Ulkoruokinnassa

Nappasin keittiön ikkunasta kuvan ulkoruokailupaikastamme. Päivän tee/kahvihetkinä on voinut istuskella auringossa, mutta kuten kuvasta näkyy lumesta ei ole puutetta.

Neron musta olemus imee tehokkaasti auringonsäteitä ja kissan on lähdettävä välillä varjoon vilvoittelemaan.
Talven lumia on kuulemma vielä toimittamatta, mutta kai varastot kohta jo loppuvat. Huomenna on kevätpäiväntasaus ja valo voittaa pimeän, toivottavasti pian myös lämpö voittaa pakkasen.

Valoisaa viikkoa kaikille!

Tavattiin!

Rembrandt Silver Standaard vuodelta 1760

Olipa iloista tavata blogiystäviä eilen Kaisaniemen Tulppaanien lumo -näyttelyssä. Tuntui kuin olisi tavannut vanhoja tuttuja, vaikka näin melkein kaikki ensimmäistä kertaa. Kiitos Tiinalle, joka toimi tapaamisen dynamona.
Näyttelyssä oli esillä historiallisia tulppaaneja ja narsisseja. Sarin blogista luin enemmän näyttelyn taustaa, hän kertoi mm, että hiiret olivat ehtineet nakerrella talvella muutamia arvokkaita kellarissa odottaneita sipuleita. Onneksi suurin osa säästyi ja hyötyi iloksemme.

Scilla Mischtschenkoana 'Tubergeniana'

Minulla oli hieman väärät odotukset tulppaanien suhteen, odotin upeita ja runsaita kukkameriä, mutta näyttely on ulkoasultaan melko vaatimaton. Tosin vanhat lajikkeet ovat kiinnostavia. Kun on lukenut Deborah Moggachin Tulppaanikuumeen niihin suhtautuu erityisellä kunnioituksella. Päätin myös, että ensi kevääksi hyödän tulppaaneja kotona.

Anemone Blanda 'Blue Shades'

Pieni balkaninvuokko sai sydämeni sykähtämään,
kunpa kohtaisin tämän näyn pian omassa puutarhassani.

Kiitos paikalla olleille mukavasta tapaamisesta
ja kaikille oikein rattoisaa sunnuntaita ja viikon alkua.

Kilpaa

Kilpailukuva numero 6

Osallistuin Pieni Lintu -blogin valokuvakilpailuun tällä vanhalla kotirauhakuvallani. Kilvan aihe on koti ja sisustus. Käykää kurkkaamassa ja äänestäkää suosikkianne. Edit: Kun on käynyt ilmi, että vähän samanlainen kuva on esiintynyt Talo&Koti-lehdessä, niin haluan sanoa, että tämä kuva on julkaistu blogissani jo kesällä 2011, eli en kopioinut! Ja ideathan saavat kiertää vapaasti, sen takiahan näitä blogeja luetaan. Kiitos Pepille, että lähetit minulle lehtileikkeen.

Sain Terhiltä
New Blog Love -tunnustuksen, kiitos paljon, tuli hyvä mieli. Olisin laittanut kommentin blogiisi, mutta postauksiasi ei ilmeisesti voi kommentoida.


Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Mona, Souliina ja Terhi! Kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Verenseisautus

Asemasota on taas alkanut. Marsalkka Nero päivystää urheasti reviirillään yötä päivää, säässä kuin säässä.
Uusia puremajälkiä on ilmestynyt runsaasti, molemmissa korvalehdissäkin on haava. Erilaisin keinoin olen onnistunut houkuttelemaan prinssin sisään yöksi, se on hyvä meidän molempien unien kannalta. Ennen nukahtamista ehdin vielä hoitaa taistelijan haavoja ja tutkia tilannetta.
Toissayönä prinssiä ei taas kuulunut kotiin ihmisten aikoihin, joten ei auttanut kuin lähteä etsimään ulkorakennuksista. Taskulampun kanssa könysin tikkaita pitkin tallin vintille, mutta tällä kertaa sankaria ei näkynyt siellä. Oli satanut lunta, eivätkä jäljet paljastaneet mitään. Taivalsin ladolle. Könysin tikkaita pitkin parsille, mutta ei ollut kissa sielläkään. Huomasin kyllä, että melkoinen temmellys oli käynyt villakasassa. Kiipesin alas ja tutkin joka kolon, minusta tuntui, että Nero piileskeli jossakin.

