Villi ja vapaa

Sudenkorennolla on oiva saalistuspaikka krassin tuen huipulla. Kasvimaalla käy kova pörinä, on isoa ja pientä lentelijää. Jokaisen tiilen ja laudan alla tuntuu olevan muurahaisyhdyskunta. Myös sammakot viihtyvät rehevällä kasvimaalla, ravintoa riittää kaikille.

Kasvimaalla rehottaa. Täällä käyn joka päivä "torilla".

Salaatteja on monenlaisia ja niitä on syöty ahkerasti kesän aikana. Roomansalaattia, lehtisalaattia, bataviasalaattia, parsasalaattia, rukolaa, villirukolaa, sinappisalaattia....
Vaaleanpunaista väriminttua on valtava pehko, varmaan jo neliön alalla. Alan Titchmarsch kehotti jakamaan sen keväällä niin moneen osaan kuin kasvista saa, tein niin – ja tähän on tultu. Kasvia on lisäksi jo jaettu ystäville ja kylänmiehille sekä siirrelty eripuolille puutarhaa. Pörriäiset ja perhoset rakastavat väriminttua.

Kylvin kasvimaalle myös maloppia, tummanpunaisia, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Se kaunistaa aluetta loppukesällä, juuri nyt.

Iisoppia kasvaa runsaasti jokapuolella, tässä vaaleanpunainen variaatio.

Erilaisia kaaleja löytyy myös, tässä palmukaalia, jonka taimet sain ystävältä. lisäksi on punaista ja vihreää lehtikaalia. Korkea kasvi takana on maa-artisokkaa, jonka siirsin tuosta toisaalle keväällä, mutta aina jokin juurenpala jää maahan ja siitä tulee satoa.

En ole muotopuutarhojen ystävä, villi ja vapaa sopii enemmän minun luonteelleni. Hyötykasvit ovat suorissa riveissä viljelylavoissaan, mutta kukkavillitys saa kaiken näyttämään rennolta ja huolettomalta. Lisäksi monet kukkijat torjuvat tuhohyönteisiä.
Naapurin vanhaisäntä kävi metsurin kanssa kyselemässä puiden karsimistarpeita. Miehet viettivät pitkän tovin kasvimaan reunalla ihastellen sen kukkaloistoa.
Joillakin on "ranskalainen potager", minulla taitaa olla enemmän venäläistyylinen datšer :)

Hellyttävä vierailu

En päässyt katsomaan nöffin pentua kun suuntasin pohjoisen sijasta etelään. Mutta ilokseni Roy tuli isäntänsä kanssa vierailulle. Pentu on nyt kymmenviikkoinen.

Roy osaa jo istua käskystä ja kulkee tarvittaessa sievästi hihnassa. Uloskin hän osaa jo pyytää, johtuukohan se siitä, että kun on iso pää on myös isot aivot :) Hän on jo toinen nöffi perheessä, joten isäntäväki tietää mitä sai. En olisi uskonut, että pentu voi olla noin rauhallinen jos en olisi omin silmin nähnyt. Ei monen tuon ikäisen kanssa voisi kuvitella lähtevänsä pitkälle matkalle ja kyläilemään. Matka taittui asuntoautossa, joka on yksi nöffin koti, tietysti usein pysähdellen. Minkäänlaista protestia ei kuulemma kuulunut koko matkan aikana.

Roy viihtyi meillä hyvin, Neron ruokanurkkaus oli kaikkein mielenkiintoisin paikka ja kissan kupit tulivat hyvin tiskatuiksi. Myös Neron lelukorin penkominen oli mukavaa. Isäntänsä kertoi, että minne he menevätkin Roy saa kaikkien varauksettoman ihailun. Eniten minua ihmetytti Neron suhtautuminen (nehän ovat kuin kaksi marjaa); yleensä kun saapuu vieraita, muuttuu Nero näkymättömäksi, mutta nyt se tarkkaili tulijoita pitkään pihan reunalla.

Nero tuli jopa sisälle kun pentu oli keittiössä ja myöhemmin pihalla he tuijottelivat toisiaan muutaman metrin päästä.  Kissan häntä vähän pörhistyi ja nöffi otti pari askelta taaksepäin. Ilmeisesti kissa huomasi, että pentu on loivaliikkeinen ja vaaraton.
Kylläpä oli mukava vierailu ♥

Viime yönä makoilin aurinkotuolissa pihalla ja katselin huikeita tähdenlentoja. Lepakotkin lentelivät pyyntiretkillään.
Siitä tulikin mieleeni, että Eviralta tuli kirje, vesisiipasta klik
ei löytynyt rabiesta.

