9. luukku, jouluinen sekasikiö

Minulla on pieni vanhojen maatuskanukkien kokoelma. Kirpparilta löytyi puolella eurolla tälläinen otus. Olisiko tämä deeduska, ainakaan se ei ole maatuska vaikka malli on sama. Joulu-ukkeli on niin korni mikkihiirineen, että se oli korjattava talteen. Toivotelkoon iloista joulua taloon tuleville.

Mukavaa viikkoa kaikille, 15 yötä jouluun.

8. luukku, kasvimaan laidalla

Keväästä myöhäiseen syksyyn puutarhani keskipiste on kasvimaa, joka tuottaa sekä suun, että silmän herkkuja.

Aikaisin keväällä näky on hieman ankea, mutta tunnelma innostunut ja touhukas.

Toukokuussa näyttää jo paljon paremmalta, ilmassa on kiihkoa ja toiveikkuutta. Ylipuutarhurilla on aikaa tunnelmoida valerianan äärellä.

Kesäkuun alussa kaikki vihertää ja joka päivä tapahtuu uusia asioita. Aamukahvit nautitaan kasvimaan laidalla kasvua ihaillen.

Heinäkuun alkupuolella kasvimaa villiintyy ja uhkuu elinvoimaa.

Heinäkuun lopussa alkaa kypsyminen.

Elokuun loppupuoli

Syyskuu

 Lokakuu

 Marraskuun lopulla

Nyt joulukuussa
Eikä aikaakaan kun palaamme taas ruutuun yksi, innostuneeseen ja touhukkaaseen tunnelmaan. Aika kuluu siemenluetteloita selaten ja uusia suunnitelmia tehden.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, 
Punaisen Pihlajan Hanna,  MarjattaA ja Päivi!
Suloista sunnuntaita kaikille!

7. luukku, ikääntymistä ja etsintää

Tänään on syntymäpäiväni.
Kun synnyin oli sunnuntai ja pakkaspäivä. Kätilö oli sanonut, että tästä lapsesta tulee onnellinen ja hän kuolee rikkaana. Siksikään en uskalla lotota, voittohan voi olla hengen meno. Ennustus oli ihan hyvä, mutta tietysti olisin mieluummin elänyt rikkaana. Tai ehkä tässä tarkoitettiinkin henkistä pääomaa, että kuolen vanhana ja viisaana.

Sitten vielä Blogger-asiaa:
Minulle on viime aikoina tullut paljon anonyymejä kommentteja vanhoihin postauksiin, mutta Blogger on kiitettävästi ohjannut ne kaikki roskapostiin. Huomasin, että kommentit tulivat niihin postauksiin, joihin oli linkki noista sivupaneelin kuvista, joten poistin linkit.
Muutkin ovat ihmetelleet outoa liikennettä blogeissaan ja varoitan taas kerran: Älkää klikatko outoja liikenteen lähteitä. Jos uteliaisuus käy sitämättömäksi on turvallisempaa etsiä lähteen nimeä kuuklella, silloin pääsee usein sivuille, jotka osaavat jo varoittaa noista hiippareista. Nehän ovat robottiliikennettä, eli kukaan ei oikeasti käy lukemassa postauksia.

Oletteko huomanneet, että bloggerin hakutoiminto on lakannut toimimasta? Sitä ei ole saatu fiksattua moneen kuukauteen, joten poistin sen ja laitoin uuden toimivan html-gadgetin tilalle. Esimerkiksi ruokablogeille hakutoiminto voi olla tosi tärkeä.
Tässä ohje toimivaan hakuun:
Valitse hallintapaneelista Ulkoasu > lisää gadget > HTML/JavaScript > Kopioi Sisältö-kenttään alla oleva koodi ja laita oranssin tekstin tilalle oman blogisi url-osoite.

<form action="http://yourblogname.blogspot.com/search" name="input" method="get">
<input value=" " name="q" size="20" type="text"/>
<input value="Hae!" type="submit"/>
</form>

Minulla tämä tuntuu toimivan hyvin.
Rattoisaa viikonloppua rakkaat ystävät!