Taskulampun valossa minut kohtasi kauhistuttava näky, laajalla alueella lattialla oli valtavat määrät kissankarvatuppoja. Näytti siltä, että paikalla oli kynitty kissa. Tiedätte varmaan sellaisen veret seisauttavan tunteen kun pelästyy oikein kunnolla. Siltä minusta tuntui kun päässäni kelasi loppumaton määrä arvailuja tapahtumasta. Ajattelin jo, että jos Nero vielä palaa kotiin se on kalju. Yritin taskulampun valossa ottaa selvää karvojen väristä, mutta tummista karvoista oli vaikea päätellä mitään. Tarkistin ladon ulkopuolelta näkyikö isomman eläimen jälkiä, mutta päivän mittaan satanut lumi peitti vastauksen.
Palasin kotiin. Aika pian Nero koputti oveen ja astui sisään täysissä pukeissa, mikä helpotus. Yritin tutkia onko turkissa pälviä, minusta se näytti normaalilta ja haavat olivat rupeutuneet.

Seuraavana päivänä kävin ladolla ja kuvasin hämärässä karvatupot. Kova tappelu paikalla on käyty, villat ovat lennelleet ilmeisesti molemmista pukareista. Vihollinen on palannut ja jostain syystä lato on valikoitunut asemasodan paikaksi. Päivällä olen yrittänyt saada kissan jäämään sisätiloihin torkuille normaaliin tapaan, mutta se on jännittynyt ja tuijottaa ovelle aivan kuin vihollinen voisi hyökätä millä hetkellä hyvänsä ja pian se pyytää ulos.
En ole nähnyt taistelukumppania. Illalla kun hoitelen Neron haavoja mietin, onkohan toisella osapuolella ketään vai joutuuko se nuolemaan haavansa itse. Ymmärtäisi pysytellä pois meidän pihapiiristämme.
Tämän kissojen sotaosuuden keväästä haluaisin ohittaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Ruostevilla!
Kaikille mukavaa loppuviikkoa, lämpimien ilmojen tultava ennemmin tai myöhemmin.

Viisi

Sain Leenalta haasteen, kiitos tästä.
Jaksatteko vielä näitä tunnustuksiani, tässä tulee joka tapauksessa :) Jos ette jaksa lukea, hypätkää lopun tervehdyksiin.

Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin:
Meditaatio, hiljaisuus, leikki, nauru, tietokone.
Jos jätetään pois välttämättömät asiat kuten vesi, ilma, ravinto, lepo, lämpö...

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
Margaret Atwood: Nimeltään Grace (ja kaikki muut kirjailijan teokset), Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu, Carol Shields: Kivipäiväkirjat, Michel Tournier: Perjantai, Marshal B. Rosenberg: Myötäelämisen taito.

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:
Tavaraa on yllinkyllin, mitähän sitä toivoisi?
Kasvihuone, talvipuutarha, raivaussaha, ooppera/teatterilippu ja kukkien/puiden taimia.

Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa 
(uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):
New York, Lontoo, Rooma, Pariisi, Tukholma ja uutena kohteena Meksiko.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
Pohdiskeleva, ahkera, spontaani, luova, reilu. Nuo sieltä positiivisesta päästä, huonoja puoliaan kun ei viitsi mainostaa.

Viisi lempiruokaani:
Uunikasvikset, paneer koseli, kasviscurry, linssikeitto, suppilovahverokeitto

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
Ei ole niin tärkeää mitä sinulle tapahtuu, tärkeämpää on se miten asennoidut siihen mitä sinulle tapahtuu.

Mikään ei ole muuttunut, paitsi asenteeni.
Kaikki on siis muuttunut. (Anthony de Mello)

Varman päälle pelaaminen tarkoittaa, ettei pelaa lainkaan.

Ei ole tärkeää, mitä muut ajattelevat sinusta,
tärkeämpää on mitä sinä ajattelet muista.

