27.3.2014

Ensimmäinen tuntuu rakkaimmalta

Toissapäivänä näin ensimmäisen sinivuokon. Sydämessä läikähti mukavasti. Kohta näitä on metsärinne sinisenään, mutta ensimmäinen on ensimmäinen. Joissakin paikoin maa on jo sulaa ja pääsin talikkohommiin.

Sain Inkalta kysymyshaasteen, kiitos sinne Auringon ihaniin.
Haaste menee seuraavasti:
1. Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen.
2. Keksi viisi uutta kysymystä.
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Inkan kysymykset:

1. Esittele jokin esine tai asia, jolla on sinulle suurta tunnearvoa.
Olen tavattoman kiintynyt puutarhani suureen jouluruusuun ja odottelen nytkin kiihkeästi sen kukintaa. Nuppuja on runsaasti näkyvissä.

2. Onko käytössäsi jokin Niksipirkka -tyylinen niksi, jonka haluat jakaa?
Vaikka tämä ajankohtainen niksi: Älä laita pajunkissojen maljakkoon vettä niin ne eivät ala kukkia vaan pysyvät ikuisesti söpöinä kissoina.

3. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.Tätini antoi vaeltavien romanien leiriytyä mailleen joenrantaan. Yksi talon kissa, nimeltään Ampiainen katosi ja serkkuni sanoi, että se on mennyt mustalaisten luo latoon ja jäänyt kynsistään kiinni niiden peittoon eikä pääse kotiin. Vaikka oli varoiteltu ja vähän peloteltukin lähdin pelastamaan kissaa. Ampiaista ei näkynyt, mutta leirissä oli mukava tunnelma ja kivoja leikkikavereita, niinpä notkuin siitä lähtien kaiket päivät rannassa. Kun romanit jatkoivat hevoskärryillä matkaansa, matkustin vahingossa heidän kanssaan Ruotsiin, joka oli heti väylän toisella puolella.

4. Onko sinulla jokin erityinen pääsiäisperinne, tai jokin muu kevääseen liittyvä perinne? Kerro siitä.
Pääsiäisenä pakkaan espressopannun ja Neron luudalle, sitten lennämme muutaman kierroksen kuutamossa. Nykyään sitä kutsutaan kai huispaukseksi.

5. Ja sitten vähän zen-osastoa: Minkälainen ääni syntyy yhden käden taputuksesta?
Vastaan tähän sen jälkeen kun olen ensin vetäytynyt määräämättömäksi ajaksi erakkoluolaani mietiskelemään. Vapauduttuani egon vallasta ja oivallettuani ei-dualismin syvimmän olemuksen osaan ehkä antaa vastauksen kyseiseen kōaniin.

Minun kysymykseni ovat:
1. Mikä on erityistaitosi?
2. Osaisitko kotiin jos sinut pudotettaisiin jonnekin outoon paikkaan maapallolla?
3. Jos kotisi syttyisi tuleen ja voisit pelastaa vain yhden elottoman esineen, mikä se olisi?
4. Mikä on mielestäsi kaunein paikka maailmassa?
5. Onko sinulla jokin ominaisuus, josta haluaisit päästä eroon?

Näillä kysymyksillä haastan edelleen
Kasarmin (J)donnan,
Kynsilaukkaajien Maman,
Betweenin,
Tillariina K:n ja
Minttulin

47 kommenttia:

  1. Ai sä huispaat! Meitä taivaalla lentajiä on nyt ainakin kolme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavataan pääsiäisen aikaan taivaalla, onhan Helmi mukana?

      Poista
  2. Oih, tahtoisinpa minäkin oppia tuon huispauksen taidon :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos voit kuvitella sen, voit tehdä sen :)

      Poista
  3. Kivat vastaukset : ) Löytyikö muuten Ampiainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ampiainen tuli kotiin omia aikojaan. Suuressa talossa oli paljon kissoja ja Ampiainen oli suosikkini.

