Arvonta suoritettu

Random.org arpoi voittajan ja toimitusta valvoi aitanparvesta lahjomaton Nero. Hyvää päivää!

Kirjasin arvat (kaikkiaan 93 kpl) listaan sitä mukaa kun niitä varattiin, syötin listan Randomiin ja se arpoi voittajaksi Matonkuteen.
Paljon onnea voittajalle, lähetä yhteystietosi blogin sivupalkissa näkyvään osoitteeseen niin toimitan ne Basamille, sieltä lähetetään kirja sinulle.

Kiitos kaikille osallistumisesta!
Suosittelen kirjan lukemista kaikille vaikkei arpaonni nyt osunutkaan kohdalle.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Elmeri ja Riikka!

Haasteellinen puutarha

Sain Leena Lumilta puutarhahaasteen, kiitos!
Saan vastata seuraaviin kysymyksiin:
1. Kerro puutarhastasi, minkä kokoinen se on? Minkä ikäinen ja millä vyöhykkeellä?
Koko pihapiiri on useita hehtaareita, mutta varsinainen puutarha, siis hoidettu alue taitaa olla 3000-4000 neliötä. Voin kyllä arvioida pieleenkin. Suuri osa on luonnonmukaista metsikköä. Olemme kakkosvyöhykkeellä.
Olen touhunnut tässä pihassa vähän yli kymmenen vuotta, talo on ollut paikallaan 1920-luvulta lähtien.
Puutarha on villi ja vapaa, pääpaino on hyötykasvitarhalla, mutta kukkapuoli laajenee koko ajan.

2. Kuinka kauan olet ollut puutarhaharrastaja ja miten innostus puutarhaan syttyi?
Innostus puutarhan hoitoon on peräisin lapsuudesta. Meillä oli aina puutarha ja äitini oli taitava viherpeukalo.
Omaa puutarhaa olen hoitanut vasta täällä maalla.

3. Minä vuonna aloitit bloggaamisen ja mikä siinä on mielestäsi parasta?
Aloitin vuonna 2011, blogi täytti kolme vuotta tämän kuun alussa. Bloggaamisessa parasta on vuorovaikutus. Olen blogin kautta tavannut valloittavia persoonia ja täällä tapahtuva kommunikaatio on yksi osa elämääni. Puutarhaa tulee kuvattua paljon blogin vuoksi, kuvat ovat hyviä muistiinpanoja.

4. Mitkä ovat blogisi tärkeimpiä teemoja?
Arjen pienet tapahtumat ja mietelmät, kissakumppani Nero, puutarha, joskus tuunailut ja kirppislöydöt.

5. Kuinka monta lukijaa käy blogissasi kuukausittain?
8 000-10 000, riippuu postauksien määrästä.

6.  Miten blogisi nimi syntyi?
Nimi syntyi mielentilasta.

7. Mitä asioita kerrot blogissasi itsestäsi - mitä et?
Kerron tavastani elää ja harrastuksistani. Työni olen rajannut blogin ulkopuolelle.

8. Laita linkki tai kuva ensimmäiseen postaukseesi.
Ensimmäinen postus 5.3.2011

9. Mikä on sinun mielestäsi paras tapa hankkia lukijoita- ja kuinka tärkeää on että muut lukevat blogiasi? Onko blogin tärkein tehtävä olla itselle puutarha/lukupäiväkirja?
En tiedä muuta keinoa hankkia lukijoita kuin julkaista tarpeeksi mielenkiintoisia postauksia. Olen kiinnostunut lukijoistani ja haluan seurata myös heidän edesottamuksiaan. Minulle blogi on ennen kaikkea vuorovaikutuskanava ja myös puutarhakuvapäiväkirja.

10.  Mikä on suosituin blogikirjoituksesi?
Ikävä kyllä tilastot ovat täysin vääristyneitä spamien ja roskapostin vuoksi. Kaikkien aikojen suosituin postaus oli Neron silmistä, kävijöitä oli noin 1 500, mutta se johtui vain siitä, että linkki postaukseen oli laitettu jollekin hämäräperäiselle sivulle. En usko, että aihe oli kiinnostavin.

11. Onko blogissasi kaupallisia tai muita yhteistyökumppaneita?
Ei ole varsinaisia yhteistyökumppaneita.

12. Kuinka paljon aikaa viikossa käytät blogin tekemiseen? Muiden blogien lukemiseen?
En ole mitannut, blogimaailmassa ajantaju katoaa. Minulla on paljon aikaa ja sitä on hyvin riittänyt tähänkin harrastukseen.

