11.9.2012

Rakas romu lapsuustoveri

Sain Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta Rakas romu -haasteen. Kiitos Pirkko! Pirkko sai haasteen Muistikirjan Mamma N:ltä, joka esitteli rakkaana romunaan vanhan nallensa. Ympyrä sulkeutuu, sillä tällä kertaa esittelen Jaakon, lapsuustoverini, hän on sellainen perusteddykarhu. Ikäisekseen Jaakko on hyvässä kunnossa vain kuulo ja näkö vähän reistaavat, toinen silmä ja korva ovat poissa. Istuimena on pottatuoli jossa minäkin olen lapsena opetellut potta-asioita. Sen on joku esivaari jo aikoinaan tehnyt lapsilleen. Kotonani ei heitetty juurikaan tavaroita pois, vaan kaikki kierrätettiin uusille sukupolville. Minulla on puuhevosiakin jostain 1900-luvun alusta, monet sukupolvet niillä ovat iloisesti leikkineet. Ei meillä tosin pelkillä romuilla leikitty, oli paljon myös moderneja leikkikaluja, aitoa muovia. Mutta mikä on muovia, se menee rikki, niitä leluja ei ole paljon tallella.

Jaakolla on vanha kello kaulassa ja mekkokin on paljon minua vanhempi.
Mummumi tartutti minuun kiintymyksen vanhoihin tavaroihin ja kasvatti minusta romunkerääjän. Kun kotitalomme joitakin vuosia sitten myytiin, tyhjensin veljeni kanssa uupumukseen asti vinttejä ja varastoja. Onneksi velipoika on myös vanhan roinan ystävä, minun ei tarvinnut varastoida ihan kaikkea.

Kaikenlaisia muistoja on tallentunut vanhoihin leluihin. Tuli mieleen joulut. Meillä oli tapana, että ennen joulua luovuttiin lelusta, joka ei enää ollut niin tärkeä. Se laitettiin ulos oven taakse, mistä tontut hakivat sen, kunnostaakseen ja viedäkseen jollekin toiselle lapselle. Tavaroita tärkeämpiä ovat muistot, ne kulkevat aina mukana eivätkä vie paljon tilaa, pään sisäisellä  kovalevyllä on rajaton kapasiteetti.

Haasteen laitan eteen päin Ninnille Mintun helminauhaan
ja A Kiss from the Past -blogiin

Tervetuloa Autuaaseen oloon Nina ja Harry!
Kaikille mukavaa ja lämpöistä syysviikkoa!

30 kommenttia:

  1. Kiva tarina! Minäkin muistan yhä rakkaan Hipsu-nalleni, joka ei ollut noin kaunis... mutta säilytin sitä pitkään, mutta lopulta heitin pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hipsu säilyy muistoissa. Onneksi paljon vanhaa on tullut laitettua kiertoon, kaikkea ei voi säilyttää.

      Poista
  2. Suloinen Jaakko. Romunkerääminen on hieno laji. Aina löytyy jotain uutta (siis vanhaa) mitä itsellä ei ole. Säilytystilat tosin saattavat rajoittaa harrastusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romunkerääminen voi olla kaamea tauti, jostain on voitava luopuakin, muuten on pulassa. Varastoon kerääminen ei ehkä ole viisasta. Ihmiset, jotka ovat muuttaneet usein tietävät tämän :)

      Poista
  3. ihana nalle! kiitos haasteesta, tartun tähän :) vaikea valita mulla on melkein kaikki lapsuuslelut tallessa- ja muutama mummon/äidin. Joskus lahjoiteltiin karjalaan meneviin keräyksiin tms.keräyksiin leluja mutta mukavimmat piti aina säilyttää itsellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännityksellä odotan, millainen on sinun rakas romusi :)

      Poista
  4. Voi miten hellyyttävän ihana on tuo "romu" kuvasi. Olen ikuinen nalle fani ja on paha lähteä kaupastakin pois missä jää monet upeat nallet jälkeeni.
    Aika mukava juttu aikoinaan, vuosikymmeniä sitten, kun esikoinen Linnanmäellä narunvedossa onnistui vetämään narun, jossa oli voittona, sai valita sieltä minkä ikinä halusikaan ja tyttö valitsi noin 20 senttisen keltaisen nallen. Kaikki ympärillä olijat olivat vähän ihmeissään, olihan siellä mitä komeampia ja suurempia nukkeja ja nalleja, mutta se oli se pieni, joka tytön lumosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli hellyttävä tarina :) Nalleissa on sitä jotakin.