      Poista
  4. Sinivuokko! Lapsena keräsimme niitä äitienpäivänä äidille. Minä bongasin tiistaina leskenlehden -oli kyllä todella lämpimässä paikassa se yksilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakioäitienpäiväkukka oli sinivuokko. Jos oli lämmin kevät, saattoi löytää hyvällä onnella kimpun valkovuokkojakin. Tämä sinivuokko on herännyt todella aikaisin. Leskenletiä en ole vielä nähnytkään.Vakioäitienpäiväkukka oli sinivuokko. Jos oli lämmin kevät, saattoi löytää hyvällä onnella kimpun valkovuokkojakin. Tämä sinivuokko on herännyt todella aikaisin. Leskenlehtiä en ole vielä nähnyt tänä keväänä.

      Poista
  5. Mukavat vastaukset,kaunis sinivuokko:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään ensimmäinen on aina suloisin ja sykähdyttävin.

      Poista
  6. Kiitos haasteesta, Cheri! Otan haasteen vastaan oikein mielelläni!

    Olipa mukava tuo lapsuusmuistosi! Miten sinä pääsit takaisin sieltä Ruotsin puolelta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että otat haasteen vastaan. Heti Ruotsin puolella huomattiin, että yksi valkotukkainen ei kuulu joukkoon. En ollut ymmärtänyt, ettei porukka aio palata leiriin, vaan jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuja.

      Poista
    2. Niin, muistaakseni tullista soitettiin tätilään, että tulkaa hakemaan tyttö kotia. Ruotsin puolella rampattiin aika usein kaupassa, joten tullimiehetkin tunsivat kulkijat.

      Poista
  7. Tuntuu että kaikkien muiden puutarhassa kevät on jo paljon pidemmällä kuin meillä. En ole nähnyt vielä yhtään sinivuokkoa tai leskenlehteä ja tulppaanin alutkin on ihan pieniä nysiä. En malta odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että muiden pihalla kevät on pidemmällä. Meillä on aivan pienet tulppaanin alut ja osa ei ole edes noussut vielä. Jouluruusuissa on nuppuja ja joka päivä on käytävä katsomassa edistyvätkö ne. Kylmät yöt pitävät vielä kasvua kurissa, mutta nyt ollaankin vasta maaliskuussa.

      Poista
  8. Kiitos Cheri! Otan mielelläni haasteen vastaan, kivat kysymykset!
    Vastailen myöhemmin, nyt olen Vantaalla lastenlasten seurana ja apuna !
    Ihan kevätsää, mustarastas konsertoi ja kyyhkyt kujertaa lähimetsässä ♥
    Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta kevätpäivältä mummina. Kiva jos ehdit joskus vastata haasteeseen, näillähän ei ole viimeistä käyttöpäivää :)

      Poista
  9. Oijoi, mikä kaunotar on sinivuokko. Meillä ei siinä vielä näy nuppuja, mutta jouluruusuissa senkin edestä. Hallaharsotatko jouluruususi kylmiksi öiksi?

    Tuo romanileirimuistosi on yliveto;) Minulla olisi ollut vähän samanlainen, mutta kun vanhemmat olivat pelotelleet aina, että jos on tuhma, mustalainen vie. Kun olin mummolla hoidossa, hiivin kuitenkin kesäiltoina rantaan mustalaisleriä vakoilemaan ja mikä tunnelma siellä olikaan: Musiikki, nuotiot, laulu, hevoset, puvut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseinen sinivuokko, vaikka onkin villi, kasvaa talon takana aurinkoisessa paikassa. En peittele mitään kasveja yöksi, jouluruusu kyllä pärjää ilman peittoakin.
      Romanileiristä on paljon mukavia muistoja ja se oli juurikin noin romanttista kuin kuvailit. Oli ihanaa kun sai pienen lapsen statuksella pyöriä jaloissa kenenkään kiinnittämättä sen enempää huomiota valkolaisuuteeni. Ihmisiä tuli ja meni, enkä ollut perillä kenen lapsi kukakin oli. Rannassa oli suuri pyykkipata, jossa asukkaat pesivät vaatteitaan, miehet uittivat hevosia virrassa ja joskus minäkin sain istua uivan hevosen selässä. Kun äitini kerran näki tälläisen tapauksen, hän meinasi saada halvauksen, enhän osannut vielä uida ja virta oli kova.