13. Kerro paras/parhaat vinkkisi aloittelevalle bloggaajalle?
Älä jaarittele, älä yritä antaa väärää kuvaa, älä käytä sanavahvistuksia jos haluat kommentteja, tuo oma persoonasi esiin ja heittäydy vuorovaikutukseen lukijoittesi kanssa.

14. Halutessasi laita kuva itsestäsi tai puutarhastasi.
Tässä olen juuri lähdössä paimentamaan lampaita.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Multa pöllyää

Katsotaanpas, Nepeta faassenii, onkos täällä jo noussut jotakin. Vähän tuoksua tuntuu jo.
Neron oma herkku kasvimaalla, mirrinminttu.

Olen tainnut jo lukea nämä lehdet.
Tein joihinkin ikivanhoihin mustaherukkapensaisiin uudistusleikkausta, saa nähdä miten niiden käy. Ovat runsaasti yli-ikäisiä, mutta ehkä niistä on vielä eläjiksi.

Me myyrät kissat me mullassa möyrimme hm hmm hmm,
me pyörimme, hyörimme, mylläämme... hm hmm hmm ......

Kyllä kunnon multakylpy on ihana.

Meistä on ollut taivaallista puuhastella pihalla kauniissa kevätsäässä.

Lämpimästi tervertuloa Autuaan olon piiriin, Soikku!
Ihanaa viikonloppua kaikille!

Viimeiset hetket osallistua blogin arvontaan.

Ensimmäinen tuntuu rakkaimmalta

Toissapäivänä näin ensimmäisen sinivuokon. Sydämessä läikähti mukavasti. Kohta näitä on metsärinne sinisenään, mutta ensimmäinen on ensimmäinen. Joissakin paikoin maa on jo sulaa ja pääsin talikkohommiin.

Sain Inkalta kysymyshaasteen, kiitos sinne Auringon ihaniin.
Haaste menee seuraavasti:
1. Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen.
2. Keksi viisi uutta kysymystä.
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Inkan kysymykset:

1. Esittele jokin esine tai asia, jolla on sinulle suurta tunnearvoa.
Olen tavattoman kiintynyt puutarhani suureen jouluruusuun ja odottelen nytkin kiihkeästi sen kukintaa. Nuppuja on runsaasti näkyvissä.

2. Onko käytössäsi jokin Niksipirkka -tyylinen niksi, jonka haluat jakaa?
Vaikka tämä ajankohtainen niksi: Älä laita pajunkissojen maljakkoon vettä niin ne eivät ala kukkia vaan pysyvät ikuisesti söpöinä kissoina.

3. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.Tätini antoi vaeltavien romanien leiriytyä mailleen joenrantaan. Yksi talon kissa, nimeltään Ampiainen katosi ja serkkuni sanoi, että se on mennyt mustalaisten luo latoon ja jäänyt kynsistään kiinni niiden peittoon eikä pääse kotiin. Vaikka oli varoiteltu ja vähän peloteltukin lähdin pelastamaan kissaa. Ampiaista ei näkynyt, mutta leirissä oli mukava tunnelma ja kivoja leikkikavereita, niinpä notkuin siitä lähtien kaiket päivät rannassa. Kun romanit jatkoivat hevoskärryillä matkaansa, matkustin vahingossa heidän kanssaan Ruotsiin, joka oli heti väylän toisella puolella.

4. Onko sinulla jokin erityinen pääsiäisperinne, tai jokin muu kevääseen liittyvä perinne? Kerro siitä.
Pääsiäisenä pakkaan espressopannun ja Neron luudalle, sitten lennämme muutaman kierroksen kuutamossa. Nykyään sitä kutsutaan kai huispaukseksi.

5. Ja sitten vähän zen-osastoa: Minkälainen ääni syntyy yhden käden taputuksesta?
Vastaan tähän sen jälkeen kun olen ensin vetäytynyt määräämättömäksi ajaksi erakkoluolaani mietiskelemään. Vapauduttuani egon vallasta ja oivallettuani ei-dualismin syvimmän olemuksen osaan ehkä antaa vastauksen kyseiseen kōaniin.

Minun kysymykseni ovat:
1. Mikä on erityistaitosi?
2. Osaisitko kotiin jos sinut pudotettaisiin jonnekin outoon paikkaan maapallolla?
3. Jos kotisi syttyisi tuleen ja voisit pelastaa vain yhden elottoman esineen, mikä se olisi?
4. Mikä on mielestäsi kaunein paikka maailmassa?
5. Onko sinulla jokin ominaisuus, josta haluaisit päästä eroon?

