4.10.2012

Sekalaisia seinäkukkasia

Keittiön seinällä näkyi kaksi pientä taulua.
Poika punaisessa hatussa on kulkenut munkanani pitkään.
Kuva on vanha kiiltolitografia. Ihastuin aikoinaan tuohon punaiseen sulkahattuun.

Tyttö, joka löytyi pari vuotta sitten kirppikseltä on
ilmiselvä pari edelliselle.

Makuuhuoneen seinälle on raamitettu joskus kauan sitten saamani rakkausruno. Snif.
Kuvassa on Lucas Cranacin Aatami ja Eeva.

Täällä olen kertonut, että kylpyhuoneen seinällä on yli 50 peiliä.



Salin seinältä löytyy kokoelma vanhoja italialaisia  votiiviesineitä.






Tunnetun henkilön muotokuva on löytynyt aikoinaan roskiksesta, ei kuitenkaan Suomessa. Tapanani on penkoa roskiksia minne menenkin.

Taitavasti maalattu, mutta kärsinyt teos on luultavasti 1800-luvun puolivälin tienoilta.

Nepalista tuomani Vihreä Tara istuu terälehtien päällä.
Turkoosi seinäalttari on Intiasta ja ostettu joskus Helsingistä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin aNNa, Satu ja Pikkutalon emäntä!

38 kommenttia:

  1. Kaikkien muiden mukavien juttujen,kuvien,Neron yms.lisäksi täällä on suorastaan piristävää käydä tälläisenä massatuotannon aikana kun sun kotisi suorastaan pursuaa persoonallisia juttuja ENKÄ nyt tarkoita sitä etteikö massatuotantotavaroilla/kalusteilla saisi kaunista kotia rakennettua vaan sitä että tälläisiä aarteita on kuvienkin välityksellä mukavampi tutkia,mielenkiintoisia ihanuuksia on kotisi pullollaan:)Itseäni liikuti erityisesti tuo rakkausruno ja voi mikä idea tuo peiliseinä,ihan tekis mieli kopsata idea,tosin mulla menis varmaan sata vuotta että saisin peilit kerättyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä asuu keräilijä :) Koti muotoutuu asujansa näköiseksi. Eräs miespuolinen ystäväni sanoi kerran kodistani: Ihan kivan näköistä, mutta päivääkään en pystyisi täällä asumaan :) Aloitin peiliseinän muutamasta peilistä, keräilin niitä kirppiksiltä, ei siihen niin montaa vuotta mennyt.

      Poista
  2. upean ihanaaa! ihan mahtavia esineitä :) ja miten upea onkaan tuo sulkahattupäinen poika- taulu! roskiksessa lymynnyt kuuluisuus on myös erinomainen löytö! kyllä vaikuttaa 1800-luvulta..
    tää on uniikki, orginelli sisustus :) just hyvä meininki.
    upeeta päivää sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kirppiksillä isken usein silmäni kuriositeetteihin. Sulkahattupojassa on sitä jotakin. Mukavaa syyspäivää sinulle!

      Poista
  3. Kiitos, ja kotisi näyttää tosi mielenkiintoiselta ja nuo esineet tarinoineen... niin hienoa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Tervetuloa "meillekin"! Tuo ensimmäinen kuva on tosi kaunis. Hyvä punainen tuossa hatussa. Kuvassa on tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa. Sulkahattussa on kokoa ja näköä.

      Poista
  5. Nuo votiivikädet ja -jalat ovat aika hurjia! Tulee enemmän mieleen varhainen lääketiede :-D
    Kiva seinäesittely!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräilin aluksi votiivisydämiä, joista yksi näkyy tuossa joukossa. Vähän nuo jäsenet lääketieteeseen liittyvätkin, nuohan ovat kirkkoon uhrattuja pyyntöjä tai kiitoksia paranemisesta. Kiitos, käsi tuli terveeksi :) Minulla on meksikolainen risti, joka on täynnä pieniä votiivikuvioita (milagros), siellä on myös kissa.

      Poista
  6. Olen haltioissani.. Niiin upeaa!