      Poista
  10. Ensimmäinen sinivuokko on totisesti se kaunein.
    Kiitos haasteesta, vastaan siihen myöhemmin. Seikkailusi romanien kanssa on jännä, eikä varmasti ihan tavallinen muisto. Luudalla lennetään Juuson kanssa täälläkin yli harjujen ja harjanteiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kevät vuokkoja tiirailee innolla ja aina ensimmäinen on yhtä sykähdyttävä. Tavataan taivaalla pääsiäisyönä :)

      Poista
  11. Vai olet jo sinivuokon bongannut! Minä en ole vielä nähnyt. Näinä aurinkoisina päivinä varmaan piankin näen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuokko on hyvin aikaisessa, en muista olisinko koskaan ennen nähnyt sinivuokkoa maaliskuussa. Lämpimät päivät houkuttelevat niitä varmasti pian esille.

      Poista
  12. Hassua..vain lapsi voi vahingossa löytää itsensä muualta kuin pitäisi..jaa no miksei myös lapsenmielinen, utelia ja hetkessä elävä aikuinenkin. Harvalle varmasti tapahtuu niin pqljon kuin sinulle.
    Onkin sitten pääsiäisenä tarkaan katsottava taivaalle ; siellä voi huispailla useitakin tuttuja.
    Kaunis on sinivuokko ja jouluruusu on upean värinen.
    Ostin tänään ekan orvokkiamppelin ja aika ihanan värisiä löytyikin ; lilan ja roosan sävyisiä pikkupikku orvokkeja...söpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisinhän minulle ei tapahdukaan juuri mitään, hiljaiseloa syrjässä.
      Liity mukaan huispaustiimiin pääsiäisenä, pojat vain luudanvarrelle ja huisp :) Ihan varmasti lähtevät orvokit minunkin mukaani jos niihin jossakin törmään.

      Poista
  13. Pienestä se ihminen tullee onnellisksi. Valokuvas on ihmeellinen laji. Sinulla sinivuokko ja minulla perhonen:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanki kamera jos haluat tulla onnelliseksi :)
      Onnea lisää se, että voi täällä jakaa onnenaiheensa.

      Poista
  14. =)
    Papu-kissa onkin pääsiäskissa ! Mustasuttuinen laiha pitkäkoipinen kissanpentu tuli meille pääsiäisenä "koe-eläimeksi" ( hurja sana)....siis ajatuksena oli , jos Kaapon ei kelpuuta häntä kainalokaveriksi ei voi jäädä meille. Veikka- kissa, lähes kainaloinen, oli menehtynyt vähän aiemmin ja Kaapo oli siitä ihan sekaisin. Pääsiäsikissa jäi meille, koska jo illalla oltiin sylikkäin saunan lauteilla ja näin on jatkunut jo 8 vuotta.
    Papulle kerrotaan historiastaan , että olet tullut pääsiäisnoidan tuomana. Eikös kissankin pidä tietää taustastaan ;)
    Tosiasiassa Papun kasvattaja on kaikkea muuta kuin noitamainen..klassisen kaunis vaalea nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä suuremmalla syyllä täytyy Papun päästä luutalennolle :) Noita voi olla myös klassisen kaunis ja vaalea. Kaikissa naisissa taitaa olla vähän noitaa, ainakin kissanomistajissa.

      Poista
  15. Jännä tuo lapsuusmuisto... Ensin mietin, että juksaatko sä. Mä olen bongannut yhden vaivaisen leskenlehden. Ja Ruotsin puolella pihallisen scilloja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En juksaa, kauan sitten vaeltavat romanit olivat yleisiä. Toivottavasti meilläkin pian voidaan ihailla scillameriä.

