Pukemista ja riisumista

Tänä keväänä kasvimaalla on saanut olla jatkuvasti pukemassa harsoja ja muoveja taimille. Heti kun lämpötila on noussut on toivo herännyt, mutta yöksi on taas täytynyt peitellä pikkuiset. Nyt viimein yötkin ovat kyllin lämpimiä, mutta silti kasvimaalla näkee vielä vankkureita. Lämmön myötä kasvu on lähtenyt käyntiin ja syötävääkin löytyy jo.

Salaatti on jo kolminkertaistunut tästä otoksesta. Kurkuntaimet saivat kylmää ja luulin niiden olleen mennyttä, mutta kun avasin niiden peitteen hämmästyin kukkivia vantteria kurkkunuorukaisia.
Lisäksi lavassa kasvoi perunaa ja tomaattia, joita sinne en sinne kuitenkaan ole kylvänyt. Lavat on tehty viimevuotisen perunamaan päälle ja Autuaan mailla kukoistaa ilmeisesti jatkuvasti villitomaatti, joka nousee milloin mistäkin.

Mangoldia, kamomillaa ja pinaattia, näkyy jokunen ruiskaunokkikin nostavan päätään. Harvennustaimet voi jo napsia keittiöön.

Härkäpavut ja maa-artisokka rehottavat.

Lehtikaalitkin ovat jo tuplaantuneet tästä. Ne kasvavat turvassa verkon alla. Hain taas Lassilan tilalta luomuolkea katteeksi. Se pitää rikkaruohot kurissa, suojaa lehtivihanneksia multaantumasta ja pitää maan kosteana vähentäen kastelutarvetta.

Salvia tricolor, edessä alhaalla näkyy tupsu sitruunaalippiaa.

Taitepavut itivät nopeasti muovin alla.

Kaunis toscana ei ole koristemansikka vaan se kasvattaa oikein maukkaita marjoja. Eilen illalla huomasin mansikkamaalla jo raakileita.

Miellyttävää seuraakin minulla oli kasvimaalla. Pus, pus. Olsikohan tämä rupikonnalapsi kun on noin erikoisen näköinen sammakko. Tuo vihreä muoviesine on pyykkipoika, joita olen käyttänyt harsojen kiinnityksessä.

Pitkään kestänyt tuuli riepotti ruusupapuja ja nekin saivat kylmää. Mutta nämäkin ovat sitkeitä ja yksi taimi kukkii jo. Eilen irroittelin sisällä viimeiset ruusupavun taimet verhotangoista.
Hyrisen tyytyväisyydestä kun viimeinkin on satonäkymiä kasvimaallakin.

Marjapensaassa kohtasin alter egoni.

Leppoisaa viikkoa kaikille!

Prinssin syntymäpäivät

Prinssi täyttää juhannuksen tienoilla yhdeksän vuotta.
Onnittelut Autuaan valtiaalle!
Yhdeksän vuotta sitten istuimme ystäväni kanssa puutarhassa juhannuskahvilla, oli hellepäivä. Huomasin, että yläaittaan luikahti kissanluukusta mustavalkoinen kissa. Tuumasin ystävälleni, että kissa etsi varmaan vilpoisaa lepopaikkaa. Vasta illalla päähäni pälkähti, että kissalla taisi olla muuta mielessä ja seuraavana päivänä kävin kurkkaamassa aittaan ja näin paljaalla lattialla kasassa neljä pientä kissanpoikaa. Ne olivat ehkä pari päivää vanhoja. Yksi niistä oli Nero.

Vietimme juhannuksen kasvimaalla, prinssi tarkkaili puuhiani raparperin katveesta.

Aattoiltana kuului kovaa musiikin jumputusta ja ajattelin, että kylän Pirtillä on tanssit. Tosin jumputus ei vaikuttanut oikein juhannustanssimusiikilta. Jatkoin kitkemistä musiikin rytmissä. Puoli 11 tuli äkkiä hiljaista kunnes ujeltavan hälyytysajoneuvon ääni katkaisi juhannusrauhan. Jokin paloi.
Pirtillä oli juhannustanssit vasta lauantaina, mutta meille ei haikea tango kantautunut.
Kranssikertun poikaset kuoriutuivat juhannuspäivänä.

Omasta saavista poimin ensimmäiset uudet perunat. Kovin olivat vielä pieniä, mutta sain kuitenkin juhannusaterian, kuten suunnitelma oli.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Päivikki!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Täyttä laukkaa

Kylmien säiden hyvä puoli on ollut se, että tulppaanien kukinta on kestänyt pitkään. Nyt ovat laukat aloittaneet vuoronsa, ehkä juhannuksena nähdään komeita palloja. Siispä laukaten kohti juhannusta.

