Vastustamaton

Kuistilla on jonkin aikaa ollut uusi asukas. Ei kuitenkaan tuo tekosinitiainen lahossa pöntössään vaan sen edessä...

Suuri tarhajouluruusu. Taannoin käydessäni pääkaupungissa poikkesin Plantageniin ja siellä tämä kaunokainen odotti minua. Juuri sitä olin etsimässäkin. Edes korkea hinta ei saanut minua perääntymään vaan adoptoin Helleboruksen välittömästi. Se on viettänyt pari viikkoa kylmällä kuistilla, vain koviksi pakkasöiksi olen nostanut sen sisälle.

Hempeän vaalenanpunertavia kukkia on paljon.

Aurinkoisena päivänä päästin sen ulkoilemaan.

Kaunotar

Mukaan hyppäsi myös muutaman euron tomaatti keittiön yrttitarhaa koristamaan. Tomaatit kyllä kypsyvät, mutta kovin maukkaita niistä ei tule ilman aurinkoa. Basilika kuitenkin tykkää hengailla tompskun kanssa.

En ole osallistunut aiemmin tulppaanitorstaihin, tässä kuitenkin muutaman kuvan panostus aiheeseen.

Prinssi makoilee tietokoneruudun edessä tarkkailemassa kolumninsa valmistumista. Siinäkin kuva tulppaaneista.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Sinikka ja Anette!
Aurinkoisia päiviä kaikille!

Viikonlopputragedia

Viikonloppu sujui tragedian merkeissä. Olin lähdössä ystäväni kanssa Tallinnaan, päämääränä Antti Mikkolan ohjaaman Macbethin ensi-ilta Linnateatterissa. Muistan joskus kuulleeni, että teatteriväki uskoo näytelmän olevan kirottu eikä sen oikeaa nimeä pidä lausua ääneen. Emme olleet asian suhteen varovaisia, emmekä säästyneet seuraamuksilta. Odottaessamme Helsingin satamassa laivaan pääsyä, sai matkakumppanini viestin, että hänen puolisonsa on saanut vakavan sairauskohtauksen. Ystäväni  joutui palaamaan pikaisesti kotiin ja minä astuin yksin laivaan.

Shakespearen näytelmä oli sijoitettu nykyaikaan, tapahtumien keskiönä urheiluseuran johtokunta.
Kieli tuotti minulle vähän ongelmia, mutta täytyy sanoa, että ymmärsin repliikeistä enemmän kuin aikoinaan katsoessani Shakespearen tragediaa Lontoon Globessa alkuperäistekstillä.

Lady Macbeth, Hele Körve

Näytelmä oli visuaalisesti upea. Siitä oli osaltaan huolehtinut valo- ja videotaiteilija Tiiti Hynninen. Pääosan esittäjä Henrik Kalmet esiintyi enimmäkseen speedoissa ja muutenkin puvustus oli hieno. Erittäin miellyttävä teatterikokemus.

Tallinnassa oli harmaata ja viileää.

Ainoat kevätkukat näin kukkatorilla.

Onneksi sain kotimaasta viestejä, että tilanne ei ollutkaan niin paha kuin ensin luultiin. Seuraavana päivänä katselin hieman kaupunkia.

Hän kaipasi selvästi juttuseuraa.

Tämä tilanne on jotenkin absurdi. Taiteilija oli ripustanut muuriin pienen näyttelyn ja maalasi Tallinna-maisemaa, mutta näköala oli melko karu, korkea kivimuuri. Hän taisi tuntea aiheensa niin hyvin, että maalasi muistista.

Kaikkea ei ole vielä restauroitu.

Mainospylväätkin ovat tyyliin sopivia.

Tragedia jatkui sunnuntaina kotiinpäästyäni. Talvi oli tullut takaisin, maa oli peittynyt uudelleen senttien lumikerrokseen, se oli pettymys. Lumitöihin en kuitenkaan enää ala, hoitakoon kevät sen puolen ja olihan eilen jo kevätpäiväntasaus.
Ikävyyksistä huolimatta viikonloppu oli mukava katkos arkeen ja nyt paistaa taas aurinko lupaavasti.

