Puuhkahäntä

Nero viipyi yöllä myöhään ulkona, enkä löytänyt sitä tallin-, enkä aitanparvesta. Prinssi kotiutui kuitenkin puolenyön jälkeen kun olin käynyt pihalla huhuilemassa. Kissan nauttiessa yöpalaa otin taskulampun ja kävin kurkkaamassa mistä se oli tullut, vasta satanut lumi paljasti hyvin jäljet. Kuten arvelinkin jäljet tulivat ladolta, sissi oli ollut reviirin rajalla partiointitehtävissä. Huomasin myös runsaasti ketun jälkiä ympäri pihaa.

Aamulla Nero lähti aikaisin töihin, mutta tuli vähän ajan kuluttua herättelemään minua. Annoin aamupalaa, mutta prinssi tepasteli ovelle. "Mene itse luukusta", tokaisin. Mutta kissalla tuntui olevan jotakin muuta mielessä. Se oli tullut kertomaan, että pihalla liikkuu vieras. Pian äkkäsinkin komean kettu repolaisen maisemassa. Nappasin kameran ja lähdettiin Neron kanssa kettujahtiin. Toivoin, että minulla olisi kunnon teleobjektiivi, sillä ketut ovat arkoja olentoja. Ensimmäisen kuvan ehdin ottaa puskan takaa, hivuttauduin lähemmäksi ja sain vielä yhden kuvan. Sitten punaturkki loikki nopeasti metsän suojaan. Aika usein katselen kettua ikkunasta, mutta meillä on sellaiset vääristävät vanhat lasit, joten ruudun läpi on turha yrittää ottaa kuvaa.

Kettu taisi olla Neron apajilla jyrsijöitä jahtaamassa. Kuvaussession jälkeen Nero äkkäsi liikettä heinikossa lumen alla.

Pahus, tällä kertaa ei onnistanut.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Orvokki!
Raikasta viikkoa kaikille!

Ketulla on niin paljon ihailijoita, että lisään tänne vielä linkin toiseen postaukseen, jossa seikkailee ketunpoika.

Hämäriä juttuja

Hämärän ajan parhaita puolia on puuhellalla hautuvat mehukkaat padat ja paksut tuoksuvat keitot. Kokin posket punottavat hellan ääressä touhutessa ja tupaan leviää lämmön lisäksi herkulliset tuoksut. Ehdoton väline puuhellakok-kauksessa on mielestäni tuollainen ritilähaudutusalusta. Niitä voi asetella tarpeen mukaan monta päällekkäin ja ruoka saa muhia sopivassa lämpötilassa ilman pohjaanpalamisen vaaraa.
Tällä kertaa padassa muhii kasviskorma. Perunaa, porkkanaa, punajuurta, vihreitä linssejä, sipulia, valkosipulia, paprikaa, palsternakkaa, inkivääriä, parsakaalia, kuivattua lehtikaalia, persiljaa ja vielä haloumi kuutioita. Mausteina kookoskermaa, chiliä, jeeraa, kurkumaa, mustapippuria ja sen sellaista. Tämä oli erittäin hyvää.

Tuoksusinfoniaa täydentää samalla paistuvat maukkaat porkkana-kaurasämpylät.

Viikunlopun kunniaksi voi touhutessa siemailla vähän glögiä, sen hienostunut aromi täydentää tuoksumaailmaa. Mokka & Suklaa -glögi vie kielen mennessään. Kun vielä hyötykasvikuivaajassa pöhisi inkiväärin palaset ja samoilla tehoilla innostuin kuivaamaan vähän appelsiinin siivuja koristeeksi, olikin talvinen tuoksusinfonia täydellinen.
Lämpöistä ja tuoksuvaa sunnuntaita kaikille!

Joulukukat omassa puutarhassa

Jouluruusu alkoi valmistua jouluun jo syyskuussa. Olkoon tämä puutarhahaasteen marraskuun kuva.
Uusimmassa Kotipuutarhalehdessä on kymmenen sivun juttu jouluruusuista, siellä kerrottiin, että jouluruusuja voi myös jakaa. Kasvit eivät pidä siirrosta, joten vain hyvin tuuheista emokasveista kannattaa ottaa varovasti jakotaimi kukinnan jälkeen. Toivottavasti jouluruusujen suosio yhä kasvaa ja niitä on helpommin saatavissa monina lajikkeina.

Tämä innokas kukkija on tarhajoulusuusu (Helleborus Orientalis). Olen istuttanut puutarhaan muutaman vaaleajouluruusunkin (Helleborus Niger), mutta ne eivät ole menestyneet niin hyvin, en tiedä onko niistä enää yksikään hengissä. Tarkistin eilen kaikki jouluruusuni, niitä on kai kymmenkunta, hyvin näyttivät voivan.

