Lemmikit kukkivat

Jo varhain keväällä toin kellarista ruukun, jossa piti kasvaa pieniä iiriksiä. Iirikset eivät menestyneet, mutta lemmikki oli onnistunut siementämään multaan ja nämä suloisuudet ovat nyt puhjenneet kukkaan. Tekisi ihan mieli heittää kuperkeikkaa ilosta.

Kävin ystäväni luona vierailulla, nautimme iltapäiväkahvit auringon lämmössä terassilla. Piha oli vielä paksun lumivaipan alla. Muistelin millainen kukkameri edessä on parempina aikoina ja ystäväni esitteli muistinvirkistykseksi tekemäänsä valokuvakuvakirjaa kohteesta. Räystäiltä kuului lohdullista lotinaa, mutta lumi ei tuntunut vajenevan.

Nerolla on ollut vaikeaa. Metsätyöt aiheuttivat stressiä ja lisäksi reviirillä liikkuva tunkeilija pitää kissaa jännityksessä ja valppaana. Haavoja on paikkailtu, mutta onneksi vain pinta on kärsinyt. Kuvasta ei näy, mutta Nerolla on paljas laikku molempien silmien yläpuolella, haavaa ei kuitenkaan näy. Liekö kulmat hankautuneet ladon lattialautoihin painin tuoksinassa.
Vähitellen Nero alkaa uskoa, etteivät metsurit palaa ja se uskaltaa olla päivälläkin sisällä, tosin toistaiseksi ainoastaan jos saa torkkua sylissä.

Metsurit jättivät jälkeensä melkoisen sotkun. Paikat on tutkittava, maisemaan ja maastoon on orientoiduttava uudestaan.
Ensi kesänä ei taida löytyä sieniä ja mustikoita omasta metsiköstä, on lähdettävä merta edemmäs kalaan. Jäällä pääsee vielä kävelemään hankikannolla ja vaikka siellä ei ole latuja voi hiihdelläkin missä lystää.