Näillä kysymyksillä haastan edelleen
Kasarmin (J)donnan,
Kynsilaukkaajien Maman,
Betweenin,
Tillariina K:n ja
Minttulin

Tärkeintä on ystävyys ja puutarhanhoito

Kaikki kuvat © Miyoko Ihara

Oletteko koskaan törmänneet Misaoon ja Fukumaruun?
He ovat parhaat ystävykset ja puuhastelevat aina yhdessä. Erottamattomat kumppanukset esiintyvät japanilaisen valokuvaajan Miyoko Iharan kirjassa Misao the Big Mama and Fukumaru the Cat.
Misao löysi hylätyn kissanpennun ja adoptoi sen.
Kuten valkoiset kissat usein, on Fukumaru kuuro, myös Misao on huonokuuloinen, mutta se ei näiden kahden kommunikointia haittaa.

Fukumarulla on upeat silmät, keltainen ja sininen, kuin jalokivet. Miyoko Ihara on tallentanut kirjaan isoäitinsä Misaon ja Fukumarun arkipäivää ja vähän juhlaakin.

Pystyn erittäin hyvin samaistumaan kaksikon elämään.

Melkein kuin me, Nero vain on negatiivi Fukumarusta.

Misaon 87-vuotisynttärikakku nautittiin tietysti yhdessä.
Paljon lisää ihania kuvia tästä valloittavasta kaksikosta löytyy netistä, ja kirjan voi tietysti myös löytää sieltä.

Velkommen til Autuas olo, Jette!
Mukavaa keväistä viikkoa kaikille!

Vielä ehtii osallistua blogin arvontaan.

Ensimmäiset sipulikukat

Ensimmäiset väriä vaihtavat Peppermint Stick -tulppaanit kukkivat jo. Olin kätkenyt pari pussillista sipuleita niin hyvin, että löysin ne vasta helmikuussa ja istutin 18. 2. ruukkuun. Kun pakkaset yllättivät nostin ruukut kuistilta sisälle ja tulppaanien kasvu kiihtyi. Olisi pitänyt viedä ne viileään kellariin.

Tulppaaneista tuli lamoavia, mutta kauniita ne ovat kuitenkin ja pääsivät eilen takaisin kuistille. Piparminttukepit ovat matalia pikkutulppaaneja.

Eilen oli ihana kevätpäivä ja me puuhailimme ahkerasti ulkona. Nero korjasi myyräsatoa kasvimaan laidalla, minä siivoilin paikkoja ja polttelin myrskyn lennättämiä oksia. Väsyttiin niin, että piti ottaa nokoset iltapäivällä. Illemmalla innostuin vielä pesemään ikkunoita. Sellaista saa aurinko aikaan.
Voi ihanuutta!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Muumeja tapaamassa

Oma installaationi, Melkein näkymätön lapsi

Tänä vuonna juhlimme satavuotiasta Tove Janssonia, rakastettua ja maailmanlaajuisesti suosituinta lastenkirjailijaa, pilapiirtäjää, sarjakuvapiirtäjää, taidemaalaria ja filosofia.
Kävin Ateneumissa Tove Jansson -näyttelyssä. Avoinna 14.3.–7.9.2014

Näyttelyn katalogina toimii Tuula Karjalaisen kirjoittama elämäkerta, Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta. Kirjasta on kirjoitettu ainakin täällä ja täällä.
Tuula Karjalainen on myös kuratoinut Ateneumin näyttelyn.

Tove Jansson, Omakuva
Nättelyyn liittyvät kuvat: © Moomin Characters™

Tove Janssonilla oli erikoinen, ilkikurinen, mutta samalla lempeä ja vakavakin näkövinkkeli elämään, ihmisiin ja luontoon. Muumikirjoihin on vaikuttanut Toven omat ihmissuhteet, tapahtumat ja maailman myllerryksetkin.

Tove uimassa Klovharulla

Näyttelyssä on paljon maalauksia ja piirroksia eri aikakausilta 1930-luvulta lähtien. Myös Toven lapsuuden piirustuksia oli mahtunut mukaan.

Oma installaationi, Niiskuneiti rannalla

Näyttelyssä oli mukana ihania Toven elämänkumppanin Tuulikki Pietilän rakentamia Muumien pienoismaailmoja.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Enkulin käsityöt!
Kaikille hyvin vauhtiin lähtevää kevättä!