      Poista
  16. Kiva lapsuusmuisto :)
    ennenhän oli ihan normaalia että vaikka mitä kulkijaa yöpyi taloissa tai pihapiirissä. Nykyään taitaa olla vähän erilaista...
    Sun lapsuusmuistosta tulee mieleen joanne harrisin kirjat, taisin lukea sen suklaapuodin jatko-osanki ja tykästyä.. ootko sä lukenu niitä?
    Huispaus Neron kanssa mahtavaa :) mäki tuun kuutamolennolle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen maaseudulla ja varsinkin pitkien välimatkojen Lapissa oli tavallista, että kulkijat viettivät yönsä taloissa. Joanne Harris on suosikkejani, olen vesikielellä lukenut hänen hyvää ruokaa ja herkkuja tulvivia kirjojaan. Karamellikengät on hyllyssä, mutta vielä lukematta. Löysin kirpparilta Persikoiden aikaan ja sekin saa viihdyttää kesälukemisena. Ja hei, hyppää luudalle, aina on tilaa vielä yhdelle :)

      Poista
    2. mä tykkään kans Harrisin kirjoista, olen lukenut ne kaikki, toi persikoiden aikaan oli just se joka tuli mieleen tästä sun postauksesta :) karamellikengät on kans hyvä.

      Poista
    3. Eilen lueskelin jo aurinkotuolissa ulkona. Kohta pääsen uppoutumaan Persikoiden aikaan.

      Poista
  17. Huispaavan piristävät vastaukset :). Kiitos näistä ja etenkin pajunkissavinkistä. Käynkin heti kaatamassa veden maljakosta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pajunkissat kestävät monta pääsiäistä jos eivät lähde kasvuun :) Huispaamisiin!

      Poista
  18. Kauniit kuvat ♥.
    Hauska lapsuusmuisto! Lapsena sitä pääsee seuraamaan yhtä sun toista, ihan ohimennen. Aikuisena se ei enää niin onnistu, vaikka uteliaisuutta riittäisi.

    Miksin naapurin ja muiden blogien pihassa kaikki kasvit kasvavat niin paljon nopeammin? :D Meillä krookukset avaavat nuput ihan justiinsa, mutta varjossa olevilla sinivuokoilla ei ole edes nuppuja.

    Lapsuudessani Etelä-Satakunnassa valkovuokko oli the äitienpäiväkukka ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olin pari päivää leikkinyt rannassa lasten kanssa kuuluin jo porukkaan :)
      Tuohon aikaan(kin) syrjintä oli erittäin tavallista ja tätiäni pidettiin erikoisena henkilönä kun hän antoi romanien leiriytyä rantaansa.
      Kohta kukkii kaikkialla, tänään oli tosi lämmin päivä. Iltapäivällä mittari näytti jo 15 astetta auringossa.

      Poista
  19. Ruissalossa taitavat olla jo sinivuokot kukassa,pitäisi käydä kuvaamassa niitä.On se kaunis kukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruissalossa on kevät varmaan jo pitkällä. Kävin yhtenä keväänä siellä kasvitieteellisessä puutarhassa ja hämmästyin miten paljon aiemmin kevät oli saapunut sinne.

      Poista
  20. Cheri, sinulle on blogissani haaste.

    VastaaPoista
  21. Ja tulin minä jälleen niin iloiseksi blogisi lukemisesta.
    Kiitos Cheri kuvista ja tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että sait iloisen mielen. Se on paras kiitos.

      Poista
  22. Sinivuokkoja en ole vielä nähnyt, mutta ensimmäiset leskenlehdet.:)
    Hyvä pääsiäsperinne teillä Neron kanssa.

    Ihanat M&F (en koko nimiä varmasti muista oikein tähän nyt kirjoittaa) tuossa edellisessä postauksessa. Täytyy tutustua enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin näin tänään ensimmäiset leskenlehdet, huoltoaseman pihassa :)
      Tuntuu, että kaikki kasvaa ihan silmissä, angervoissa on jo pienet lehden alut.

      Poista

Kiitos kommentista