Kevätniitty

 Libanonin laukka

Toivottavasti unikko tarkenee kohta riisua karvalakkinsa.

Tämäkin pikarililja on Acmopetala, mutta aivan erilainen kuin aiemmin kukkinut. Terälehdet kihartuvat ylöspäin ja tämä kukkii vasta nyt kun edelliset Acmopetalat ovat jo kuihtuneet. Onkohan paketissa ollut väärä nimi?

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Tuitiina!
Iloista juhannuksen odotusta kaikille!

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

puutarhabloggaajien kesätapaamisessa lauantaina. Aloitimme kierroksella Hatanpään arboretumissaTampereella.
Kukkiva magnolia tuli tallennetuksi kaikille muistikorteille.

Laura, paratiisinpalasia-blogista oli suunnitellut päivän ohjelman, valmistanut piknik-herkut ja tarjosi vielä herkullisen päivällisen tunnelmallisessa kodissaan. Kiitos tuhannesti ikimuistoisesta retkestä.

Alppiruusut kukkivat kauneimmillaan puistossa.

Hatanpään niemellä puhaltava tuuli antoi haastetta kasvien kuvaamiseen, mutta blogikaveri antoi auliisti tuulensuojaa, jotta niittysinilatva tuli ikuistettua.

Arboretumista  jatkoimme matkaa Pinsiön taimistolle, mistä retkikunnan mukaan lähti monta kärryllistä kaunistuskasveja.

Paras osuus oli vielä edessä. Taimistolta jatkoimme matkaa halki F. E. Sillanpään maisemien Hämeenkyröön, Hanna ja Lauri Korpijaakon puutarhaan.

Valtava pensasruusukokoelma teki vaikutuksen vaikka useimmat lajit olivat kylmän kevään vuoksi vasta nupulla. Suomen ruususeuran puheenjohtaja Lauri Korpijaakko kertoi kiehtovia tarinoita kotimaisista pensasruusuista ja niiden historiasta. Esimerkiksi miten joku nähtyään junan ikkunasta erikoisen ruusulajin, hypännyt heti pois kyydistä tutkimaan ja tallentamaan ruusua.

Vastaanottokykyni rajallisuuden takia mielessäni pyörii vain nimiä, Iitin Tiltu, Tove Jansson, Herttoniemi, Linnanmäki, Papula, Minette, Agnes, Lauraliini (Lauran nimikkoruusu)...  Saimme poimia itsellemme pistokkaita ja kasvatusohjeet niille. Minäkin kotiuduin kymmenkunnan ruusupistokkaan kanssa, joihin olin huolellisesti laittanut nimet maalarinteipillä. Koska en yöllä kotiin palattuani jaksanut enää istuttaa niitä, laitoin ne veteen ja seuraavan päivänä useista nimilapuista oli teksti osin liuennut. Uuden ruusuoppaani avulla selvitin useimmat nimet muutamista nimilappujen kirjaimista. Vain yksi on täysin tuntematon, koska siinä ei ollut nimilappua ensinkään.

Kuulemamme tueksi ja tiedonjanoa tyydyttämään moni hankki Leif Blomqvistin hienon kirjan, Pohjoisen ruusut. Upea tietoteos ruusunkasvattajalle. Muistoksi antoisasta päivästä saimme Laurilta nimikirjoituksen kirjojen esilehdelle.
Kiitos Korpijaakoille lämpimästä vastaanotosta ja innostavasta ruusuluennosta.

Illalla tutustuimme vielä Lauran idylliseen kotitilaan ja ehtoisa emäntä tarjosi koko porukalle herkullista keittoa ja kotona leivottua leipää.

Olen ollut jo monessa blogitapaamisessa ja aina on ollut hyvä tunnelma, mutta tämä ilta oli kaikkein hauskin. En muista milloin olisin nauranut niin paljon, tunnelma oli mutkaton ja lämmin. Tietysti, koska paikalla oli mitä mainioin porukka ja varmaan myös koska meillä oli aikaa jutella rauhassa pitempään. Kukaan ei kyllästynyt aiheeseen ja ehdottanut, että voitaisiinko välillä puhua muusta kuin puutarhasta.

Tässä koko iloinen joukko Lauran kuvaamana.