Vihdoinkin kissanpäiviä

Kevät tulikin pikavauhtia ja Nerostakin se on parasta mitä kissa voi toivoa talven hiljaiselon jälkeen. Lumi sulaa ja paljastaa myyränkolot metsärinteessä ja metsästämään pääsee jo kuivin jaloin.

Totuus pihalla on vielä tälläinen, mutta hanki kantaa ja kissa pääsee vapaasti liikkumaan minne mielii.

Tassuja voi kuivatella puutarhapenkillä auringon lämmittäessä mustaa kylkeä. Kukkapenkkien ja kasvimaan päällä on vielä lumikerros, mutta ei ehkä enää kauan. Iltaisin olemme retkeilleet kuuntelemassa lehtopöllön huutelua. Vain tähtien valaisemassa yössä se on jännittävä ääniefekti.

Olen vienyt kauriille kauraa metsänreunaan, mutta nekin tietävät, että auringonkukansiemenissä on enemmän energiaa. Onneksi maa paljastuu ja kauriit saavat helpommin ravintoa. Eilen katselin miten pukki naposteli lupiinin siemenkotia makuuhuoneeni ikkunan alla.

Ei mitään yksityisyyttä. Tinttikin kurkki makuuhuoneeseeni istuskellen lämpömittarin päällä ja nauttien sen korkeasta lukemasta.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Siemenkoruja

Naistenpäivänä postilaatikossa oli kirjekuori, jonka sisältä paljastui salaperäinen rasia. Neron ihana renki lähetti outoja siemeniä, jotka ovat kuin pieniä koruja. Hän oli poiminut niitä Espanjan vuoristosta ja kasvattanut onnistuneesti viime kesänä parvekkeellaan. Nämä ovat parvekekukkien siemenkotia ja kuulemma hentoisempia kuin alkuperäiset.

Spiraalipolku. Laitan lahjan tietysti kasvamaan ja odotan jännityksellä mitä tuleman pitää. Nimestä ei ole tietoa, eikä ulkonäöstäkään, muuta kuin että hento kukka kasvoi noin kilometrin korkeudessa.
Toivottavasti voin kesällä raportoida mitä tästä seuraa.

Tälläinen hauska kukkapaketti saapui myös ilokseni. Kukka on metallia ja päätyy varmaan kesällä puutarhaan sekin.

Vielä on päässyt hiihtelemään. Aamusta latu on luistava, mutta päivän mittaan aurinko lämmittää sen pehmeäksi ja vetiseksi. Sunnuntaina oli tosiaan luistoa, pitoa ei ollenkaan. Aplikaatio mittasi reitin pituudeksi tasan 7 kilometriä. Jää on noin 15 sentin paksuista ja rohkeimmat kokeilivat sen kestävyyttä autolla. Aurinkoinen sää oli houkutellut paljon liikkujia järvelle.

Pihassa on vielä paljon lunta, mutta metsärinteissä maa on jo paljastunut. Säätiedote lupaa lämpöä ja kevät työntää talvea pois.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Sisäpuutarha

Kotiutin meille uuden pienen puun. Rungollinen rosmariini löytyi Tokmannilta kympillä, kasvi on rapiat 40 cm korkea. Runsailla säälipisteillä oli osuutta asiaan, sillä kasvi ja sen kaverit olivat rutikuivia, niillä oli loppu lähellä. Lisäksi ne oli kuljetuksessa sullottu niin tiheään, että oksat olivat taipuneet kasaan ja osa katkennutkin. Joskus mietin, että kannattaako kaikissa kaupoissa myydä kasveja kun niille ei anneta edes vettä, muusta hoidosta puhumattakaan. Mieluiten ostan kasvini kasviammattilaisilta, silloin tiedän, että sillä on hyvät lähtökohdat eikä sitä ole matkan varrella laiminlyöty.

Kaikki kaupan olevat esikot olivat kuihtuneet vedenpuutteesta.

Ostopäätökseen vaikutti myös se, että rosmariini on täynnä kukkanuppuja. Ennen en olekaan nähnyt kukkivaa rosmariinia.

