11.4.2021

Menneiden kaivelua

Moni on kertonut, että korona-aikana on mieleen tullut paljon vanhoja asioita ja jo unohtuneisiinkin ystäviin on etsitty yhteyttä.
Täällä kaiveltiin menneitä ihan kirjaimellisesti kun metallinetsijät pyysivät taas lupaa saada tutkia niemeäni.

Nyt oli hyvä tutkia myös peltoja kun kasvukausi ei ole vielä alkanut. Kaikenlaista löytyi taas. Ehkä merkittävin löytö oli kaareva rautaesine, joka arkeologin mukaan voisi olla osa kuontalopuikosta. Ikävä kyllä en ottanut siitä kuvaa.
Mitään kovinkaan vanhaa löytöä ei saatu, mutta potentiaalinen paikka, sanoivat etsijät. He ovat järven ympärillä tehneet hienojakin löytöjä ja ilmoittaneet paikat Museovirastolle mahdollisia jatkotutkimuksia varten.

Metallinetsintä on kyllä kiehtovaa puuhaa.

Minä bongasin metsässä ensimmäisen sinivuokon.

Neljä miestä jäi vielä haravoimaan alueita kun minun piti lähteä online-joogatunnille.
Illalla löysin portaalta viestin.
Hevosenkenkä ja pussillinen pikkulöytöjä.


 

Tälläisiä löytöjä. Jokin valjaiden osa luultavasti, 5 penniä vuodelta 1898, pari nappia ja jonkinlainen koru. 

Minusta se näyttää hevoselta, siinä on kaksi reikää, ollut ilmeisesti kiinnitetty johonkin. Vai onko se istuva aarnikotka? Jos joku tietää mikä tuo on niin kertokoon.
Oli mielenkiintoinen päivä ja opin paljon jutellessani etsijöiden kanssa.



28 kommenttia:

  1. Hienoja löytöjä. Koristeesta tulee mieleen jokin fantasiaeläin, merihevosen ja oikean hevosen risteytys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fantasiaolennolta tuo minustakin näyttää, merihevostakin siinä on, nuo ”siivet” voisivatkin olla evät.

      Poista
  2. Kuontalopuikko, ihan uusi sana minulle. Mitä lie sillä on tehty, liittyykö jotenkin kehräämiseen? Tuo hevosen näköinen koriste on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytäjä kutsui esinettä ensin paimensauvasoljeksi, se on käyrä paimensauvan muotoinen puikko (tai löydössä oli vain sen yläosa). Kaiketi sitä on käytetty viitan tms. kiinnipitimenä. Kuontalosolki on minullekin outo sana, mutta luulisin sen liittyvän hiusten kiinnipitämiseen. Tuosta hevoskoristeesta teen itselleni korun. Omasta pellosta löydetty :)

      Poista
  3. Hieno tuo hevoskoriste, vai olisiko lohikäärme?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, sehän voisi hyvinkin olla lohikäärme, miten en hoksannut.

      Poista
  4. Tästä tuli mieleen Ylellä taannoin ollut sarja Menneisyyden metsästäjät ;)
    Onpa hieno tuo hevosenäköinen koriste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, katsoin, että sarja on nähtävissä Areenassa, täytyypä katsoa.

      Poista
  5. No on tosiaan kiinnostavia löytöjä! Usein käy mielessä, mitähän maassa mahtaa lymyillä, kun osaisi oikeasta paikasta kaivaa. Minullakin on ihan pieni ja simppeli metallinetsin, mutta ei se ilmaise kovin syvällä olevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun ympäristöstäsi voisi löytyä vaikka mitä kiinnostavaa. Minullakin oli pieni metallinetsin, piti etsiä maanalle jääneet tarkastuskaivot, onneksi oli metallikannet. Etsijät olivat aiemmin päivällä tehneet hienoja löytöjä muutaman kilometrin päässä. Näin kuvia ainakin kirveestä.

      Poista
  6. Varmasti mielenkiintoista puuhaa ja jos vaikka löytyisi jotain aivan erikoista niin sehän vain lisää etsimisen intoa.
    Tuo hevosen näköinen esine voisi olla jokin taruolento tai haltija.
    Saat siitä erikoisen ja kauniin korun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että etsintään voi jäädä koukkuun. Tutkimattomia alueita riittää.
      Koru oman pellon antimista :)

      Poista
  7. Tosi kiinnostavaa! Ja voihan kuule olla, että siellä niemelläsi on muuta upeaa maan kätköissä, kuin metallia. Itse olen kaivauksilla pitänyt parhaina (ja Suomen mittakaavassa harvinaisimpina) tuhatvuotisia kauniisti kaiverrettuja luuesineitä. Omin päin ei tietysti pidä liikaa kaivella, jottei tuhoa samalla jotakin arvokasta. Maakerroksetkin ovat arkeologisesti aina tärkeitä tiedonlähteitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maa voi kätkeä vaikka mitä aarteita vuosituhansien takaa, rauta on helppo löytää ja löydön perusteella ryhtyä mahdollisiin jatkotutkimuksiin. Ei tulisi mieleenkään lähteä omin päin kaivelemaan, ja olisihan se aika turhauttavaakin sattumanvaraisesti kaivella metsässä.