Kukkivassa yksilössä on uusia nuppujakin, jos on lauhaa se saattaa hyvinkin kukkia vielä joulunakin.
En ole mitenkään suojannut jouluruusujani, mutta lumettomana ja märkänä talvena niitä kannattaa peitellä havuilla tai lehdillä. Keväällä huomasin paljon siementaimia jouluruusun juurella, jätin ne paikoilleen kasvamaan, mutta eilen en kyllä löytänyt yhtään pienokaisia. Ehkä en vain tunnistanut niitä, kovasti en viitsinyt penkoa, etteivät kasvit häiriinny.

Tyhjentelin viimeisiä ruukkuja, mutta orvokkiruukku saa jäädä vielä hetkeksi kukkimaan. Sain orvokit huhtikuussa ja ne ovat kukkineet taukoamatta yli puoli vuotta. Siitä pitäsi saada ahkeruuspalkinto.

Kukat ovat pienentyneet ja vaihtaneet väriä, mutta iloisia väripilkkuja ne ovat.

Kasvimaalla viiniruutassa on nuppuja.

Kuinka pitkä kasvukausi oikein on ruusukaalilla. Esikasvatin taimet, mutta vasta nyt on alkanut näkyä pieniä kaaleja lehtihangoissa. Kesä oli suosiollinen, mutta nämä eivät ehtineet. Eipä haittaa, kaaleja on runsaasti ja korkeat punaiset kaalit ovat olleet komeita katsella. Peurat pistelivät suurimman osan lehdistä suihinsa, mutta ehkä joulupöytään voi poimia muutamia ruusukaaleja.
Rattoisaa viikkoa kaikille!

Bambi keittiössä

Ihanaa kun on ollut vapaa viikonloppu ja pääsin vähän leikkimään. Keittiön pöydällä lepää pieni bambi jouluvalojen keskellä. 
Työrupeama otti hieman koville ja unirytmi meni pahasti sekaisin. Tiedän nämä piinaviikot etukäteen ja osaan varautua. Yleensä teen ruoat valmiiksi pakastimeen, sillä usein en ehdi kokkaamaan ja uurastaessa on tärkeää syödä hyvin. Olin myös kantanut isot kasat lämmityspuita valmiiksi, sillä viimeinen viikko projektin valmistumisessa on kilpajuoksua ajan kanssa. Vaikka työskentelenkin yksin kotona, olen silti tiimin jäsen ja muiden mahdollinen myöhästely kostautuu minulle koska olen ketjun loppupäässä.

Nautin tiiviistä työrupeamista kun ne kestävät vain rajoitetun ajan. Minulla on hyvä keskittymiskyky ja pystyn sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle, olen lähes autistisessa tilassa. Kun työ sujuu ja voi olla tyytyväinen aikaansaannokseensa, flow on nautinnollinen olotila. Kiivaalla aikataululla pitää keksiä ainutkertaisia ideoita ja tehdä nopeita ratkaisuja. Yksi osa nautintoa on varmaankin se, että on hyvä motiivi sulkea muu elämä pois, arki ei kosketa.

Pimeässä bambi lepää virvatulien keskellä.

Kun intensiivinen työrupeama on ohi, iskee jonkinlainen epätoivo. Vauhtia ei olekaan helppo hiljentää nopeasti ja normaaliin elämään palaaminen on kuin törmäys seinään. Silloin on vain muistettava ottaa rauhallisesti ja pitää mielessä vauhtisokeuden vaarat, eikä pidä tehdä liikaa aikatauluja tai suunnitelmia. Olen jo vanha kettu ja osaan nämä kuviot, mutta nuorena ja ahneena suistin itseni burnoutiin. Se on muuten pahimmillaan kuolemanvakava tauti, josta paraneminen saattaa kestää hyvinkin kauan. Jotkut menevät niin pahasti rikki, etteivät selviä koskaan.
Nyt tuntuu taas hyvältä kun olen huilannut pari päivää, tavannut ystäviä ja harrastanut leipomisterapiaa.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kivipellon Saila!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Luukku loksahti

Kaksi viikkoa tasan ja Nero antoi viimein periksi. Eilen aamulla luukku loksahti myös sisään tullessa. Kovin sitkeästi prinssi piti kiinni siitä, että hänelle on avattava ovi. Kun työt ovat valvottaneet monta yötä, nukuin ansaitusti pitkään. Nero päätti, että jokin roti pitää olla piian työajoissa ja päätti tulla luukusta vaatimaan aamiaista.
Täytyy sanoa, että kissanluukun loksahdus on ihan paras aamuherätys.