    Oli kiva kuulla, että joku muukin tutkii roskikset. Silti aivan liian paljon tavaraa menee hävitykseen. Olen löytönyt mm. paperinkeräyslaatikosta satukirjoja 1940-50-luvuilta.

    Kylpyhuoneesi peilikokoelma oli todella vaikuttava. Olen viimeiset viikot paasannut tällä kotona, kuinka ihania sisustusesineitä peilit ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninni. Joissain maissa systeemi, että jätteet kärrätään kadunvarteen, mistä roska-autot kippaavat ne yöllä kyytiinsä, on hyvä dyykarin kannalta. Joskus New Yorkissa paikalliset ystävät kysyivät: Miten kehtaat penkoa jätteitä? Ei tee tiukkaakaan :) En koskaan ole käsittänyt, että siinä olisi jotain hävettävää. Sehän kunnioitettava vanhan tavaran pelastusoperaatio. Peilit ovat ihania!

      Poista
  7. Ihania esineitä! Minäkin kerään pikkuvessan seinälle peiliseinää (meillä ei ole kylppäriä), mutta olen löytänyt vasta muutamia peileja, enkä ole vielä kiinnittänyt niitäkään. Sinulla on mielenkiintoinen koti. Onneksi oma mieheni on myös keräilijäsielu, niin en ole kuullut vastaavanlaisia kommentteja ainakaan hänen suustaan kuin mitä tuttavasi sanoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä keräilin peilejä hiljakseen ja seinä muuttuu edelleen. Jotkut haluavat kotiinsa vain uutta tavaraa ja sekin voi olla kivan näköistä. Minä olen aina ollut pahasti vanhaan päin kallellaan. Kai koti jotenkin peilaa asukkiaan.

      Poista
  8. Ihana on kotisi, kertoo tarinoita elämästäsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaikenlaisia kerrostumia muodostuu vuosien myötä.

      Poista
  9. Ihanaa. Juuri niitä juttuja, jotka tekevät Kodin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, piti vielä sanomani, että tuo herran henkilö on mahtava! Juuri tuollaiset löydöt kutkuttavat kivasti mieltä, ja tuovat mainioita muistoja tullessaan.

      Poista
    2. Aikoinaan outojen asioiden keräilyäni pidettiin eriskummallisena, mutta nykyään tuntuu, että löytyy paljon samanmielisiä ihmisiä. Ainakin blogeissa saa hyvää vertaistukea :) Kuuluisan herran muotokuva oli järkyttävien likakerrosten peitossa. Minulle jäi mielikuva, että se on ollut joskus kanalassa, niin tiivis likakerros peitti maalausta ja kehyksen ja kiilapuun välissä oli jyviä!?! Jännittävä prosessi oli myös maalauksen puhdistaminen.

      Poista
    3. herran henkilö... kirjoittelinpas outoja...
      Se on ihan kiva, että nykyään jo laajemminkin ymmärretään vanhan tavaran ja kierrättämisen päälle, toisaalta vaan edullisia/ilmaisia löytöjä ei enää tee niin helposti kuin vielä kymmenisenkin vuotta sitten. Olisi mahtavaa, kun täälläkin joskus oivallettaisiin kadunvarsien "kierrätyspäivät" (tai Hesassa kai oli jotain sellaista viime kesänä). On uskomatonta joskus lueskella, mitä ihmiset ovat ulkomailla näin löytäneet. Noo, tuleehan joskus onneksi roskalavoja vastaan, niistäkin tekee joskus hienoja löytöjä. Roskikset harmittavasti on usein näitä syväkeräysastioita :) Itse jätän joskus hyvää tavaraa roskiksen viereen ja kuinka ollakaan, jättämäni tavara tulee joskus vastaan vanhemmillani. Asuvat nimittäin naapurissa, ja isältä ilmeisesti olen perinyt tämän tonkija/jemmaajapiirteen :)
      NY:ssä voisikin olla mielenkiintoista dyykata, ainakin pusseja piisaa :) Jossain 5th:n varrella.. hmmmmm.....

