Nappasin myyrän

Kauan odotettu kukinta. Tämä enkelipelargonia on asunut meillä pari vuotta kukkimatta koskaan uudelleen. Viime talvi meni kaikilla pelakuilla hyvin ja jopa tämä kaunokainen innostui kukkimaan.

Onko niin, ettei näitä jalopelargonioita pitäisi leikata keväällä? Kummankin pitkän haaran päähän on muodostunut suuret kukinnot.

Muutkin pelakuut kukkivat jo innokkaasti myöhästyneestä keväästä huolimatta. Ne ovat myös uskomattoman kylmänkestäviä. Pari on ollut lämmittämättömällä lasikuistilla jo kuukauden päivät tilanpuutteen vuoksi ja ne eivät tunnut olevan pakkasöistä moksiskaan.

Lintujen ruokintapaikalla on ruuhkaa, kymmenet linnut etsivät ravintoa. Peipposille ja mustarastaille olen heitellyt siemeniä maahan, ne eivät osaa poimia niitä automaatista. Oravakin vierailee ahkerasti, sillä saattaa olla jo poikaset. Mutta kenelle kuuluu ruokintapaikan tuolissa oleva lämmin pesä?

Arkkitehtuuri ja materiaalivalinnat viittaavat jyrsijään. En tiedä lennättikö tuuli pesän tuolille, vai onko se ollut siinä koko talven enkä vain ole sitä huomannut lumen alta. Tuossa taisi olla aiemmin myös jokin suurempi luu tai sarvi. Erittäin fiksua tehdä talvipesä ruokintapaikalle. Epäilen, että rakennusmateriaalit on käyty hakemassa kuistin paimentolaispeitteistä.

Yhtenä iltana Nero toi myyrän sisälle. Kun kissa naukaisi herättääkseen huomioni, ryntäsi myyrä pakoon. Neron mielestä riitti, että se oli pyydystänyt myyrän kerran, eikä uusinta kiinnostanut. Vaikka tiedän yrityksen epätoivoiseksi yritin itse saada jyrsijää kiikkiin. Ne ovat salamannopeita ja osaavat muuttua näkymättömiksi. Prinssistä oli mukavaa seurata jahtia sohvalta. Luovutin aika nopeasti. Jossain vaiheessa liikuskellessani keittiössä huomasin silmäkulmassani tumman vilauksen makuuhuoneessa. Sain jallitettua myyrän sängyn alle. Myyrä taisi olla aika uupunut ja peloissaan, sillä onnistuin pyydystämään sen haaviin ja hivutettua ulko-ovelle. Oven avautuessa sitä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää poistumaan.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Bloglover!

Keväistä sadonkorjuuta

Maa on sulanut niin paljon, että pääsin korjaamaan satoa. Nostin muutaman syksyllä maahan jätetyn palsternakan ja maa-artisokkia. Pieniksi jääneet palsternakat voisi jättää maahan, antaa niiden kukkia ja korjata siemenet syyskylvöön. Palsternakka säilyttää itävyytensä huonosti, joten siemenet kannattaa kylvää mahdollisimman pian.

Vaikka sunnuntaiaamu näytti tältä, pääsin kuitenkin illalla jo sadonkorjuuseen. Kasvulavoja voi jo kitkeä, mutta maa on syvemmältä niin jäässä, ettei niitä vielä pääse muokkaamaan.

Eivät ole vuodet veljeksiä. Viime vuonna kylvin Vappuna porkkanan ja istutin sipulit. Vaikka tulisi millainen lämpöaalto ei maa ehdi lämmetä kylvökuntoon Vapuksi.

Jotain väriä sentään pilkottaa jo kukkapenkeistäkin. Talventähdet aloittelevat.

Posliinihyasintti

Jouluruusu uhmaa pakkasia ja on avannut kukkansa.

Lämpimällä seinustalla krookukset ovat jo kukkineet, mutta toisessa paikassa ne vasta arasti avaavat kukkiaan jos aurinko sattuu osumaan niihin.

Sinnikkäät lumikellotkin näyttävät viluisilta.
Aurinkoa ja lämpöä kaivataan.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kristiina, Nila ja Sirkku!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Kasvimaan kevätpuuhia

Pakkasyöt ovat hidastaneet kevään etenemistä, enkä ole päässyt vielä touhuamaan kunnolla kasvimaalla. Vain talventörröttäjiä olen leikannut ja hieman siistynyt paikkoja.
Köynnöspinaatti on kasvimaan ensimmäisiä, sen hehkuvat alut nousevat jo hangesta.

