30.6.2017

Anteeksi häiriö

Minusta tuntuu, että olen pihapiirin pahin häirikkö. Mitä tahansa alankin puuhata, tunkeudun jonkun reviirille aiheutan häiriötilan. Karsin saunapolun varteen kasvaneita vesoja kun huomasin pienessä kuusessa linnunpesän. Jokin pikkulintu. Homma oli lopetettava.

Kasvimaan reunalle, raitaan rakensi rastas pesänsä. Se pyrähti lentoon joka kerta kun menin kasvimaalle. Sille sanoin, että paras tottua puuhailuihini, keittiöpuutarha ei voi odottaa poikasten valmistumista. Onnistuimme yhteiselossamme, poikaset kuoriutuivat ja lähtivät maailmalle.

Siivoilin marjapensaiden alustoja ja huomasin äkkiä tuijottavani hautovaa rastasta silmiin. Homma piti lopettaa.

Kasteluvesiastian vieressä lojui tyhjä turvesäkki. Ihmettelin sen laskokseen ilmestynyttä limenvihreää kasvustoa. Ajattelin siirtää säkin pois, mutta kun tartuin siihen kuului sisältä loiskahdus, olin osunut sammakon kotiin. Säkki sai jäädä paikoilleen ja laitoin vielä sen päälle pienen penkin, etten vahingossa astu valtakunnan päälle. Parina päivänä kurkkasin helman alle ja aina suuri sammakko kökötti siellä ja huusi: Ovi kiinni!

Kasvimaan pienoismaailma on ihan oma lukunsa. Mitä teenkin, häiritsen jonkun elämää. Matojen, tuhatjalkaisten, muurahaisten, pörriäisten ja kaikenlaisten öttiäisten. Kun lähestyn kasvustoja kastelukannun kanssa juoksevat hämähäkit pakoon munapakettiensa kanssa, taas se sadettaja tulee.

Nurmikkoa ajaessani hyppäsi outo jyrsijä turvaan ison kiven päälle. Hetken ehdin ihailla sen eleganttia ulkonäköä; vaaleassa turkissa oli selkeä tumma juova pitkin selkää. Se oli koivuhiiri, en tiennyt sellaisia olevankaan, ennen kuin etsin netistä vieraalle nimen.

Pihan omistaja.
Hyvää viikonloppua!

24 kommenttia:

  1. Viime keväänä puutarhalampea putsatessani siellä olikin yllättäen kolmen sammakon kuteminen meneilleen. Vähän harmitti niiden puolesta. Huomasin ne vasta, kun olin altaan melkein kokonaan tyhjännyt. Eivät tykänneet uudesta, puhtaasta vedestä ja lähtivät pois. :(
    Tänä kesänä on kasvarini vieressä kirjosiepoilla pesä. Yritän olla häiritsemättä pesintää. Kasvarissa kun pitää joka päivä käydä vähintäänkin tuuletusaukot avaamassa ja yleensä kastellakin täytyy. Vielä eivät ole minusta liikaa häiriintyneet. Toivottavasti saavat kasvatettua terveet poikaset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemukseni mukaan linnut tottuvat hyvin ihmisen liikkeisiin kun huomaavat, että tyyppi on vaaraton. Rastaatkin istuvat pesällään touhutessani kasvimaalla, mutta kun ne nostavat äläkän, tiedän, että Nero on lähestymässä. Sammakot ovat hyötyeläimiä, ne popsivat haittaötököitä ja pitävät paikat puhtaina vaikka eivät puhtaasta vedestä välitäkään :)

      Poista
  2. Sinulla riittää elämää ainakin piha täynnä!
    Luonnon ihmeitä!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulla on vähän isompi pesä täällä kaikkien muiden keskellä :)

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta. Kauhistuttavaa olisi ajaa ruohonleikkurilla samakon yli. Tai tuhota jonkun koti. Pieniä suojelualueita on siellä täällä. Yhtenä vuonna meillä oli varaston liukuovi auki koko kesän ja siinä lappu: "Älä sulje" Pääskynen teki sinne pesän, kun ovi oli pari päivää auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tkiva ajatus omasta suojelualueesta. Siksi kai täällä onkin niin paljon eläimiä, tuntevat olonsa turvalliseksi maata tokivasta emännästä huolimatta. Yhden kesän oli meilläkin tallin ovi raollaan, pääskyselle annettiin pesimärauha.