Vanha rosmariinini on talvehtinut sisällä. Se alkoi kasvattaa hentoja versoja jo tammikuussa, mutta leikkasin sen, jotta se tuuheutuisi. Kyllä tästäkin vielä puska taitaa kasvaa.

Oliivipuu selvisi talvesta loistavasti, se pudotti vain vähän lehtiä. Olen huomannut, että oliivi tarvitsee talvellakin aika paljon vettä vaikka se täällä onkin aika viileässä. Olen jostain saanut neuvon, ettei kannata paljon kastella talven aikana, mutta ilmeisesti veden tarve riippuu talvehtimispaikasta. Leikkasin oliivin syyskesällä. Yleensä se alkaa kukkia näihin aikoihin, mutta ainakaan vielä ei tässä puussa kukintaa näy. Tinttikin viihtyy oliivissa.

Viime kesänä hankkimani pieni timjamipuu on sekin selvinnyt talvesta.

Kesällä puu kukoisti Zen-puutarhassani.

Vuosia vanha laventeli talvehti maakellarissa. Pari viikkoa sitten huomasin, että se on alkanut heräillä talviunesta ja toin kasvin sisälle.

Puiden ja varpujen lisäksi kukkivat esikot ja tasettinarsissit.

Muurikello

Lisää esikoita

Ja vielä vähän esikoita

Kukkiahan ei voi olla liikaa.

Vai mitä?
Taivaan lumivastaava huomasi, että varastossa on runsaasti materiaalia, jonka parasta ennen päiväys on ohittumassa ja pudotti kiireesti kaiken maahan. Toivottavasti vanha varasto on nyt tyhjä ja päästään pian ihailemaan piippoja.

Muuttolintuja ja jäljestystä

Nyt on kevät. Lauantaina joutsenpari lensi järven yllä. Latu kutsui minuakin järvelle, mutta valitsin tällä kertaa ulkoilureitin suunnaksi metsän. Aukeilla hanki kantoi melko mukavasti ja metsässä lunta oli vain nimeksi.

Muurahaiset nukkuvat vielä kekonsa alla maan uumenissa. Muutkin kulkijat olivat jättäneet jälkensä metsään: kauriit, peurat, hirvet, ketut, jänikset, oravat, kärpät, lumikot ja monenlaiset pikkujyrsijät.

Joki on jo osittain vapautunut jääpeitteestä. Puolitoista tuntia kestänyt metsävaellus tuntui pitkältä, varsinkin kun eksyin uudelle hakkuualueelle, missä kulkeminen oli melkoista rämpimistä. Kotiin palattua liikunta aplikaationi kertoi, että olin kulkenut 4,79 kilometriä ja kuluttanut 342 kaloria. Epäilen, ettei se ottanut huomioon lumiolosuhteita vaan ajatteli minun liikkuvan asfaltilla.

Nero nautti auringosta ja viherryksestä sisätiloissa. Vieraileva kissa on käynyt täällä merkkailemassa paikkoja, kuistillakin on melkoiset oduurit, samoin liiterissä. Tappeluita ei ole ollut, vierailija asuu naapurissa eli on kotikissa.

Pidot paviljongissa

Metsäkauriilla on tapana kokoontua pihan paviljonkiin nauttimaan pientä purtavaa. Siirsin yhden ruokinta-automaatin roikkumaan paviljongin keskeltä, jotteivät oravat heti tyhjentäisi sitä ja linnuille olisi edes yksi ihan oma ruokintapiste.  Auringonkukansiemenet maistuvat kauriillekin ja ne käyvät parikin kertaa päivässä putsaamassa ruokintapaikan alustan.

Me tiirailemme muutaman metrin päästä ovenraosta Neron kanssa. Kauriit ovat tottuneet Neroon ja todenneet sen vaarattomaksi.
Minä kykin Neron takana piilossa kameran kanssa.

Illalla on kiva tulla uudestaan katsomaan onko siemenpöytä katettu.
Näiden kesyyntyneiden vieraiden kanssa olen vielä pulassa kun maa paljastuu.

Nero ei välitä siemenistä, mutta ruokailijat kiinnostavat. Onneksi meillä ei enää ole noin paljon lunta, se vajeni parissa päivässä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kirsi! Mukavaa kevätviikonloppua kaikille!