      Poista
  5. Voi kuinka suloinen on Jaakko ja sen nykerö nenä, potta on myös hienoa sekä kestävää risaininkia. Melkein samanlaisen nallen olen perinyn isältäni, on kooltaan niin suuri jotta varmaan siksi on säilynyt lasten leikeissä, nalle on myös minun suurimpia aarteitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaakkokin on pienen lapsen kokoinen ja siksi varmaan pärjännyt monenkin lapsen leikeissä, ei mikään pehmonalle vaan kunnon painivastus. Sisältää luultavasti lastuvillaa. Ennen tavarat tehtiin kestämään ja silti ne olivat myös kauniita ja käytännöllisiä.

      Poista
  6. Voi, ihan sydämessä tuntuu. Ihana Jaakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lapsuustoveri on aina lapsuustoveri. Jaakko on rakas.

      Poista
  7. Voi miten suloinen Jakko nalle,istuu potalla

    VastaaPoista
  8. Kiitos Cheri,

    Otan haasteen vastaan. On vaikea valita kaikista rakkaista leluista yksi. Parasta lapsuuden leluissa on se lämmin tunne, joka niihin sisältyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Olen samaa mieltä, se on se tunne. Romun ei tarvitse välttämättä olla lelu, se voi olla vaikka huonekalu, tai mikä tahansa rakas esine.

      Poista
  9. Kun rakastana vanhaa, ei tälle voi kuin menettää ihastuksensa!
    Ja juuri tuo tunneside ja muisto kruunaa esineen hohdollaan.
    Minä haluaisin oppi, siis opettelen, luopumaan turhasta koska sitä kaikkea ihanaa on kertynyt meidänkin nurkkiin.

    Todella kauniit kuvat otit. Ihana tuo Jaakon kuono, vanhasta kellosta puhumattakaan.
    Eikä pottatuolikaan yhtään pahempi aarre ole ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samassa koulussa kuin sinäkin. Turhasta pitäisi luopua, liika tavara vie energiaa. Viime vuosina olen joutunut tyhjentämään talon, kesämökin ja kaupunkiasunnon, niiden asukkaiden siirryttyä paikkaan, jonne ei voi ottaa mitään mukaansa. Kaikissa on ollut tavaroiden vuosikerrostumia, kaikki jää jälkeen. Tulee ajatelleeksi, mitä sitä haluaisi itseltään jäävän.

      Poista
  10. Suloinen Jaakko <3 Kiitos, kun otit haasteen vastaan ja hänet meille esittelit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta haasteesta, toki tälläiseen vastaa mielellään.

      Poista
  11. Hei Cheri. Annoin sinulle blogissani tunnustuksen. Jos olet jo saanut sen ennestään, voit halutessasi vaihtaa Tsemppaava blogiystävä -tunnustukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula, otan tunnustuksen mielelläni vastaan. Eihän tuollaisia voi saada liikaa :)

      Poista
  12. Ihana! Kertakaikkiaan. Muhun tartutti rakkauden romuihin, vanhaan, rojuun, millä nimellä niitä nyt halutaankaan kutsua isoisäni, paappani. Ihan tartunta! Meillä molemmilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan miellyttävä tartunta, mutta ilmeisen parantumaton :)

      Poista
  13. :) absolute funny "installation"!!
    I had really to laugh and smiled long about the first picture!

    Regards Senna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nice if the the picture got you smiling! Welcome to visit my blog, Senna!

      Poista
  14. Kiitos Cheri!
    Todella herttainen Jaakko-nalle tuo mieleen muistot omasta nallukasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun eksyit tänne :) Nallukat ovat tärkeitä kavereita.

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Matkin sinua :) Emme taida olla ainoita, joille lapsuuden nallukat ovat tärkeitä.

      Poista

Kiitos kommentista