Viime viikolla poistin katteet valkosipuleilta. Kate, joka suojaa talvella kylmältä, eristää myös kevään lämmöltä. Tilalle laitoin reiällisen muovin ja kaksinkertaisen harson vauhdittamaan ylösnousemusta. Lajikkeena on Aleksandra ja istukkaat otin omasta sadosta. Istutin kynnet hevosenlannalla rikastettuun maahan lokakuun puolivälissä. Valkosipuli tarvitsee paljon ravinteita, annan uusintalannoituksen keväällä kun sipulit alkavat kasvaa ja kesällä ruokin niitä vielä kerran. Noudatan neljän vuoden istutuskiertoa.

Toisessa penkissä, joka on ollut vähemmällä katteella ja jonka aurinko sulattaa varhemmin ovat valkosipulit jo lähteneet hyvään kasvuun.

Edellistä satoa on vielä vähän jäljellä. Viime vuoden sato oli suurenmoinen ja sipulit ovat säilyneet hyvin. Säilymistä edistää se, että sipulit korjaa oikeaan aikaan. Aurinkoinen ja sateeton jakso on paras korjauuajankohta kun varret ovat tuleentuneet. Kasvukaudella muodostuneet kukkavarret leikkaan pois ja syön.

Vuosi sitten otettu ilmakuva kasvimaastani. Näyttää hyvin ankealta, ei uskoisi millainen paratiisi tähän kohta kasvaa.

Pellolla käyskentelevä kauris näytti minulle kieltä. Olen suunnitellut tupla-aitaa kasvimaan ympärille. Sitten minä voin näyttää kieltä sorkkajaloille.

Kevätretki

Pääsiäinen on sujunut viileässä säässä ja ajoittain on saanut ihailla hiljaisia lumisateitakin. Järven selkä on kuitenkin jo vapautunut jäästä. Pukeuduimme lämpimästi ja lähdimme rantaretkelle.

Mennessä pomo kulkee aina edellä.

Rannassa Nero heittäytyi jo ottamaan aurinkoa, minä kääriydyin tiukemmin toppatakkiini.

Siivoilin vähän rantasaunalla ja pomo tarkasti sillä välin, että katto on kunnossa.

Bongattiin telkkä.

Leikiteltiin kuusen alla.

Pellon reunoilta löytyi paljon myyrän käytäviä ja koko rantametsikkö paljastui kauriiden ja peurojen leiripaikaksi. Se oli maattu aivan tasaiseksi ja hyvin lannoitettu.

Kotiin palatessa piika kulkee edellä ja pomo seuraa hieman vastahakoisena perässä. Nero olisi halunnut retkeillä kauemmas, mutta piialle tuli jo kiirus hellan ääreen.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Tita!
Aurinkoista pääsiäispäivää kaikille!

Loistokasta ja luokatonta palvelua

Auto oli jokin aikaa sitten katsastuksessa, se hyväksyttiin ajokelpoiseksi, mutta hieman huomautettavaakin löytyi. Kun kävin vaihtamassa suvikumit alle, alkoi kotiin palatessa menopelistä kuulua vaarallista kolinaa. Soitin kylän korjaamolle:
– Olisiko mahdollista saada vika katsottua mahdollisimman pian?
– Milloin voit tuoda auton tänne?
– Vaikka heti.
– Miten pääset täältä kotiin?
(Korjaamo sijaitsee noin 10 km päässä)
- Voisin ehkä kävellä tai tilata taksin.
– Soitan sinulle kohta takaisin.
Hetken päästä: Voitsitko tulla kello x, niin saat täältä kyydin kotiin.
– Kiitos paljon, tulen silloin.
Vein auton ja minut kyyditettiin kotiovelle mukavasti jutustellen.