      Poista
  4. Rinnakkaiselo kaikenlaisten elukoiden ja ötököiden kanssa on mukavaa ja rikastuttavaa. Vuosien mittaan olen oppinut antamaan tilaa ja rauhaa muiden elmälle. Olen kahdesti tämän kesän aikana törmännyt ihmisiin, joilla on pakonomainen kiire tappaa kaikki liikkuva ympäriltään. Toinen polkee tai litistää jokaisen ötökän kuoliaaksi ja toinen kylvää myrkkyä. Olen aina ollut huono murhaamaan mitään, mutta viime aikana lisääntynyt hellämielisyyteni jopa ihmetyttää itseäni. Lisäksi toisten ylenmääräinen inho kaikkea liikkuvaa kohtaan saa täysin vastakkaiset tunteet nousemaan pintaan. Sitä alkaa korostetusti puolustamaan jokaista ötökkää, vaikka siihen ei ehkä aina ole syytäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, lapsesta asti minulla on ylikorostunut kaiken elämän kunnioittaminen. Minua ei voitu ottaa mukaan kalareissuillekaan kun itkin kalojen vapauttamisen puolesta. Minusta kaikki elämän muodot ovat arvokkaita ja säilyttämisen arvoisia. Paitsi kaalikoit :) Myrkyttäminen osuu lopulta omaan nilkkaan, se on todistettu monta kertaa. Eikä ihmisen ole hyvä kerätä tappamisen karmaa.

      Poista
  5. Mitäs teit niin ihanan pihan, että siellä viihtyy kaikki:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Juuri tuossa aiemmin totesin, että eläimet tuntevat olonsa turvalliseksi, tietävät ettei minusta ole vaaraa. Joskus tulee kuitenkin vahingossa sohaistua jonkun kotiin.

      Poista
  6. Sammakot erityisesti tarvitsevat suojelua. Meilläkin hellitään jokaista joka tavataan. Puutarhassa on ainaista tasapainoilua eläinten kanssa. Tänään tosin vaaka kääntyi minttukuoriaisen tappioksi, kehvelit söivät sittenkin mintun ja saivat tuomion.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään taas kurkkasin sammakkoani, siellä se istuu säkissä :) Pitäisikö yrittää suudella sitä. Joku rei'ittää minunkin minttujani, en ole ennen kuullutkaa minttukuoriaisesta. Tuhot ovat pieniä ja mintut vahvoja, mutta joskus on ryhdyttävä vastatoimiin.

      Poista
  7. Meidän viereisessä metsässä näyttää olevan mustarastaan pesä, poikaset jo opettelee lentoa. Ja esikkosekamelskassa asuu pieni sammakko. Sulla on paljon monimuotoisempi eläimistö tai sitten no en vaan huomaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on läsnä kaupungissakin. Enemmän ja vähemmän huomaamattomana. Turvallisuutensa vuoksi rinnakkaismaailma yrittää olla mahdollisimman näkymätön.

      Poista
  8. Nii-i, aina vaahdotaan siitä, miten ihminen häiritsee luontoa. Meillä on liito-orava pesinyt keskellä pihaa lahossa pihlajassa. Kenellekkään ei siitä puhuttu silloin, ettei meitä olisi vaan häädetty pois kodistamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen on melkoinen häiriötekijä. Täälläkin on pesinyt liito-oravia ja pesii ehkä edelleenkin tuolla niemellä. Ne ovat onnistuneet saamaan hyvän statuksen :)

      Poista
  9. Se on hyvä kun sopusoinnussa mahtuu elämään 😄
    Mua harmittaa vieläkin kun Lillan kattorempassa tekijä repi melkein metrin pätkän vanhaa linnunpesänpohjaa pois -pikkuvarpuset menetti hyvän pesimispaikan. En tiedä ovatko vieläkään palanneet katonharjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontokappaleista on paljon iloa, jos on riesaakin.Yritetään kuitenkin elellä sopusoinnussa. Sammakko saa pitää kotinsa ja vastapalveluksena se popsii etanat kasvimaalta.

      Poista
  10. Nero on vaan niin upea ja aina oikein sydämestä ottaa, kun näen mustan kissan kuvia. Ei ole päivääkään ettei Onni olisi ollut mielessä. Milloinkohan ikävä hellittää.

    Niin ihania ja kauniita tunnelmia, aurinkoista heinäkuun alkua Cheri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Tiia! Voin vain kuvitella, miten ikävä jäytää. Se haalenee ajan kanssa ja muuttuu kauniiksi muistoksi. Iloista heinäkuuta sinullekin.

      Poista
  11. Ihanaa rinnakkaiseloa ja niin hauskasti kerrottuna. <3 Kaupungissa tuollaista tapahtuu vähän vähemmän, mutta itse kyllä ilahdun joka kesä, kun tervapääskyt saapuvat pesimään talomme katonrajaan. Anni-kissa myös nauttii, kun linnut lehahtavat eestaas parvekkeemme edestä monta kertaa päivässä (pesä parvekkeiden yläpuolella). Minä nautin pääskyjen kirkumisesta, se on niin kesäinen ääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinmaailma ympärillämme tuo paljon iloa. Pääskysten taiturimaista lentoa on mukava katsella, ymmärrän Annia. Ja niiden ääni kuuluu kesään.

      Poista

Kiitos kommentista