6. luukku, yhä pimenevää

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Lunta luvassa ja edessä jopa pari kylmää päivää. Jos säät sallivat niin viikonloppu kuluu ulkoilun merkeissä. Valoisa aika on nyt niin lyhyt, että pitää olla nopea jos haluaa puuhastella ukona. Istutin viimeisiä sipuleita eilen illalla ruukkuihin, jotka siirrän kellariin odottamaan kevättä. Sääkartalla näkyy ensi viikon lopulla ja seuraavalla viikolla sellaisia lämpötiloja, että jos ne pitävät paikkansa voisi vielä istutella sipuleita uloskin.

5. luukku, puutarhassa kukkii talvellakin

Jouluruusu kukkii parasta aikaa. Sen lehtisuonissa virtaa luultavasti pakkasnestettä. Olen huomannut, että ne jouluruusut, jotka ovat viettäneet jo yhden talven ulkona, eivät kuki nyt, vaan ovat siirtäneet kellonsa kevätkukintaan. Kun taas ne, jotka istutin ulos keväällä, ovat vielä "vanhassa" ajassa.

Viime talvena löysin kirpputorin kukkamyynnistä mustan jouluruusun, Lucy Black. Hoivailin sitä, mutta se kuihtui pois. Ruukun siirsin eteisen nurkkaan ja kun paljon myöhemmin olin viemässä sitä kompostiin, huomasin mullan pinnassa elonmerkkejä. Tuollaisena istutin sen keväällä puutarhaan.

Lucy näyttää nyt tältä. Se innostui kukkimaan syksyllä ja mustat terälehdet ilahduttavat edelleen kukkapenkissä.
Jouluruusujen kanssa ei kannata koskaan heittää toivoaan, ne saattavat herätä kuolleista.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Jaana Tapio!

4. luukku, taikajuomaa kukkapenkistä

Upea, vanha, messinkinen teelasin pidike löytyi kirppikseltä.

Marjukka kertoi blogissaan Arjen iloja etsimässä kiinnostavaa tietoa siperianteestä, jolla on paljon hyviä vaikutuksia, se edesauttaa jaksamista, tehostaa kehon/maksan toimintaa ja lisää elimistön kykyä ottaa voimavarat käyttöönsä.
Koska siperiantee kasvaa kukkapenkissäni niin piti oitis kokeilla.

Koska vielä ei ole paljon lunta kävin poimimassa teelehtiä. Ruskeiden, fermentoituneiden lehtien sanotaan olevan parhaita koska niissä on vähemmän karvasaineita, mutta kaikki vaikuttavat aineet tallella. Pesin lehdet hyvin, nehän ovat kuin nahan paloja. Tein heti keitettä: Pari, kolme lehteä keitetään litrassa vettä muutaman minuutin ajan ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Juoma siivilöidään ja nautitaan laimennettuna vaaleaksi teeksi, kuumana tai kylmänä kupillinen 1-3 kertaa päivässä. Keite säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Maku on mieto ja miellyttävä, juomaan voi lisätä hunajaa tai kuten minä tein; maustoin kuuman juoman inkiväärillä.

Keräsin lehtiä myös kuivattavaksi. Toisin kuin syksyllä, Nero närkästyi kuivurista siinä määrin, että lopetin sen käytön ensimmäisen satsin jälkeen ja kuivasin lehdet hellan päällä pellinvarressa. Murskasin kuivat lehdet tiiviiseen purkkiin. Nyt olen kokeillut juomaa joitakin päiviä ja vakuuttunut sen tehosta. Nuorruin heti monta vuotta :) olo tuntuu energisemmältä ja jotenkin tuntuu kuin olisin herännyt talvitokkurasta. Suosittelen kokeilemaan sillä useimpien puutarhassahan kasvaa

VUORENKILPI!
Satoa voi korjata vielä joulukuussa.
Marjukalta löytyy lisätietoa ja kiinnostavia linkkejä.

