Leffavinkki

Raadanta on joksikin aikaa ohi ja olo tuntuu tyhjältä. Palkinnoksi uurastuksesta katsoin yhden lempielokuvistani. Siinä on kaikki hyvän elokuvan ainekset; jännitystä, romantiikkaa, seksiä, murhia, huumoria, hyvä musiikki ja upeita luontokuvauksia. Sopii myös lapsille. Elokuvateatterin laajakankaalla se oli todella vaikuttava, mutta upea myös ipadin ruudulta katsottuna. Se on nyt nähtävissä Areenalla. Kannattaa katsoa vaikka olisikin jo nähnyt rainan: Claude Nuridsany ja  Marie Pérennou: Microcosmos.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Jovelan Emäntä!
Mukavaa perjantaita kaikille!

Hiirenkerääjät

Luonnonhistorialliselta osastolta löytyy hiirimuumio.
Nero keräilee hiiriä, senhän kaikki tietävät, mutta että henkilökuntakin. Kotihiiri on maannut pienessä lasiarkussaan jo kauan ennen Neron ilmestymistä kuvioihin.
Kuva saattaa herättää ristiriitaisia tunteita, mutta...

jos lisäämme siihen myötätunnon aspektin, on se ehkä helpommin lähestyttävä.

Deadlinien viimeinen etappi häämöttää, uupumus painaa, mutta illalla hämärän rajamailla ehdin vähän vetristelemään hartioitani haravoimalla.
Mukavia syyspäiviä kaikille!

Pimeyden prinssi

Nyt alkaa tuntua siltä, että edellisvuoden huonosta kesästä ja ankarasta talvesta on saatu korvausta. Suvi tuntuu jatkuvan pitkään. Pimeät, mutta lämpimät illat ja yöt ovat parasta aikaa kissalle. Puskista kuuluu lupaavaa rapinaa iltaisin kun jyrsijät hakeutuvat lähelle rakennuksia talvipesiinsä ja musta Prinssi on huomaamaton kuin varjo vain.
Pimeydessä myös tähdet ja kuu loistavat kirkkaammin ja yöllä tarkenee aurinkotuolissa ihailla maailmankaikkeutta ja taivaankannen reikiä.

Kalastuskausikaan ei ole vielä ohi.
Jokaisella on omanlaisensa sadonkorjuu menossa.

Lämpöistä sunnuntaita kaikille!

Ulkoa sisälle

Hajuherneet ilahduttavat edelleen. Rankkasateet hieman pieksivät puutarhaa, mutta innokkaita kukkijoita se ei lannistanut.

Maa-artisokat kukkivat upeina lähes kolmen metrin korkeudessa. Syysleimut ja harmaamintut lisäävät kimppuun oman tuoksunsa.

Latva-artisokan kukinnon suomut ovat auenneet ja punertavat lupaavasti. Jännittävää nähdä miten pitkälle tämä ehtii.

Kesäkurpitsat sunburst ja rondini odottelevat pataan pääsyä. Kurkkuja ja tomaattejakin kypsyy vielä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Betunia!
Kaikille leppoisaa viikonloppua, nautitaan siitä, että syksy saapuu niin rauhallisesti.
On perjantai ja 13. päivä, sehän on varsinainen onnenpäivä jos niin uskoo.

Herttaista

Koolla ei ole väliä, mutta ihan pieni saattaa jäädä huomaamatta. Salissa kukkii sitkeä kasvimaailman selviytyjä.

Herttalehti tulee näköjään toimeen lähes ilman kasteluakin. Se on viettänyt kesää ensin kuistilla unohdettuna ja siirryttyään talvipaikalleen saliin se alkoi kukkia.

Kukat ovat kauniita, mutta pikkuriikkisiä, niitä tuskin huomaa.

Sydämen muotoiset lehdet kasvavat pareittain, herttaista.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Leena K!
Hektisen deadlinesuman keskeltä toivottelen kaikille mukavaa ja rauhallista viikkoa.

Viis plus viis

Sain Irmalta haasteen kertoa kesästä viisi iloista ja viisi ikävää asiaa. Kiitos, Irma haasteesta, joka sai pohtimaan miten paljon kiitollisuuden aiheita kuuluu elämääni.

Suuri ilo on ollut rennot aamuhetket Prinssin kanssa aurinkotuolissa.