Torstaina automies soitti ja kertoi, että katsastusmiehen huomauttama vika oli korjattu, mutta  kolinan syy oli vähän vakavampi juttu, eikä sitä saisi korjattua ihan heti, kun on nämä pyhät ja osiakin pitää tilata.
– Pärjäisitkö pyhät ilman autoa?
– Enköhän minä pärjää.
– Ehditkö käydä kaupassa?
– En ehtinyt, ajattelin mennä tänään.
– Pitäisikö sinua tulla käyttämään kaupassa?
– Kiitos, teillä on loistava palvelu, mutta pääsen kyllä polkupyörällä ostoksille.
– Oikein hyvää pääsiäistä, palataan asiaan tiistaina.
– Kiitos samoin, lähden pumppaamaan pyörän kumeja.
Autossa oli vakavasti ajoturvallisuuteen vaikuttavia vikoja, onneksi ilmeni kotikulmilla eikä kovassa vauhdissa moottoritiellä. Jarrutkin olivat aika loppu, sen huomasin itse kun kesärenkaat olivat taas alla. Ihmettelen, etteivät viat ilmenneet katsastuksessa.

Toisenlaista palvelua tarjoaa DNA. Olen joutunut soittamaan sinne useasti puolentoista kuukauden ajan, koska he eivät ole pystyneet toimittamaan minulle tarvitsemaani päätelaitetta. Asia luvataan hoitaa ystävällisesti joka kerta ja minulle luvataan soittaa takaisin kun laite on noudettavissa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. On äärimmäisen turhauttavaa kuunnella lupauksia, jotka tietää turhiksi. "Emme voi täällä nyt enempää, mutta laitan tästä viestiä eteen päin..." jne. Piti taas tulistua, vaatia ja uhkailla, jotta saa yksinkertaisen asian hoidettua. En luovuttanut tekoystävällisen välinpitämättömyyden edessä ja lopulta minulle luvattiin lähettää päätelaite kotiin ja vaadin vielä rahallisen korvauksenkin operaattorin töppäilystä. Ei ihme, että operaatoreiden asiakaspalvelut ovat kuormitettuja kun samasta asiasta joutuu huomauttamaan lukuisia kertoja, ilman  tulosta.

Myös Postin palvelu on melko takkuista. Aloin yllättäen saada runsaasti karhulaskuja ja monenlaisia huomautuksia maksamattomista laskuista. Kävi ilmi, että Posti oli jakanut kirjeeni väärään paikkaan, enkä koskaan saanut osaa posteistani. Kaikkia maksuja ei vielä ole mahdollista saada e-laskuna. Otin tietysti yhteyttä firman asiakaspalveluun, josta pahoiteltiin, luvattiin korjata asia jne... Kun valitin minulle koituneista turhista huomautus- ja karhumaksuista, minulle luvattiin lähettää korvaukseksi kymmenen ikimerkkiä. En tyytynyt tähän vaan otin Postiin yhteyttä asiakaspalvelun ohi ja vaadin rahallisen korvauksen minulle aiheutuneista turhista maksuista. Sen myös sain.

Meidän kylän autokorjaamo voisi konsultoida firmoja asiakastyytyväisyyden lisäämisessä ja hyvän palvelun kehittämisessä.
Poljin 6 kilometrin päähän kauppaan, mutta sen verran talviterässä olin, että suurimmat ylämäet piti taluttaa pyörää. Mutta toiseen suuntaan ylämäet olivat alamäkiä.
Nyt lähdemme prinssin kanssa pihapuuhiin, aurinkokin paistaa vaihteeksi.
Iloista pääsiäistä kaikille!

Puutarhurin ensiapuasema

Hyötykasviyhdistyksen osastolla kävi kova kuhina ihanassa kesämaisemassa.

Puutarhakuume on parantumaton ja nopeasti kroonistuva tauti. Tähän aikaan vuodesta se oirehtii pahasti ja käy monilla sietämättömäksi. Helsingin Kevätmessuilla näkyi paljon potilaita etsimässä hetkellistä lievitystä oireisiin.

Keinotekoisellakin kevätällä on terapeuttisia vaikutuksia eikä vertaistuen merkitystä sovi väheksyä.

Kuuntelin hetken maisemasuunnittelija Eva Wuiten esitelmää. Hänestä piha on kodin sisätilojen jatke ja suunnittelussa on tärkeää säilyttää sisä- ja ulkotilojen yhteys ja maisemallinen harmonia. Sermin toisella puolella olikin hieno makupala harmoniasta messumelskeen keskellä. Espooseen toukokuussa avattavan uuden Garden Living Viherstudion osasto miellytti silmää. Lifestyle- myymälän esittely lupasi hyvää, avajaisia vietetään 5.5.

Grotto

Eco Deko Greenin osastolla oli viehkoja pienoismaailmoja, helppohoitoisia sisäpuutarhoja. Mehikasvit ovat nousseet suureen suosioon, linkki johdattaa inspiraatiokuviin.