Sylipula

Poissaollessani Nerolla oli  tuttu kesärenkinsä huolehtimassa asioista. Huolto pelasi moitteettomasti, mutta jotakin puuttui.
Paluuiltaani seuraavana yönä kissa ilmestyi retkiltään ja aloitti kehräämisen, joka jatkui pari päivää. Hän ilmaisi hyvin selkeästi miten ihanaa on, että olen taas kotona. Seuraavana päivänä en saanut paljon toimeksi, sillä Nero halusi viettää aikaa sylissä. Jos liikahdin hermostuneesti, alkoi heti kova kehrääminen. Seuraavanakin yönä hän vähän lintsasi töistä ja köllötteli vieressäni sängyssä. En tiedä osaako kissa ikävöidä, mutta ainakin se osaa iloita jälleennäkemisestä. Ja tämä kaikki oli tietysti molemminpuolista.

Veronan Arena

Gardalta pääsee kätevästi Veronan oopperajuhlille ja  lippuja kuljetuksineen saa helposti. Verdin Aida, jonka johti Placido Domingo (kaikkihan huomaavat hänet kuvan oikeassa alareunassa) oli huikea kokemus. 
Lähdimme  Malcesinesta matkaan klo 16.30.

Veronan Arena on roomalaisajan amfiteatteri, rakennettu ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan puolivälissä.
Veronan oopperajuhlat on järjestetty siellä vuodesta 1913.
Yläosan kivipenkeille on helppo saada lippuja, Arenan ovet avattiin klo 19.00. Aurinko lämmittää kivet kuumiksi, joten kannattaa varata eristettä mukaan. Paikalla voi myös vuokrata tyynyjä.
Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua huutelevine juoma yms. -kauppiaineen.

Kun esitys on alkamassa, hälinä hiljenee ja Arena valaistaan kynttilöin, upea ja tunnelmallinen näky.

Esitys alkoi noin klo 21.

Puitteet ja lavastukset olivat spektaakkelimaiset. Tunnelmallisena lisävalaistuksena toimi Arenan ylle noussut täysikuu.

Esitys päättyi noin klo 01.00. Takaisin Malcecinessa olimme noin klo 02.30 väsyneinä, mutta onnellisina.

Ihmeellinen puutarha

Gardone Riverassa, Malcesinestä lounaaseen on erikoinen kasvitieteellinen puutarha, jonka halusin ehdottomasti nähdä. Lauttalla hurauttaa tunnissa Gardoneen.
Hehtaarin kokoisen puutarhan loi itävaltalainen hammaslääkäri Arthur Hruska vuosina 1910-1971. Hän istutti puutarhaan kasveja joka mantereelta ja eri ilmastoista.
Erilaisia bambuja on paljon, niillä on oma vesihöyrysysteemi.

Rudolph Hirt: Pan

Vuonna 1988 puutarhan ja siihen kuuluvan upean venetsialaistyylisen huvilan osti itävaltalainen multimediataiteilija Andre Heller. Hän halusi luoda paikasta "ekologisen tietoisuuden keskuksen". Puutarhassa on paljon kuuluisien taiteilijoiden teoksia ja installaatioita. Mm. Roy Lichtenstein, Susanne Schmögner, Mimmo Paladino ja Keith Haring.

Monet'n lampi

Alueella on lampia, puroja, mäkiä ja siltoja.

Lammissa asustelee karppeja ja vesikilpikonnia.

Puutarhan varjoissa hiiviskeli myös tiikeri.

Andre Heller: Spitting Monsters

Siltaa ylittäessä on varottava kahden hahmon ajoittain sylkemiä vesisuihkuja

Puutarhassa on tietysti myös monenlaisia kukkia. Ihastuin tuohon oikealla alakulmassa olevaan. Näin noita muuallakin Gardan puutarhoissa. Kukat ovat lautasen kokoiset. Muistuttaa hieman kiinanruusua, mutta ei ole se. Tietääkö joku sille nimeä?

Tervetuloa Autuaaseen oloon Anastasia!

Tunnelmia Malcesinesta

Malcesinen kadut ovat kapeita ja erittäin kapeita.

