Pimenevät illat

... ja päivät. Ei haittaa, on mukavaa fiilistellä kynttilänvalossa. Tämä kuva on rannan saunatuvasta, jossa ei ole sähköä, joten valaistus on takan ja kynttilöiden varassa. 

Viikonloppu kului pihatöissä, haravointia, ruukkujen kuljetusta, ja kattotiilien siirtelyä niin, että kädet ovat aivan hellinä. Katonrakentajat kasasivat yhden tiilimuurin kinkkiseen paikkaan; ruusupensaan ja mansikoiden päälle, pioni säästyi juuri ja juuri. Lisäksi yksi sadevesitynnyri jäi paikkaan josta sitä ei enää päässyt tyhjentämään. Mutta nyt on tiilet kärrätty kasvimaan laitaan ja paikat siistitty, kävi kuntoilusta.

Huomiseksi olen varannut jotain piristävää.

Keijulle mekko?

Ei tullut keijulle mekkoa, tuli kranssi. Kasvi lähtee kellariin talviunille, kietaisin viimeiset oksat kranssiksi oveen. Oikein leppoisaa sunnuntaita kaikille täällä poikenneille!

Jotkut ne vaan jaksaa

Nämä kaunokaiset jaksavat kukkia aina vaan. Pelakuut ovat viettäneet kesän kuistilla ja viihtyneet erinomaisesti.

Ensi yönä siirrymme talviaikaan ja kelloja siirretään tunti taaksepäin, joten saadaan nukkua tunti pidempään!

Minulle on tullut pari kyselyä pelargonien talvisäilytyksestä. Sarilla on siihenkin hyvät ohjeet klik

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Jokin romuvarasto oli tyhjennetty kirpputorille juuri kun satuin käymään kaupungissa. Koska 50 senttiä oli siellä kova valuutta, tuli rohmuttua aarteita niin paljon kuin jaksoin kantaa.

Vihdoinkin löysin hyvän, oikein pitkävartisen  leipälapion. Nyt varmaan täytyy ryhtyä käyttämään leivinuunia muuhunkin kuin puuron kypsyttämiseen.

Kaikki ei mahtunut kuvaan, mutta eivätköhän loputkin romut esiinny joskus postauksissa.

Kaikki on tuiki tarpeellista ;D, Sulo Vilen -syndrooma on ilmeisen parantumaton.

Virkistävää viikonloppua kaikille!

Maistuisiko kuppi kahvia?

Katto valmistui ja nautimme rakennusmiesten kanssa kahvit tapauksen kunniaksi.

Vieraskupit ja kahvit keittiön hyllyssä. Patenttikorkkipullossa on raakakahvia, pullon kahvineen olen löytänyt kirpputorilta. Itseasiassa kaikki tavarat ovat kirpputoreilta. Hyllyn olen itse rakentanut roskista löytämästäni purkulaudasta ja vanerinpalasta. Alimman hyllyn oikeassa reunassa on Anna Olsonin Keittokirja yksinkertaista ruuanlaittoa varten kodissa ja koulussa, ynnä lyhyitä ohjeita talouden hoidosta. Vuodelta 1900, viides täydellisesti korjattu painos. Kirja ansaitsee oman postauksensa, se on aivan mahtavaa luettavaa ja ensimmäinen kotitalouden oppikirja Suomessa (1892).

Rouvat nauttimassa kahvia joskus kauan sitten.

Agnes & Agnes

Sain tälläisen rukouskortin, siinähän on meidän Agnes. Takana on käsinkirjoitettu vuosiluku 1917 ja teksti: Zur Erinnerung Kriegesandacht. Eli muisto sotahartaudesta. Silloin oli ensimmäinen maailmansota. Meidän St Agnes on veistetty puusta, luultavasti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pilarin, jolla Agnes seisoo olen löytänyt roskiksesta. Se oli maalattu mustaksi, mutta patinoin sen kullanväriseksi ja nyt se näyttää kuuluvan veistokseen.

Pikku juttuja talvitunnelmaan

Hortensioita "hopeamaljassa".

Goebelin vihkivesiastiaa pitelevä enkeli on kirppislöytö.

Outoja vieraita

Ystäväni pistäytyi kahvilla ja omenapiirakalla, jutellessamme huomasin hänen takanaan koristekurpitsakulhossa liikettä. Tämä kaveri on pikkuturkkilo (Nicrophorus vespilloides), metsissä elävä kuoriainen, jonka tärkeänä tehtävänä on pikkulintujen tai nisäkkäiden raatojen etsintä ja hävittäminen.
En tiedä mitä se teki keittiössä, toivottavasti ei etsinyt raatoja. Kun aloin siirtää olentoa ulkotiloihin se piti outoa ääntä, jonka luulin ensin tulevan kamerasta; kummallista elektronista sirinää. Lisäksi se hätyytettäessä eritti ällöttävän pahaa hajua.

Raps raps raps raps...

Pidän haravoinnista, se on jotenkin meditatiivista puuhaa ja hyvää terapiaa kun on surua. Yksitoikkoinen, keskittynyt fyysinen suoritus antaa tilaa ajatusvirtojen kulkea omia polkujaan ilman että ne alkavat kiertää kehää. Jotenkin mieli puhdistuu samalla kuin pihakin. Pimeitä iltoja valaisevat tähtitaivaan lisäksi lyhdyt.

Memento mori

Muista kuolevasi. Kuoleman ajatteleminen on ajankohtaista kun se kulkee lähistöllä ja on jätettävä hyvästejä. Kun joku läheltä kuolee, huomaa kirkkaammin olevansa itse elossa ja myös tämän olemisen haurauden. Kuolemansa muistaminen tuo laatua elämään; jos oivaltaa elämän pysymättömyyden on todennäköisempää, että käyttää aikansa viisaasti, hyödyllisellä ja merkityksellisellä tavalla. Aikani lyhenee joka hetki.

Hopeisessa, italialaisessa votiivisydämessä olevat kirjaimet GR, Grazia Ricevuta (Per Grazia Ricevuta) = vastaanotettu armo.