Raps raps raps raps...

Pidän haravoinnista, se on jotenkin meditatiivista puuhaa ja hyvää terapiaa kun on surua. Yksitoikkoinen, keskittynyt fyysinen suoritus antaa tilaa ajatusvirtojen kulkea omia polkujaan ilman että ne alkavat kiertää kehää. Jotenkin mieli puhdistuu samalla kuin pihakin. Pimeitä iltoja valaisevat tähtitaivaan lisäksi lyhdyt.