Oikealla linkki blogin arvontaan, vielä ehtii mukaan.

Tuoksuja ja tunnelmia

Kun eilen aamulla päästin Neron ulos olimme molemmat yllättyneitä siellä odottavasta valkeudesta. Lunta oli tullut yöllä reippaasti ja maisema näytti joulupostikortilta. Edelleen tupruttaa, mutta sisällä nautimme kevään kukkaloistosta.
Perunanarsissi tuoksuu voimakkaasti ja on ilo silmälle.

Kaksi viikkoa sitten ystäväni toi ihanan nuppuisen keväthyasintin, joka nyt on avannut kukkansa ja sekin levittää miellyttävää tuoksua kotiimme.

Tuoksupelargoni on avannut kukkansa, se on vaatimaton, mutta ilahduttaa silti tavattomasti.

Huone-esikkokin jaksaa vielä kukkia.

Jouduin perjantaina outoon seikkailuun kun autoni jätti minut lähikaupunkiin. Tälläistä ei ole tapahtunut sen jälkeen kun kymmeniä vuosia sitten erosin Tipparellustani. Onneksi vuosihuoltoon kuuluu tiepalvelusopimus ja pelastavat prinssit ratsastivat apuun. Kello läheni neljää iltapäivällä, mutta yksi puhelinsoitto sai pyörät pyörimään nopeasti. Etsittiin lähin korjaamo, joka sijaitsi naapurikaupungissa, hinausauto tilattiin paikalle ja sijaisauto varattiin. R. Oksmanin hinauspalvelun kuljettaja oli erittäin ystävällinen ja asiantunteva. Matkustin hänen kyydissään korjaamolle. Korjaamo oli jo suljettu kun pääsimme perille, mutta hinauspalvelu hoiti auton hoitoon. Autovuokraamo Huhticon sijaisauto ajoi paikalle, auto esiteltiin minulle ystävällisesti ja kehotettiin soittamaan jos ilmenee jotain ongelmia vieraan auton kanssa. Tämä kaikki ei maksanut minulle mitään, sijausautoa voin pitää kolme vuorokautta. Täällä korvessa on oma auto välttämätön, koska julkista liikennettä ei ole. Piti oikein nipistellä itseään, etten vain sittenkin nähnyt unta vaan palvelu oli todella huippuluokkaa.
Kiitos kaikille apuun rientäneille!

Linkki kirja-arvontaan löytyy oikealta sivupalkista, vielä ehtii mukaan!

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Hiipi!

Ulkoistettu elämä

Nero on joutunut täysin kevään lumoihin. Prinssi viettää kaiken aikansa ulkona, tutkittavaa on niin paljon, jokainen viesti on haisteltava tarkoin.
Minä olen poltellut risuja, joita ei voi hakettaa, haravoinut leikannut pensaita. Aurinkoa on tainnut tulla yliannostus näin äkkiseltään.

Yksi yökin Nerolta kului pihalla ja eilen illallakin näin Neron unelmoivan aitanparvessa kuuta ja tähtiä katsellen. Piti käydä oikein houkuttelemassa kissa sisään yöksi.
Nero on jännittynyt, mutta taistelujen merkkejä ei ole onneksi näkynyt. Ehkä se muistaa edelliset sotakeväät ja on varuillaan.

Tänä keväänä ei taljoilla makoilla, lunta ei ole enää kuin pieniä lämpäreitä varjopaikoissa ja siestaa voi viettää jo näin kesäisissä merkeissä ja nautinnollisesti painaa kynnet tuolin pehmusteeseen. Nyt nautimme näistä keleistä, emmekä yhtään ajattele vielä mahdollisesti tulevaa lunta, se katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyykin.

Jos et ole vielä osallistunut mielenkiintoisen kirjan arvontaan sinne on linkki tuossa oikealla ylhäällä.

Varokaa heikkoja jäitä

Nerokin tietää, että jäälle ei enää kannata mennä. Aurinko innosti meitä lähtemään retkelle, aiempina vuosina se on tähän aikaan onnistunut vain lumessa rämpien.

Pieni pilvi heijastui jäällä olevasta vesikerroksesta.

Viime vuonnakin aurinko paistoi maaliskuussa, mutta 22.3. ulkoilimme tälläisissä maisemissa.

Jos et ole lunastanut itsellesi arvontalipuketta, se onnistuu kommentoimalla edelliseen postaukseen.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Sanna!
Mukavaa viikkoa kaikille!