3. luukku, varokaa heikkoja jäitä!

Olimme muutama päivä sitten Neron kanssa rantaretkellä pitkästä aikaa. Järvi on jäässä, mutta ranta oli vain riitteessä. Nero kävi tutkailemassa tilannetta, kehotin varomaan heikkoja jäitä.

Lajityypillisesti kissa ei korvaansa lotkauttanut ja minä haukoin henkeäni kun se lähti jolkottamaan ohuella jäällä.

Sulan reunaan piti jättää merkki.

Sitten vain korvat kiinni ja kohti järven selkää. Mietin mitä tekisin jos tapahtuisi jotain, en pääsisi mitenkään apuun. Onneksi kissa on aika kevyt. Huomasin jäällä toisetkin kissan jäljet, onkohan Nero ollut siellä jo aamulenkillä vai onko joku toinen rantakolli ollut liikkeellä?

Nerohan on tunnettu kalamies, pitäisikö hankkia sille kaira? Voisi sitten kykkiä tuolla kyttäämässä kaloja avannon reunalla.

Melko tovin odottelin Neroa palaavaksi, vastahakoisesti se suuntasi rantaan kun lähdin sisämaahan päin. Nero on ennenkin kulkenut jäällä rannan suuntaisesti, mutta koskaan se ei ole lähtenyt viipottamaan kauas rannasta.

Ole aina iloisella päällä, niin kuin kissa liukkaalla jäällä!

2. luukku, joulukielo

Viime vuonna sain ruukullisen joulukieloja. Olin päättänyt tänä vuonna itse poimia kielon juurakoita pihasltani ja yrittää hyötää ne joulukukiksi. Unohdin kuitenkin aikeeni ja nyt maa on jo jäässä. Kielo olisi ihastuttava joulukukka ja jos näen niitä jossakin kaupan niin hankin varmasti ruukullisen.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Joulukuu, 1. luukku

Hyvää adventtia!
Eilen satoi lunta aika reippaasti ja maa on valkoinen ensimmäisen adventin kunniaksi. Illalla minua poltti nokkonen. Söin viimeisen marjan amppelimankastani ja siivoilin siitä kuivuneita lehtiä. Nokkonen oli onnistunut siementämään sen juurelle ja pieni verso sai sormeni kirvelemään. Mansikka kukkii edelleen, aion viedä sen kellariin talvehtimaan.

Karoliina haastoi bloggaajia julkaisemaan puutarhajoulukalenteria. Tässä minun ensimmäinen luukkuni. Kuva on otettu tasan vuosi sitten 1.12.2012, silloin oli kylmää ja pysyvä lumi oli jo maassa.

Sain tälläisen mieltä ylentävän tunnustuksen Kasarmin J(d)onnalta, Östermyran auriko -blogista. Siellä elvytetään unohdettua ja jo luultavasti toivonsa menettänyttä taloa uuteen kukoistukseen. Lämmin kiitos tunnustuksesta!


Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Susu!
Kaikille oikein mukavaa joulukuuta.

Vuorotyötä ruusupuun juurella

Talvi keikkuen tulevi, vai miten se meni. Välillä on hiukkasen lunta ja pakkasta ja sitten taas sataa vettä. Nero lähtee reippaasti töihin joka aamu, onneksi nykyisin vasta kuuden maissa. Päästettyään kissan ulos menee henkilökunta nukkumaan yönsä valmiiksi. Kun henkilökunta herää, tulee prinssi nauttimaan yhteistä aamiaista ja jää usein päivätorkuille ja minä aloitan päivän työt. Teemme siis vuorotyötä, mutta kyllä meillä on paljon yhteisiäkin hetkiä.

Vieläkin on herkuteltava adventtikukallani. Ruusupuu kukoistaa edelleen, se on vain pörhistynyt entisestään. Atsaleasta on ollut tavattomasti iloa näinä harmaina aikoina. Toivottavasti se jaksaa kukoistaa vielä jonkin aikaa. Yhtään joulukukkaa ei ole vielä hankittu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!