Rakastava ihminen elää rakastavassa maailmassa.
Vihamielinen ihminen elää vihamielisessä maailmassa.

Haluan jakaa haasteen edelleen:
Kristiinalle Kristiinalla-blogiin,  A Kiss from the Past -blogiin, Mamma N:lle Muistikirja-blogiin, Annelle Kaupunginlaidalla-blogiin ja Riikalle Periferiaan.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Jonna!
Kaikille mukavaa viikkoa ja kirpeitä kevättalven kelejä!

Katsotaan, sanoi lääkäri

Meillä hanget vain kasvavat korkeutta.
Tarkastelin jälkeä Neron kaulalla ja mietin, ettei se olekaan puremajälki, kissa raapi sitä, iho näytti olevan rikki laajemmalta alueelta ja visvainen. Lähdettiin lauantain päivystykseen. Nero ei tykkää automatkoista, se voi pahoin, naukuu ja tärisee. Perillä lääkärissä prinssi käyttäytyy aina moitteettomasti. Jonossa oli pari koiraa ennen meitä, ne eivät oikein osanneet käyttäytyä, Neron boxista (joka on suuri ja tarkoitettu koiralle) kuului uhkaavaa murinaa ja kun yksi koira työnsi nokkansa liian lähelle, tempaisi kissa käpälällä boxin seinään niin että koira hyppäsi kiltisti muutaman metrin kauemmaksi.
Muut asiakkaat ihastelivat Neroa ja sanoivat, että kyllä näkee, että on rotukissa. Onhan maatiainenkin rotu, vai mitä?

Lääkäri päätteli, että kaulassa on kynnen jälki ja antoi varmuuden vuoksi antibioottipiikin. Otettiin myös loishäätö, jotta minun ei tarvitse hermoilla sen kanssa kotona. En tiedä kumpi meistä kärsii enemmän näistä lääkärireissuista. Tunnen suurta syyllisyyttä vaikka tiedän, että kissan parhaaksi tässä toimitaan. Nero oli järkyttynyt ja koko iltapäivä kului hyvittelyyn; loikoiltiin sylikkäin, ulkoiltiin vähän ja Nero sai herkkuaan, keitettyä seitiä.

Tänään, jos metsurit eivät tule töihin lähdetään pienelle metsäretkelle, sillä rantametsään on aurattu tie. Mukavaa sunnuntaita kaikille, nautitaan auringosta!

3 ei kun 2 autuasta vuotta

Blogi täytti tiistaina kolme vuotta. Lämmin kiitos kaikille mukana kulkijoille, on ollut hienoa tutustua teihin.
Kommenttinne ovat tuoneet paljon iloa ja lohtuakin silloin kun sitä on tarvittu.
Synttärien kunniaksi tälläinen vähän juhlavampi kuva, Nero on löytänyt tyylin ja viihtyy nykyisin rokokootuolissa. Tyyliäkin tärkeämpää lienee se, että tuolista on helppo kurkata mitä metsurit touhuavat pellon takana. Jos tapahtuu jotakin epäilyttävää nousee Nero seisomaan ja murisee metsän suuntaan. Viimeaikoina on taas jouduttu ratkomaan rajakiistojakin, prinssin kaulasta löytyi puremajälki, eli yhteenotoilta ei ole vältytty.

Yritän lähitulevaisuudessa järjestää synttäriarpajaiset.

Tervetuloa Autuaan olon matkaan Pivi!
Kaikille iloista naistenpäivää!

Vihertyvä maailma

Muurikello liimautui näppeihin kun vierailin puutarhalla, väriä ja kevään tuntua pitää saada huusholliin.

Jokin meilläkin jo vihertää. Syksyllä maljakkoon poimitut jättimaksaruohot versoivat talven aikana ja pistokkaat pääsivät multaan kasvamaan. Siemenkaappiin oli unohtunut syksystä muutamia sipuleita, istutin nekin vaikka näyttivätkin aika kuivuneilta. Ainakin yksi talventähti on alkanut kasvaa. Siemenkylvöjä en ole vielä aloitellut, mutta kohta kylvän Pirkolta saamani Aquilegia William Guinnesin siemenet ja vähän muutakin pitää saada alottelemaan elämää.