Ei ole nyt autenttista kuvamateriaalia tarjolla luukulta, mutta ehkä myöhemmin onnistun dokumentoimaan tapahtuman. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pako harmauteen

Olen istunut pitkiä päiviä tietokoneen ääressä työprojektin parissa, vaihteluna vain kissanluukun availu. Aloin kyllästyä omaan seuraani ja päätin piristää itseäni lähtemällä retkelle.

Sain jo aikaa sitten Maijalta Tunti luonnossa -haasteen, johon en ole vastannut vaikka luonnossa on tullut liikuttua, mutta aina ole kamera mukana. Kiitos mukavasta haasteesta, hyvä syy lähteä liikkeelle täydelliseen harmauteen.

Harmaan lisäksi on marraskuisessa luonnossa paljon hienovaraisia värisävyjä.

Maisema oli kiedottu harmaaseen huppuun.

Se oli kuin hennosti laveerattu vesivärimaalaus.

Hiljaista.

Harmaudestakin voi piristyä.

 Vähitellen usva alkoi väistyä.

Ja juuri kun olin lopettelemassa retkeäni ilmestyi taivaanrantaan kajo.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Valkeus

Meille tuli talvi. Maa on valkoinen, mutta ei pitkään, tuo sulaa kyllä pois.
Huone-esikko vietti kesän ulkona ja alkoi kukkia kun pääsi takaisin sisään.

Marraskuinen kasvimaa.

Työkiireet ovat pidätelleet minua sisätiloissa, mutta Nero lähtee joka aamu ahkerana ulkotöihin.
Jos joku vielä jaksaa kuunnella luukku-uutisia, niin olemme tilanteessa, jossa Nero menee luukusta ulos omin avuin, mutta sisääntuloa on vielä avustettava. Yritin selittää prinssille, että luukku on kuin saluunan ovi, se aukeaa kumpaankin suuntaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Luukku auki!

Harjoitukset jatkuvat. Jotenkin vaikuttaa siltä, että minua vedätetään, Nero tuntuu nauttivan tilanteesta.

Valtakunnassa kaikki hyvin

Prinssi on opetellut uusia taitoja. Laitoin viimein kissanluukun oveen ja muutamia päiviä on harjoiteltu siitä kulkemista. Tai siis minä en tietenkään kulje siitä, mutta opastan prinssiä. Olemme edenneet niin pitkälle, että Nero edelleen pyytää päästämään ulos tai sisään, sitten se käy luukun eteen istumaan ja odottaa, että minä avaan läpän. Olen kyllä tassusta pitäen opastanut miten se avautuu päällä puskemalla. Pari kertaa kissa on yrittänyt räplätä luukkua tassulla. Pedagogisia taitoja tarvitaan, ettei kissa vedä hernettä nenuun vaan opetushetket ovat mieluisia. Kiva leikki tämä tuntuukin olevan sillä luukun vieressä alkaa aina kova kehrääminen. Jatkamme harjoituksia.

Kynttilänjalalla koreasti

Muutama kymmen vuotta sitten löysin kaatopaikalta pöllön. Kesällä kaivelin romujani ja löysin sen uudelleen. Pöllöthän ovat trendikkäitä samoin kuin ruoste.

Joku on varmaan itse värkännyt tämän joskus.

Uushopeisen peurakynttilänjalan sain kerran ilmaiseksi kirpputorilta, koska se oli myyjän mielestä kulunut ja ruma.

Kauneus on katsojan silmässä, minusta kynttilänjalka on erittäin kaunis.

Kolmas kynttilänjalka löytyi ihan äsken kun poikkesin romukaupassa. En ole innostunut ammuksista, mutta tässä on minusta hieno muoto. Ammus tai mikä lienee on painava, rautaa, mutta se on tyhjä ja vaaraton. Kun tartuin siihen ja kysyin hintaa, totesi romukaupan miesmyyjä:
Miehet ostavat noita.
- Myyttekö naisille?
Kaupat tuli.

Tässä vielä adventtikynttilät muutaman vuoden takaa. Varsinaiset jalat kynttilöillä. Vanhoja rautaisia suutarin lestejä.

Ja vielä yksi itse tuunattu kynttilänjalka, muutaman euron kirppislöydöstä, mikä lie lampunjalka ollut ennen.
Nero ei muuten lainkaan ole kiinnostunut kynttilöistä, villieläimen vaistolla se varoo tulta, myös uuneja ja puuhellaa. Kynttilöitä kannattaa aina pitää silmällä.
Tunnelmallista sunnuntaita.