Iloinen asia oli myös kun Korkeasaaren eläinhoitola otti oravanpoikasemme huostaansa ja myöhemmin saimme tietää, että pieni tyttöorava pelastui elämälle ja pääsi vapauteen jatkamaan eloaan.

Paljon iloa ovat tuoneet ystävien vierailut ja kiinnostavat keskustelu. Vuorovaikutus.

Puutarha on ehtymätön ilon lähde. Kesän tuoksut ja tunnelmat hoitavat mieltä ja kehoa.

Ruokavarastojen täyttäminen talven varalle tuo turvallisen mielen.

Surullisin asia ja huolen aihe on ystävän sairastaminen.

Surullista on myös huomata ihmisen piittaamattomuuden aiheuttamat vauriot luonnolle.

Oma saamattomuus ja päättämättömyys eivät ole yhtään iloisia asioita.

Surullinen asia kesässä on sen päättyminen.

Mutta vielä nautitaan kesästä, uskomattoman hellät päivät ilahduttivat viikonloppuna.
Oikein lämpöisiä päiviä viikkoonne!

Luupää

Meillä kaikilla on luuranko lihojen, lihasten ja ihon alla oleva tuiki tärkeä tukirakenteemme. Eli jokaisella on kokoelmassaan ainakin yksi luuranko.
Minun kokoelmaani kuuluu myös paljon vieraita luita, kuten ketun kalloja.

Olen kerännyt kalloja tuntureilta ja rantakankailta enimmäkseen Jäämeren rannoilta, missä olen vaellellut kymmeninä kesinä. Luut säilyvät kuivassa maastossa hyvin, meillä metsien maaperä on niin hapanta ja kosteaa, että luut maatuvat nopeammin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Thilda!
Kaikille mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

Projekti 2

Löysin jokin aika sitten romukaupasta tälläisen jalan kolmella eurolla, varmaankin vanhan jalkalampun alaosa.

Varastosta löytyi kukka-asetelmiin tms. tarkoitettu kynttilänpidike ja pullonkorkki.

Pientä viilausta ja nämä kaikki yhdistelemällä syntyi tunnelmaa tuomaan kynttilänjalka. Ite tein :)

Itse myös otin kuvan hämärässä, pahoittelen sen luokattomuutta.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Mine!

Iloinen syksyn merkki

Yksi ilahduttavia syksyn merkkejä on se, että Neroa näkee enemmän sisätiloissa,  yölläkin saa nauttia kehräävästä seurasta. Karvaherätyskello ei kuitenkaan vielä hälyytä aamuisin vaan henkilökunta herää ennen kissaa.

Jyrsijät ovat lähteneet liikkeelle, ne alkavat hakeutua rakennuksiin ja vartiointiliikkeellä riittää puuhaa.

Henkilökunta kävi sienimetsässä, mutta saalis oli heikko. Jokainen tatti, pienikin oli jo syöty sisältä tai muuten mädäntynyt. Kanttarelleja tuli vähän korin pohjalle, mutta kaadetuista metsistä on vaikea löytää einettä. On kai lähdettävä kaukaisempiin metsiin jos haluaa saada saalista.

Mukavaa viikkoa ystävät!

Oman onnensa nojassa

Alkuvuodesta hankittu runkoatsalea klik on viettänyt kesää varjoisassa paikassa lähes unohdettuna. Talvella se vaati intensiivistä ja tarkkaavaista hoitoa, mutta ulkona se on pärjännyt ihan itsekseen ja kasvattanut juurelleen uusia alkuja, jotka pitää karsia pois. Ehkä jossain vaiheessa on ollut vähän liian märkää, sillä vähän lehtiä on ruskistunut.

Mutta se kehittelee kukkia. Täytyy taas alkaa intensiivisemmin hoitaa pikku puuta. Kukkia on kolme, mutta iloinen yllätys yhtä kaikki.

Murattikin on alkanut kukkia. Kasvi vietti viime kesänkin ulkona ja ilmeisesti orvokki on onnistunut siementämään sen juurelle. Yllätys tämäkin.

Olemme jo syyskuussa. Yöllä salamoi kiihkeästi, mutta jyrinää ei kuulunut. Liekö niitä kalevantulia tai elosalamoita?

Leppoisaa sunnuntaita ja mukavaa syksyn alkua kaikille!