Lämmin kiitos suloiselle Lauralle kohtaamisen järjestämisestä ja vieraanvaraisuudesta! Ja Riinalle tiedotustoiminnasta sekä apumoottorina toimisesta, Piialle navigointiavusta ja kaikille ihanasta seurasta, naurusta, inspiraatiosta, jakotaimista ja kokemusten jakamisesta.

Tämä on muuten Autuaan olon 900. postaus.
Iloista viikkoa kaikille täällä pistäytyneille.

Kerttu muutti meille

Lintu on tehnyt pesän aitan ovessa olevaan mustikanvarpukranssiin. Kerran aiemmin puuha jäi aikeeksi, siitä kerroin täällä.
Olin availlut ovea jo muutaman kerran ennen kuin huomasin, että häiritsin jonkun kotirauhaa. Oven takana on puutarhavälineitä ja ruukkuja, on kai odotettava, että pesintä on valmis. Olisiko tuo pensaskerttu? Kranssi on aika matalalla ja ennen pitkää Nero hoksaa sen. Mietin millaisen esteen laittaisin turvaamaan linnun kotirauhaa. Nyt oven edessä on rullalle kääritty suurisilmäinen verkko, siihen kissa ei pääse kiipeämään.

Minulla on ollut työkiireitä ja illat ja yötkin olen puuhannut puutarhassa. Juhannuksesta jään lomalle ja voin ottaa yhtä rennosti kuin prinssi köllötellessään eilen nurmikolla.

Welcome to join Autuas olo, Александр Михайлович! Tervetuloa Autuaaseen oloon, Hensku Sydämellistä!
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tein kaikki virheet

Kevät on seurattu persianpikarililjan kehitystä jännityksellä. Kaikki alkoi hyvin. Ensimmäinen virheeni oli, etten tutkinut kasvin istutus- ja hoito-ohjeita syksyllä kun minulla oli sipulit kädessäni. Vasta kun kaunotar alkoi voida huonosti aloin opiskella sen hoitoa. Kirjoitan oppimani tänne ylös vastaisuuden varalle.
Persianpikarililjan villi muoto kasvaa Lähi-Idän kuivilla kivikkorinteillä, kauneutensa vuoksi siitä on tullut uhanalainen.

Persianpikarililja sopisi hyvin kivikkopuutarhaan, sillä se suosii aurinkoista, kuivaa, hyvin läpäisevää kasvualustaa. Kun huomasin, että kaunotar alkaa kellastua roiskautin sille vettä. Hyvää tarkoittava hölmö, enhän yleensäkään kastele sipulikukkia.
Pikarililjan sipulit ovat herkkiä eivätkä kestä pitkää säilytystä. Ne pitäisi istuttaa kyljelleen, jotta vesi ei pääse seisomaan ontossa yläosassa. Isutin sipulit tietysti suoraan, tämä lienee syy miksi vain yksi onnistui kehittymään kasviksi. Sipulien ympärille olisi hyvä laittaa karkeaa hiekkaa, joka ohjaa ylimääräisen veden pois.

Surullisena olen katsellut kun Persian kaunotar kuihtuu pois ennen aikojaan. Melko hyvä saavutus kuitenkin, että se kukki kaikista hoitovirheistä huolimatta. Jos se jaksaa ilahduttaa minua vielä ensi keväänäkin, yritän olla parempi puutarhuri.

Olin viikonlopun talkoo-orjana naapurissa. Istutin kesäkukkia, leikkasin pensaita ja niitin villiintynyttä pihaa. Oli mukavaa tehdä joukolla töitä, siinä syntyy jälkeä nopeasti. Illan päätteeksi rentouduttiin kuumassa saunassa ja uitiin kylmässä vedessä.
Eilen meillä satoi rakeita, mutta kuuro meni onneksi nopeasti ohi. Ropinan alkaessa ulko-ovesta syöksyi musta salama sisään samalla kun piika ryntäsi ulos pelastamaan pikkuisia taimiaan.

Nokkospiirakkaa

Onneksi ehdin ottaa pari kuvaa kirsikankukista ennen kuin tuuli riepotti suurimman osan terälehdistä.

Helena kyseli feta-nokkospiirkana ohjetta ja lupasin valmistaa sellaisen täällä. Poimin nokkosista vain lehtiä ja latvukset, pesin ne ja kiehautin. Keitinvesi kannattaa ottaa talteen, se on hyvä hiustenhoitoaine, ei kuitenkaan ihan blondeille jos ei halua vihertävää sävyä. Veden voi käyttää myös lannoitteena kasveille.

Valutin nokkoset painellen siivilässä ja kumosin syntyneen kakun leikkuulaudalle missä pilkoin sen Pepiltä saamallani terävällä veitsellä. Tykkään mehevistä, vähän robusteista maalaispiirakoista, joten nokkonenkin saa olla hieman rouheaa. Käytin tästä määrästä puolet piirakkaan, toisen puolen pakastin.

Pohjaksi sopii vaikka voitaikina.
Tällä kertaa tein tälläisen helpon ja ruokaisan pohjan:

3dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kylmää vettä
n. 1/4 dl oliiviöljyä

Kuivat aineet sekoitetaan, lisätään vesi ja lopuksi öljy.
Vaivataan tasaiseksi. Hieman esipaistoin taikinaa vuoassa.
Tätä pohjaa käytän usein myös pitsassa.

Täyte:
2 sipulia
pari kynttä valkosipulia
200 g fetaa
n. pari desiä keitettyä ja pilkottua nokkosta
2 dl kermaa, soijakermaa tms.
2 munaa
(1 dl juustoraastetta)
mustapippuria, muskottipähkinää
Minun makuuni suolaa tulee riittävästi raaka-aineista, mutta jos haluaa suolaisempaa voi sitä lisätä maun mukaan.
Sipulit haudutetaan öljyssä kullankeltaisiksi. Murennetaan feta joukkoon (jätin muutaman palan, jotka lisäsin piirakan pinnalle). Lisää pinaatti, kerma, munat ja juustoraaste (voi jättää myös pois). Mausta pippurilla ja muskottipähkinällä.
Kaadetaan täyte taikinan päälle ja paistetaan 175 astetta noin 40 minuuttia. Minulla on vanha kaasu-uuni, jossa ei ole asteita, mutta arvelen että noilla kypsyy oikein.

Samalla reseptilla voi tehdä myös feta-pinaatipiirakan.

Oivallista viikonloppua kaikille!

Piilosilla

Sata. Nyt minä tulen!

Olisiko tuolla ketään?

Kurkkaan keltaisesta.

Hih, ei löydä. Tämä on hyvä piilo.

Kultakuoriaiset etsivät toisiaan tulppaaneissa. Tositarkoituksella.

Leiri nousee

Valkoiset vankkurit ja tiipiit ovat nousseet puutarhaan. Koko kevään hoivatut, koulitut ja koulutetut taimet muuttavat pois kotoa. Viimeinkin. Ne joutuvat toistaiseksi tyytymään telttamajoitukseen.

Retiisi on kasvanut hyvin, mutta se saa viettää koko elämänsä harsovankkurissa, sillä kirpat ovat laskeutuneet. Musta parvi tepasteli harsolla ja pohti miten päästä käsiksi herkulliseen ristikukkaiseen. Suutuspäisään ne hyökkäsivät päivällä avoimeen krassien tiipiihin ja imivät hetkessä osan lehdistä läpikuultaviksi. Onneksi ehdin hätiin.

Lehtikaalit viljelen tänä vuonna Neudorffin tuholaissuojaverkon alla. Pienisilmäinen verkko on muovia ja kestävämpi kuin harso. Se toimii myös hallaharsona. Vaikuttaa kätevältä, taimet voi kastella verkon läpi, joten sitä ei joudu availemaan muuta kuin kitkemistarkoituksissa. Kirpat parveilivat myös verkolla ja yrittivät sovittaa itseään rei'istä sisään, mutta eivät mahtuneet. Saa nähdä mitä kaalikoit sanovat kun saapuvat.

Kasveilla on hyvät oltavat, vain lämpöä saisi olla enemmän, mutta eiköhän sitäkin kohta ole saatavissa. Herkimmät taimet odottelevat vielä sisällä.
Kauris seuraili puuhiani pellolla, sekin on lähettänyt lapsensa maailmalle ja näytti olevan viimeisillään raskaana. Se ei häiriintynyt vaikka kolistelin kasvimaalla kastelukannujeni kanssa. Seuraavana iltana minulle piti seuraa pellolla asteleva kurki.

Juhannuksena nautitaan uusia perunoita.

Savitaipaleelta kotoisin oleva maatiaishärkäpapu on vankkaa. Se pääsi multaan jo toukokuun alkupuolella.

Nero tarkastelee leikkaamaani polkua, ei tarvitse kastella tassuja pitkässä ruohossa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, KesäKukka!
Leppoisaa kesäkuuta kaikille.