Suuria jouluruusuja oli paljon tarjolla, oli Nigeriä ja monia punertavia, myös kerrottuja lajikkeita. Yksi valkoinen hyppäsi kyytiin.

Sipuleista kasvavat tulppaanit kiinnostivat myös, mutta päätin kuitenkin odottaa oman puutarhan antia ja päädyin leikkotulppaaneihin.

Loppuun vielä yksi väripläjäys. Kevätpuutarha-osaston jälkeen jaksoin hieman tutustua Lähiruoka&luomu-osatolla. Vaikka käynti ensihoitoa saamassa olikin virkistävä, väsyin melko nopeasti ja aloin olla vastaanottokykyni rajoilla. Ihailen suuresti eräiden messukestävyyttä; monet messut peräjälkeen. Se vaatii varmaankin ankaraa harjoittelua ja kovaa kuntoa :)

Tarkastaja tulee

Sateen pitäessä taukoa kävin puutarhakierroksella ja myös pehtoori tuli tarkastamaan tilannetta. Oli laskettava linnut: Harakka, varis, naakka, käpytikka, harmaapäätikka, sinitiainen, talitiainen, mustarastas, peipponen, pikkuvarpunen ja närhi. Tikka on aloittanut kevätpärryytyksensä ja vierailee tiheästi rasvatarjoilulla, myös auringonkukan siemenet maistuvat sille. Järveltä kantautui joutsenten ja muidenkin vesilintujen ääniä.

Myyrätilanne on lupaava.

Aaprotti on talvehtinut hyvin, eikä jänikset ole kalunneet sitä tällä kertaa.

Etupihalla on vielä lunta.

Ensimmäiset kukat ilahduttavat.

Piippoja ilmestyy joka päivä lisää.

Piika hankki kukkanälkää tyydyttämään ruukkunarsisseja. Kasvimaalla on vielä lunta ja jäätä, mutta vihertää sielläkin jo vähän.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Tiiu!
Toiveikasta torstaita kaikille!

Kevätmessuille lähtee...

Lippuarvonnan suoritti lahjomaton Random.org ja tulos oli tälläinen:

Onnea Katille, hän voitti kahden lipun paketin messuille! Laitan liput sinulle sähköpostilla.
Kiitos kaikille osanotosta ja mukavaa viikkoa!

Kirvoja ja kirppuja

Turha syyttää minua omista kirpuistaan. Piika on hyvä ja laittaa tulet uuuniin.

Perjantaina nautiskelin aamupalaa kun huomasin kädelläni kipittävän hyönteisen. Luulin sitä kukkakärpäseksi ja huitaisin, mutta se ei lentänyt pois. Koska ötökkä näytti jotenkin kiiltävältä heräsi epäilykseni ja nappasin olion luupin alle. Kirppu. Eläinlääkäri ei ehtinyt vastata puhelimeen, olisin lähtenyt ostamaan kirppulääkettä. Tartuin imuriin ja kävin läpi Neron makuupaikat ja sohvan.
Kun Nero tuli töistä syynäsin sen turkin tarkasti, mutta yhtään kirppua ei löytynyt. Ilmeisesti kohtaamani yksilö oli ainoa tässä huushollissa ja tullut sisään puserossani kun olin taannoin linnunpönttöjä putsaamassa. Pusero päätyi pesukoneen käsittelyyn, toivottavasti kippusirkus päättyi tähän.

Kasvimaalla vihertää jo. Syksyllä kylvetty vuonankaali vihertää jään keskeltä.
Sisällä kasvaneessa yrttitarhassani huomasi kauhukseni kirvoja. Viljelyt lensivät välittömästi kompostiin, sillä kirvat ja taimien esikasvatus ovat sovittamaton ristiriita. Isommat, kuten runkorosmariinin ja kellarissa talvehtineen ranskalaisen rakuunan siirsin kylmään kuistille varmuuden vuoksi. Kasvien tuominen kaupasta kotiin on aina tuholaisriski, vaikka harvemmin niissä näkyy liikettä. Viime keväänä toin kirvaviljelmän luomukirvelissä, jonka ostin Plantagenista. Onneksi kohta voi laittaa ensimmäisen kasvimaan ulos ruukkuun.
Vielä ehtii osallistua edellisen postauksen lippuarvontaan.
Mukavaa sunnuntaita!