Neron vihreät

Tuoreita tulppaaneja piristykseksi

Punainen kerrottu jouluruusu on tähän asti viihtynyt oikein hyvin. Oikealla näkyy vähän oliivipuuta, joka alkaa kohta kukkia jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Mimon mami, Sannabanana ja Marjukka! Kaikille mukavia kevätpäviä!

Kevät vai talvi?

Näkymä keittiön ikkunan takana on melko lohduton. Katolta rojahti torstain ja perjantain välisenä iltana lumikuorma kuistin päälle, eikä auttanut muu kuin lähteä pudottelemaan taakkaa yön pimeydessä. Onhan meillä tietenkin ulkovalo ja metrisen, tiiviin sekä märän lumen pudottelu kävi hyvin iltaliikunnasta. Kuistin katolta talven mittaan pudotetut lumet kasautuvat keittiön ikkunan eteen. Vielä vähän näkee ulos.

Olen syönyt talven aikana paljon mustikoita ja muitakin varastoon poimimiani marjoja. Tässä aamuherkku, joka sisältää tällä kertaa runsaasti mustikoita, muutaman tuoreen taatelin, cashewpähkinöitä, auringonkukansiemeniä, luomubanaanin, luomuomenan, soijajauhoa, karpalojauhetta ja nesteenä mantelimaitoa. Pinnalle ripottelin koristeeksi ja purutuntumaa antamaan saksanpähkinärouhetta. Tämän avulla jaksoi taas huhkia lumitöissä.

Vaikka ulkona alkoi lauantai-iltana melkoinen lumimyräkkä lähti Prinssi kierrokselle ja jäi sille tielleen. Etsin kaikki ulkorakennusten vakipaikat, mutta en löytänyt Neroa, odottelin aamukolmeen. Lumi oli peittänyt jäljet, joten minulla ei ollut hajuakaan minne kissa oli suunnistanut. Se oli varmaan löytänyt hyvän piilopaikan eikä viitsinyt enää lähteä myrskyssä tarpomaan kotiovelle. Jätin ulko-oven yöksi aamuksi raolleen, jotta kissa pääsee halutessaan kuistille suojaan vällyjen päälle. Aamulla nälkäinen prinssi vastasi ensimmäiseen kutsuuni ja juoksi ruokakupille. Loppupäivän salissa köllötteli hyvin väsynyt kissa.

Tervetuloa Autuaan olon piiriin, Sesse!
Kaikille oikein mukavaa viikon alkua!

Alkukevät

Meillä on ollut vilkasta. Ympäristöstä karsitaan puita ja pihalla käy vilske kun ukkoa tulee ja menee. Naapurit ovat pistäytyneet kuulumisia kyselemässä ja hiihtolomaviikko on mennyt ohi humauksessa. Nero on päättänyt pysytellä ulkona omissa oloissaan. Onneksi hän kuitenkin haluaa viettää yöt sisällä.

Huomasin, että auton alla repsotti jokin pelti (katalysaattorin eriste). Ei hätää, onneksi omalla kylällä on monitaitomies, joka lupasi auttaa. Kun illansuussa ajoin autoni talliin, olivat tutut kaverukset paikalla, he rakensivat talooni viime syksynä uuden katon. Istuskelimme operaation ajan tallissa turisten ja tupakkia poltellen. Jutut olivat sellaisia, että tunsin eksyneeni hienoon sketsiin. Aika velikultia ja herrasmiehiä. Kissamiehiä kaiken lisäksi molemmat, juttuja kissoista piisasi ja minut kutsuttiin myös tapaamaan Hamletia, Hamppua tuttujen kesken. Komea norjalainen vietti siestaa tuvan pöydällä olutlaatikossa. Kissa nautti rapsuttelusta ja huomiosta, palkaksi sain yllinkyllin kehräystä. Eipä sattunut olemaan kamera mukana.

Rankan työrupeaman jälkeen olen ollut aika väsynyt ja siksi ottanut enimmiltään levon kannalta sen ajan mikä jää asioiden hoitamisesta.

Oikein mukavaa maaliskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!