kuistilla. Se pieni kuono, uurteiset korvat ja oudot siivet ihastuttivat. Otus ei kyllä missään nimessä houkutellut koskemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepakot ovat kiehtovia, tuo siipirakenne on aivan mahtavan upea. Harvoin niitä pääsee tutkimaan läheltä, se on vähän kuin arpajaisvoitto. Osa lepakoista talvehtii Virossa, joka on rabies-aluetta ja näin ollen taudin uhka on aina olemassa, ei kannata tosiaan kosketella.

      Poista
  5. Mahtava tuo Neron kalastuskuva!
    Voihan lepakko, ompas jännä tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on oiva ja kärsivällinen kalamies, hän jaksaa kykkiä rannalla vaikka kuinka kauan odotellen saalista. Kun sellainen osuu kohdalle niin salamannopeasti se pyydystetään koukkukynnellä ja kannetaan kauas maalle, ettei pääse polskahtamaan takaisin veteen.

      Poista
  6. Teillä tapahtuu jänniä asioita! Enpä ole varmaan koskaan tavannut lepakkoa livenä. Toisaalta olis ihan kiva asua joskus jossain muualla kun melkein Helsingin keskustassa niin saattais törmätä luonnossa erilaisiin eläimiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä luonnon keskellä tosiaan törmää moniin olioihin. Pari kesää sitten pikkumökin alla asui mäyräperhe. Oli mukavaa seurata poikasten toimia, joskus ne kiertelivät minua kun istuin lepotuolissa ulkona, Nerokin tottui niihin niin ettei enää kiinnittänyt juuri huomiota.

      Poista
  7. Oi mikä otus tuo lepakko! En ole tainnut koskaan moiseen törmätä, en elävään enkä kuolleeseen. Toivotaan todella, ettei Nerolle tule mitään oireita!

    Melkoinen kalastaja hän kyllä on :)

    VastaaPoista
  8. Eläviä täällä näkee usein lentelevän öisin, mutta kuollutta en ole onneksi ennen tavannut. Nero-kalastaja vaikuttaa hyväkuntoiselta ja ruoka tuntuu maistuvan, joten ei liene mitään hätää. Nero on päättänyt hankkia itse herkkunsa kun kotona saa seitiä vain yleensä sunnuntaisin ja jos henkilökunta on joutunut olemaan koko päivän pois kotoa.

    VastaaPoista
  9. Vautsi, onpas mielenkiintoinen postaus ; )
    En ole koskaan nähnyt lepakkoa Suomessa, ukomailla kylläkin. Tuo näyttää ihan uskomattomalta otukselta isoine korvineen, karvaturkkineen ja nahkasiipineen... ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva päästä tutkimaan lepakkoa läheltä. Komea se on kuin mikä. Täällä kyllä näkyy paljon lepakoita lentelemässä, ehkä ne asustelevat ulkorakennuksissa.

      Poista
  10. Ihanaa kalamies saatiin takaisin kotiin :)

    Lepakko on kuin suoraan satukirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalamies on kotosalla ja vaikuttaa terveeltä. Lepakko on vähän tarumainen olento.

      Poista
  11. Aivan ihana Kalamies. Upea kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kärsivällinen ja ahkera kalastaja.

      Poista
  12. Voi kun joskus säisin minäkin tutkia lepakkoa.
    Se on niin tarunomainen.
    Mukavaa että kalamies palasi kotiin =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kumma otus nahkasiipineen, kyllä Nerokin varmaan mietti, että onko se hiiri vai lintu :)

      Poista
  13. Minä olen aivan hurmaantuntu lepakoihin. Vietämme Lumimiehen kanssa lepakkoiltoja terassillamme ja sitten ne tulevat, pyyhkivät ihan vierestä, suih, suih, suih...Onneksi meillä on näkynyt vain eläviä lepakoita. Kerran myös se yksi vampyyrilajike roikkui green housen katon reunalla unessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enimmäkseen meilläkin onneksi näkyy eläviä lepakoita. Minäkin pidän niistä kovasti. Yksihän oli luonani yövieraanakin ♥ http://autuasolo.blogspot.fi/2013/08/yovieraita.html

      Poista

Kiitos kommentista