      Poista
  8. Kyllä olikin hienoja löytöjä. Hevonen tai merihevonen on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että minäkin sain palkkioksivähän aarteita.

      Poista
  9. Täällä joutui älynystyrät koetukselle, kun luettuani tämän kohdan "metallinetsijät pyysivät taas lupaa saada tutkia niemeäni " viimeisen sanan väärin ja mietin, että miksi ihmeessä etsijät halusivat tutkia nimeäsi :D. Mutta olikin niemeäsi.

    Ja tuosta hevosesta tuli itselleni ensimmäisenä mieleen ritarin tai jonkun muinaisen sotilaan kypärä. Sellainen haarniskan yläosa. Olen ihan varma, että katsomalla alimmaista kuvaasi pystyt hahmottaan myös sen. On ikäänkuin sivuprofiili ja aukko kasvoille on vasemmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan minulla rautainen nimikin 😊
      Pystyn kyllä hahmottamaan kypärän. Tohkeissani en älynnyt muuten laittaa mittoja kuvaan, koriste on 4 cm korkea.

      Poista
  10. Todella upeita löytöjä. Minunkin poikani harrastaa metallinetsintää. Paljon nousee maasta metallikorkkeja, joten upea aarreaitta sinulla siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä harrastus. Ilokseni täältä löytyi hyvin vähän roskaa. Piikkilankaa löytyi taas, maan alla olevat saivat jäädä paikalleen, maan päällä näkyvät poistin, etteivät ole vaaraksi kenellekään.

      Poista
  11. Siellä kukkivat jo sinivuokot 💙 kivoja aarteita maasta löytyy. Perunapellolta löysin aikoinaan itsekin lampaankelloja, osa venäläistä setolkkaa, jopa tykinkuula osui kerran lajitteluhihnalle:) Tuo hevoesenpää oli tosi hieno, voisi olla joku solkikoriste- kuka tietää ja osa vanhaa kynttilänjalkaakin näkyi osuneen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas teillä hedelmällinen perunapelto. Tuo haarautuva rautaesine on mielestäsi kynttilänjalasta? Voisihan se olla, yläosat ovat katkenneet. Luulin, että se on jokin remmin ohjain, vaikka setolkasta. Kun asuin Helsingissä, kuljin Vallilasta Kumpulaan työhuoneelleni ja matkalla oli peltotilkku. Aina kun se oli kynnetty, löytyi lukematon määrä tavaraa. Astioita, sirpaleita, vanhoja leluja ja kaikenlaisia metalliesineitä, luita, hevosenkalloja ja kaikenlaisia hevostarvikkeita. Aivan kuin se olisi ollut joskus kaatopaikka. Joskus ennen muovia, sillä sitä ei paljon esiintynyt. Vieressä oli jo autioitunut hevostila.

      Poista
  12. Varmasti mielenkiintoista puuhaa olen joskus katsonut sellaista televisio ohjelmaa näistä etsijöistä. Jos oikein ymmärsin siihen pitää pyytää lupa että saa yleensä alkaa etsimään 🤔 en tarkoita nyt maanomistajan. Mielenkiintoiset esineet. Täällä kuontalo tarkoittaa myös päätä, hiuksia. Voisi katsoa ja sanoa että minkälaiseksi sinä tuon kuontalon oikein laitatit. Jos joku esimerkiksi on leikannut uuden tyylin hiuksiin. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni etsiä saa maanomistajan luvalla, mutta kaivauksia ei saa suorittaa. Etsijät kertoivat että täälläkin ympäristössä he ovat kätkeneet arvokkaat muinaiset löydöt takaisin löytöpaikalleen ja tehneet ilmoituksen paikasta Museovirastolle.
      Hiuksia minäkin ymmärrän kuontalon tarkoittavan, joten jonkinlainen hiusten pidike puikko mahtoi olla.

      Poista
  13. ooh, miten kiehtovaa♥ Minä teen melkein samaa Merin puutarhassa...

    Onnea hienosta jutusta Kotiliedessä. Jätän illaksi, sillä nyt lähden ripustamaan CD-levyjä magnoliaan etteivät pikkulinnut taas napsi niitä, kun muutakin ruokaa on tarjolla.

    ♥♥

    VastaaPoista
  14. Kiitos Leena! En ole itse vielä saanut lehteä, eikä se ollut täällä vielä edes myynnissä. Jutun olen kyllä nähnyt pdf:nä.
    Toivottavasti magnolia säästyy lintujen nokilta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista