Kohtaamisia Tampereella

Sunnuntaina vierailin Tampereen kaupungissa. Kissakahvila Purnauskiksessa kävin tapaamassa kissoja ja blogikavereita. Nurri on asettunut ikkunaan ihailtavaksi. Ja ihailijoita riitti.

Koolla oli melkoinen joukko kissaihmisiä. Oli kiva tavata vanhoja ja uusiakin tuttavuuksia.

Kuka lymyää tunnelissa?

Sehän on Viiru-neiti.

Joku salakuljetti kahvilaan huumeita, mutta Hugo haistoi heti kassiin kätketyn kissanmintun.

Ookko nää Oulusta, pelekääkkö nää polliisia? Micu

Piki-Nelli

Lumi

Nurri

Pepi ja Lumi

Evoluutiokissa 2.0 eli Evo

 Hugo

Nurri haaveilee orkidean juurella.

Nero oli iloinen kun sai tuomisiksi kivan uuden pallon, joka oli lahja Molleylta.

Lämmin kiitos Tuijalle ja Pirkolle tapahtuman järjestemisestä ja kaikille hauskasta seurasta.

Ensi kerralla näytän mitä muuta jännää kohtasin Tampereella.

Viisi miestä ja sohva

Salissa on ollut suuuuri ja painava antiikkisohva. Sitä on käyttänyt enimmäkseen Nero talvisaikaan. Olen yrittänyt päästä siitä säällisesti eroon jo pitkään.

Sunnuntaina viimein saapui viisi raavasta miestä hakemaan sohvaa uuteen kotiinsa. Ensin katsastettiin kasvimaa ja aivan sohvanhakijoiden omasta pyynnöstä, en painostanut :) Sitten ihmeteltiin vähän sisätiloja.

Sohvan alaosa oli umpipuinen koristeltu laatikko ja sekin painoi jo muutaman kymmenen kiloa. Itse sohva varmaan parisataa kiloa.

Hyvin sujuu muusikoilta sohvankuljetus, hehän ovat tottuneet roudaamaan. Sohva oli talossa kun muutin tänne, ja olin tarkkaan mitannut, että rotjake mahtuu kulkemaan ulos asti. Vain pari ovea piti irroittaa saranoiltaan. Neljä kantaa ja työnjohtaja antaa ohjeita.

Ulko-ovi vielä paikoilleen. Kiitos kantajille!

Hei, hei sohva! Se siirtyi onneksi vain naapuriin asti, joten voin käydä katsomassa sitä milloin haluan, jos tulee ikävä. Eniten minua huolestutti mitä Nero sanoo kun lempi nukkumapaikka katosi.

Suveriinisti prinssi valloitti toisen sohvan, piika etsiköön paikkansa vaikka keittiöstä. Saliin tuli paljon tilaa ja taidan tarvita sisustuskonsultaatiota, että saan uuden järjestyksen. Nyt on vain huisisti tilaa keskellä lattiaa. Onhan sekin mukavaa, jos vaikka tanssiksi pistäisi.

Äänikuvaelma

Tilanne Neron reviirillä on rauhoittunut ja prinssi on taas rento ja lupsakka itsensä. Ikävä ääniefekti kuitenkin sai jonkin aikaa kestäneen kiihtymyksen pintaan kesken unien. Nero oli päiväunilla salin sohvalla kun hain jotakin keittiön kuistilta. Jätin oven puolittain auki ja se alkoi sulkeutua itsestään niin että saranoista pääsi pitkä ja surkea narina. Nero tulkitsi sen vieraan kissan uhkailuksi, nousi salamana uniltaan ja ryntäsi kissanluukusta ulos.

Ei täällä kyllä näy ketään.

Kieltämättä narina muistutti kissan monipuolista ääni- repertuaaria. Prinssi lähti kierrokselle ja palasi takaisin vasta illansuussa varmistettuaan, ettei tunkeilija ole palannut.
Rasvasin saranat.

Pelotonta viikkoa kaikille!

Kaikki talteen

Kauniit syyspäivät vauhdittivat sadonkorjuuta. Kyssäkaalit kasvoivat kauniiksi ja ovat herkkua esimerkiksi raasteena, mustapippurilla, sitruunalla ja tilkalla oliiviöljyä maustettuna. Aion viljellä tätä myös ensi kesänä. Kukkivat kaalit sen sijaan eivät minulla onnistuneet lainkaan. Laitoin parsakaalien lehdet pataan, mutta muuta satoa niistä ei tullut. Lehtikaali sen sijaan on aina varma, myös muutama suippokaali on kasvamassa. Etanat tosin rakastavat niitä vähän liikaa.

Tein taas vähän chili-valkosipulikurkkuja. Laitoin mukaan kirsikanlehtiä, niillä on sama vaikutus kuin mustaherukan lehdillä, niiden sisältämä tanniini pitää kurkut kiinteinä.

Puolukoita on ollut tänä kesänä paljon ja niitä voi vieläkin poimia.

Suppilovahverosaaliit ovat olleet runsaita. Tässä viimeksi poimitut kuivattuna ja purkitettuina.

Kuivalla säällä on hyvä kerätä myös siemensatoa talteen. Linnutkin pitävät pioniunikoiden siemenistä ja nakuttavat kotelot auki päästäkseen käsiksi herkkuun. Se niille suotakoon, näitä riittää kaikille. Punarinnat ovat ihastuneet tomaatteihin. Ihmettelin kuka käy syömässä lähellä alustaa kasvavat alimmat tomaatit, mutta pian näin pari punarintaa itse teossa. Tomaattejakin on tullut tänä kesänä oikein mukavasti siihen nähden, että seinustalla oli vain muutama kasvi.

Siementen keruu siirtyi astetta ammattimaisemmalle tasolle kun tilasin Elsan Lempituolista näin hienoja siemenpusseja. Tälläisissä pakkauksissa on kiva antaa siemeniä lahjaksikin ja jos ei ole siemeniä niin pelkät pussitkin ovat kiva lahja puutarhurille.

Kehäkukkien siemeniä en ole ostanut vuosiin, sillä niistä tulee satoa yllin kyllin. Ne kylväytyvät myös itsestään, mutta aina on kiva valloittaa uusia alueita omilla siemenillä. Kehäkukat myös kukkivat pidempään kun kerää välillä siemenet pois, uutta satoa tulee jatkuvasti.

Tänä vuonna kukinta-aika onkin ollut super pitkä.

Nähtäväksi jää ehtiikö kuistilla kasvanut ananaskirsikka kypsyttää satoa. Lupaavalta näyttää. Ananaskirsikka on hyvä latvoa, muuten se kasvaa hurjaksi huiskulaksi. Tökkäsin leikatut oksat multaan samaan ruukkuun ja koisokasvien tapaan ne juurtuivat helposti. Sama toimii myös tomaatilla, jos kasvi sattuu vaikka katkeamaan niin multaan vaan.

Auringonkukansiemenet kypsyvät linnuille.

Satoisaa viikonloppua kaikille!

Takaisin Karjalaan

Ihania iltoja, lämpimiä ja tähtikirkkaita. Omenapiirakka meinasi palaa uunissa kun unohduin tuijottelemaan tähdenlentoja.

Ystävä tuli perjantaina vierailulle ja tuskin olimme saaneet piirakat syötyä kun päähän pälkähti ajatus lähteä Tarvaspäähän, siellä oli suomalaisen kuvajournalismin grand old manin, Caj Bremerin (87), valokuvanäyttelyn avajaiset.

Caj Bremer sai tilaisuuden matkata entiseen Neuvostokarjalaan vuosina 1979-1982. Hän matkusti alueille kaikkiaan viisi kertaa Helsingin Sanomien toimittajan, Sakari Määttäsen kanssa.
Valokuvanäyttely: Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä, 10.9.2016–15.1.2017 Gallen-Kallelan Museossa.

Avajaisten jälkeen istuimme vielä meren rannalla juttelemassa ja katsomaassa satojen hanhien muuttolentoa kohti etelää.

Muuten viikonloppu kului rauhallisesti sadonkorjuun merkeissä. Kuivurissa valmistui vaihteeksi lehtikaalia talven varalle.
Sunnuntaina tuli kuluneeksi 15 vuotta New Yorkin WTC-iskuista. Se lienee päivä, jonka jokainen muistaa. Olin silloin keikalla lehdessä ja istuin ylitöissä yksin toimituksessa kun äitini soitti. Hän kertoi kauhuissaan miten lentokoneet lentävät päin rakennuksia New Yorkissa. Olin itse täysin uutispimennossa enkä uskonut asiaa, vaan ajattelin, että jo hieman muistisairas äitini katsoi katastrofielokuvaa. Lohdutin häntä, ettei se ole totta, se on vain elokuvaa. Ei tullut edes mieleen tarkistaa asiaa. Kun viimein kotiuduin töistä ja avasin television, tuijotin mykistyneenä miten koneet lensivät päin kaksoistorneja yhä uudestaan ja uudestaan. Maailma ei ollut sen jälkeen entisensä.
Muistatteko te missä olitte iskujen aikaan?

Kaunista viikkoa kaikille!

Humala aiheutti kaatumisen

Lauantaina olin bilettämässä isolla kirkolla, oli hurjan hauskat juhlat. Yöllä kotiin ajaessa olisin tarvinnut amfibio-auton, sillä rankkasade aiheutti mahtavia lampia tielle. Kehä I:llä oli yksi kaista suljettu ja palokunta pumppasi vettä menemään.
Syksyn pimeät yöt ovat täällä ja kynttilät sytytetään niin sisällä kuin puutarhassakin. Tosin tuuli on viime aikoina puhallellut niin, että vain lyhdyt palavat ulkona.

Vaikka juhlissa viini virtasi ja nauru raikui, niin autokuski ei voi hankkiutua humalaan. Kaatumisen aiheutti toisenlainen humala. Kasvimaan kaariportti on jo iäkäs ja raskas humala romahdutti ruostuneet osat ja kaatoi koko rakennelman Rauli-myrskyn riepotellessa.

Peura oli heti valppaana, se muisti makoisat mangoldit ja käytti tilaisuutta hyväkseen. Kaatuneesta portista pääsi vaivattomasti herkkujen kimppuun. Mangoldi oli juuri ehtinyt tehdä uuden komean kasvuston edellisen peuran vierailun jälkeen, mutta jäi minullekin vielä satoa. Fiksasin väliaikaisen portin, mutta humalalle on keksittävä ensi kesäksi vankempi kiipeilyteline.

Maisema on jo kovin syksyinen, nurmikko on keltaisten lehtien peitossa, mutta päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia. Auringonpaiste aiheutti ikkunanpesuprojektin. Kuivuri on surrannut suppilovahveroita varastoon.

Kasvimaalla on korjatun sadon tilan täyttänyt mahtaviksi puskiksi kasvanut kääpiösamettikukka. Sen kanssa kasvaa tässä violetti perilla ja haisusamettikukka, jotka vasta suuria ovatkin. Isoimmat kasvavat lähes kolmemetrisinä, monihaaraisina jättipensaina.

Kiulukoitakin on tullut runsaasti, niistäkin voisi tehdä jotakin. Ovat vain niin ikäviä käsiteltäviä, että täytyy varata aikaa siihen hommaan.

Aikoinaan kirpputorilta löydetty keramiikkaseepra laiduntaa ajuruohossa taustanaan maksaruoho 'Irmeli'.

Nerolla on ollut stressiä. Alueelle on ilmestynyt tunkeilija eikä lähitaisteluiltakaan ole vältytty. Urheasti prinssi päivystää yötä päivää rajalinjoilla, vain pikaisesti tankataan ruokakupilla. Parina viime yönä olen kuitenkin havahtunut Neron kuorsaukseen vieressäni, mutta aamulla herätessäni se on taas poissa. Toivottavasti tunkeilijasta päästään pian eroon. Ja toivottavasti se ei ole joku hylätty kesäkissa, joita joskus aina ilmestyy näihinkin nurkkiin. En ole nähnyt vilaustakaan vierailijasta enkä tiedä onko se villi vai kesy. Villiintynyt kissakanta kukoistaa myös näillä seuduin vaikka kissojen leikkaamisesta kovasti valistetaankin. Paikallinen eläinlääkäriasema järjestää Kissatempauksia, joissa voi kastroida ja steriloida kissansa kohtuullisella hinnalla.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Rinne ja Päivi!
Mukavaa syysviikkoa kaikille!

Laukat kukkivat

Tähän aikaan ajatellaan laukkoja lähinnä syksyllä istutettavien sipulien muodossa. Enpä olisi uskonut, että purjollakin on näin komeat kukinnot. Purjo kukkii toisena vuonna. Jätin pienimmät purjot viime syksynä maahan ja keväällä siirsin ne kasvimaan aidan taakse ajatuksena saada niistä omaa siemensatoa. Ne kukkivatkin komeasti ja ja ovat monen värisiä. Vaalean ja tummemman liiloja sekä valkoisia. Jos tänä syksynä jää purjoja yli, jätän ne maahan talveksi ja siirrän keväällä kukkapenkkiin syyskukkijoiksi. Lajike on Hannibal.

Kukat ovat suuria, noin 6–7 cm halkaisijaltaan ja 40-50 cm korkeita.

Talon silkkitassu vaeltelee pellonreunoilla myyräjahdissa, mutta toinen kukkii syyskukka-asetelmassa. Lisäksi tuossa on lankaköynnöstä ja keijunkukkaa.

Grilliin vaihtui syklaamit orvokkien tilalle.

Alkukesän hortensiat ovat muuttuneet vaaleanpunaisista vihreiksi ja taas punaisiksi.

 Löysin kirpparilta näin sievän suuren ruukun, ruusubegoniat tuovat kukkailoa hiipuvaan kesään.

Seitsenhaarainen pioniunikko. Kun unikon antaa rauhassa kukoistaa, se tekee uusia kukkavarsia ja minulla osassa unikoita on nytkin vielä nuppuja ja kukintoja.

Mikähän pelargonia tämä on. Upeat kukat huonosta hoidosta huolimatta.

Pehtoori tarkastaa oliviipuun tilannetta, ainakaan kuivuus ei ole tänä kesänä vaivannut. Kohta puu pitää siirtää sisätiloihin. Pehtoorikin alkaa syyskelien saapuessa viihtyä enemmän sohvalla.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Katka 54D, Mara Carvalho ja Kirsi Maria!
Aurinkoista syyskuuta kaikille!