      Poista
    4. NY:ssa saa kaikki huonekalutkin kivasti dyykattua kotikadulta. Vaatteita on ihan järkyttävät määrät ja olen löytänyt avaamattomia lahjapakettejakin ?? tälläinen herättää aina kysymyksiä. Up Townissa olisi varmaan vielä paremmat antimet. Täällä meidän pikkukylän roskiksella teki ennen mahtavia löytöjä, mutta roskikset vietiin pois väärinkäytösten vuoksi (sinne kipattiin esimerkiksi satoja litroja jäteöljyä ja ulkohuussien sisältö) ja nyt on jokaisella portinpielessä oma roskis.

      Poista
    5. Ensimmäiselle :) ja toiselle :(

      Poista
  10. Makkarin taulu on ehdoton suosikkini!

    VastaaPoista
  11. Erikoisen kauniita tauluja !

    VastaaPoista
  12. Tämä postaus oli erityisesti tämän taidekehystäjän mieleen :)

    Tuo runotaulu on suloinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidekehystäjiä tarvitaan aina, erityisesti taitavia sellaisia. Rakkausrunossa on ihan oma tunnelmansa, tietty :)

      Poista
  13. Ihanan persoonallista. Vanhoissa tavaroissa on enemmän sielua kuin uusissa muovikääreissä ostetuissa. IMHO. En minäkään väheksy uutta sisustusta, mutta sen saa hommattua "helpommin". Juuri näihin persoonallisiin juttuihin blogissasi ihastuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, etten ole mikään sisustaja. Ympäristöni vain jotenkin muotoutuu. Ihailen innokkaita sisustajia, jotka suunnittelevat ja toteuttavat kauniita tiloja. IMHO vanhassa vara parempi. Uudet tavarat täytyy viedä kaatopaikalle niiden palvelun päätyttyä, vanhat voi aina kaupata edelleen. Täällä puhuu sijoittaja :)

      Poista
  14. Oi voi kuinka ihanaa sinulla onkaan! Hyviä ideoita ja kauniita esineitä. Lisäksi ajattelin nyt tunnustaa täällä sivistymättömyyteni, sillä en varmasti ikinä ennen ollut kuullut(lukenut) sanaa votiivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Votiivi ei taida meillä oll kovin tuttu käsite, vaikka sisustusliikkeissä olen nähnyt myytävän votiivikynttilöitä. Katolisessa perinteessä votiivi on tunnetumpi. Se on eräänlainen lahja rukouksen toteutumisesta tai rukouspyynnön yhteydessä annettu. Yleensä tehty hopeasta tai hopeoidusta messingistä ja esittää rukouksen kohdetta; parantunutta ruumiinosaa, toivottua lasta tms. Niitä on jätetty kirkkoihin eri pyhimyksille tai Neitsyt Marialle. Tuossa kuvan votiivisydämessä on kirjaimet GR, Grazia Ricevuta (Per Grazia Ricevuta) = vastaanotettu armo.

      Poista
  15. Upeita seinäsi kantavatkin!

    Seinällinen peilejä on varmasti vangitsevaa katseltavaa. Tuleeko huoneeseen myös luonnonvalo tai ainakin sellaisen vaikutelman saan kuvista. Valohan silloin suorastaan tulvii sisäänastujan sisuksiin.

    Upeita muistoja elämäsi matkalta olet kyllä onnistunut keräämään.

    Kurkkaan vielä sen linkin jossa kerrto peileistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peiliseinää valaisee huoneen perällä oleva ikkuna. Peilisali taitaa olla talon suosituin kohde. Kesällä täällä kävi ulkomaalaisryhmä, katoin kahveja puutarhaan ja ihmettelin minne kaikki katosivat. Koko porukka löytyi kylpyhuoneesta :) Eihän tuo mikään niin uniikki idea ole, mutta se kiehtoo ihmisiä ja jää mieleen. Moni teinikin on vienyt idean täältä omaan huoneeseensa.

      Poista
  16. K-a-u-n-i-st-a! Aivan ihana idea ne kylpyhuoneen peilit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kylpyhuoneessa kelpaa peilata.

      Poista
  17. Näiden vanhojen aarteiden jälkeen onkin ihan sopivaa heittää sulle Ikea-haaste,käyhän kurkkaamassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, oon ihan pihalla noista, mutta käyn kurkkaamassa :)

      Poista

Kiitos kommentista