Joutsenet kiertelevät rantoja. Vähän pelkäsin niitä kun tulimme uidessa vastakkain, mutta ne eivät ole aggressiivisia vaan täysin kesyjä.

Malcesinen rantaviivaa pohjoiseen päin kaupungin vanhan linnoituksen tornista katsottuna. Vasemmalla takana näkyy Rivan rantaa ja oikealla pieni Torbole.

Kapeat kujat ja kadut on kivetty pienillä mukulakivillä.

Vaikka rannoilla rentoudutaan uiden ja aurinkoa palvoen, pitää kaupungissa esiintyä puettuna.

Malcesinen kirkossa lepäilee lasiarkussaan Pyhä Theresa.

Eräänä päivänä kapusin korkealla kaupungin yläpuolella sijaitsevan Madonna dell’Accoglienzan (vieraanvaraisuus) luo. Reitti oli melko jyrkkä ajoittain, mutta mielenkiintoinen ja kiipeäminen oli hyvin meditatiivista. Näköala patsaalta kaupunkiin ja järvelle on huikea. Itse patsas on moderni eikä mielestäni erityisen kaunis.

Lämpöä riitti niin, että tämä ihmisen "ensimmäinen" vaate, viikunanlehti, olisi hyvin riittänyt.

Täydellinen lomakohde

Halusin lähteä aurinkoisempiin maisemiin verryttelemään jalkojani. Kohteeksi valikoitui Gardajärvi Pohjois-Italiassa. Valinta osui aivan nappiin, näin monipuolista lomakohdetta ei helposti löydä. Gardalta paikaksi valikoitui Malcesine, pieni keskiaikainen kaupunki vuoren sylissä. Aurinko paistoi ja lämpötila pysytteli lähellä 30 astetta. Iltaisin auringon laskettua oli vähän viileämpää.

Garda vilisee turisteja kesäaikaan, mutta tunnelma on rento ja tilaa-antava.

Malcesinen takana kohoaa Monte Baldo -vuori, jonka  korkein kohta on 2218 metriä. Malcesinesta pääsee köysiradalla 1750 metrin korkeuteen.  Sieltä voi patikoida alas tai tehdä eri pituisia ja tasoisia retkiä vuoren rinteillä, reitit ovat hyvin merkittyjä.

Järven pohjoispää on tuulisempi ja suosittu surffauskohde. Hyvällä tuulella järvi on valkoisenaan erilaisia purjeita. Useita surffaus- ja purjehduskursseja on myös tarjolla.

Rannat täyttyvät päivisin auringonpalvojista. Vesi on kirkasta ja puhdasta ja koska järvi on hyvin syvä pysyy se aina virkistävän viileänä. Rannat ovat kivikkoisia, Malcesinessa ei ole varsinaisia aurinkorantoja, mutta voit asettua minne haluat, rantaviivaa riittää. Iltaisin rannat ovat suosittuja picnic-kohteita.

Riippuliito on suosittu aktiviteetti. Tässä liitelijät kotiutuvat auringon laskiessa. Itse en rohjennut kokeilla.

Hotelli Pelerin isäntä, Sid.

Seuraavassa postaksessa kerron vähän lisää viikostani ja Gardasta.

Puhtaanapitolaitos

Postilaatikolle johtavalla tiellä törmäsin puhtaanapitolaitoksen tyyppeihin. He olivat ahkerasti siivoamassa pois jyrsijän raatoa. Metsäsittiäinen (Geotrupes stercorosus) syö lantaa, mätäneviä sieniä ja raatoja.

Nopeasti ne tekivät selvää raadosta. Porukkaa tuli ja meni, osa kaivautui maahan, ehkä ne munivat sinne ja veivät ruokaa toukille.

Joku oli lähtenyt niin sanotusti saappaat jalassa. Kuoriaisen vatsapuoli on upean värinen.
Tarpeellisia olentoja, pitävät paikat siisteinä.

Samaan aikaan toisaalla kimalaiskuoriainen (Trichius fasciatus) suutelee intohimoisesti mustialan ruusua.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Kristiina K!

Maljakkoon

Kesä on antoisaa aikaa, kukkia riittää paljon poimittavaksi.
Orvokkeja ja lobeliaa.

Ruusuja

Mårbackaa

Orvokkeja ja vähän muutakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!