Kohti uutta alkua

Toivotan kaikille iloista vuodenvaihdetta!
Meillä uusi vuosi aloitetaan valkoisessa maisemassa.

Minusta ilmassa on jo ripaus kevättä.
Olen tilannut ensimmäiset siemenetkin. Löysin eteisen korista vielä kolme kukkasipulipussia, jotka istutin ruukkuihin ja vein kellariin. Voisin sanoa, että tein ensimmäiset istutuksetkin.

Paljon onnea alkavalle vuodelle 2015!

Aikuisviihdettä

Kissalapset antoivat entiselle sijaisemolleen joululahjaksi hauskan peilin (minullahan on heikkous peileihin), siinä kissakaksoset peilailevat tyytyväisen näköisinä. Kiitos! Tämä hymyilyttää minua aina kun näen sen. Taitaa päätyä kylpyhuoneen peiliseinälle.

Koska Nero ei ilmojen kylmettyä vietä kaikkea vapaa-aikaansa ulkona alkaa sisäelämä ajoittain pitkästyttää. Pitäsi keksiä jotain aktiviteetteja. Autan kyllä prinssiä treenaamaan nopeutta ja vaanimista erilaisten välineiden avulla, mutta aikuinen, elämää nähnyt kolli kyllästyy nopeasti leluihin. Kaikki vinkit kissojen aikuisviihteestä otamme kiitollisina vastaan.

Omatoiminen kissa oli löytänyt jostakin piian aarteista hetken viihdykettä. Lunnin pää saa kovaa kyytiä, kunnes se korjattiin takaisin kokoelmiin.

Oma apu paras apu. Pikavisiitiltä ulkoa tuotiin oma lelu, mutta se oli niin makoisa, että leikkikalu meni kurkusta alas.
Neroa ärsyttää myös unta häiritsevä hiiriradio. Talon rakenteissa liikkuvien jyrsijöiden ääni kuuluu, mutta kuvaa ei näy. Välillä kissa ryntäilee lattian alla liikkuvien hiirien perään, välillä katse seuraa tarkkaavaisesti tapettia tai kattopanelia. Onneksi sää kohta lauhtuu.

Joulun katkarapuateria sai prinssin toivomaan gourmeta joka aterialla, eikä piian tarjoama arkiruoka oikein tunnu maistuvan. Montaa lajia on tarjottu, mutta kissa nirsoilee. Ehkä sisäelämä vie ruokahalunkin.
Nero ei yleensä ole ollut namien perään, mutta ostin joululahjaksi kovin mieleisiä herkkuja ja monta kertaa päivässä prinssi pyytää seuraamaan itseään. Lelukorissa olevan namipurkin kohdalla kissan jarru hirttää kiinni ja siinä tapitetaan kunnes karkki irtoaa. Onneksi ovat terveellisiä omega-valmisteita.


Rattoisia välipäiviä kaikille!
Olin eilen illalla myöhään pienellä lenkillä. Kuunvalossa näki mainiosti liikkua rantapolkuja.

Jouluselfie

Lumitöiden jälkeen on levättävä.

Nero sai viettää aattoiltaa kahden pukin kanssa. Minä ajelin Helsinkiin sukua tapaamaan. Siis Neron sukua. Ajokeli muuttui matkalla erittäin huonosta huonoksi, lumiaurat eivät olleet vielä ehtineet liikkelle, mutta perille päästiin. Oli mukavaa istua valmiiseen pöytään ja millaisia herkkuja siellä Neron sisarusten kodissa tarjottiinkaan. Joulun ahtamisennätys taisi tulla saavutettua, nam.
Illan superbonus oli se, että pääsin näkemään Mörkö-siskon ja vähän silittämäänkin neitosta. Mörko on kuin Neron kaksoisolento, vain hieman sirompi ja pienempi. Svante-veli oli paennut vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan, eikä näyttäytynyt.
Kiitos ihanasta illasta T, O ja H!

Nero jäi nukkumaan kun lähdin, olin kattanut hänelle keittiöön katkarapuaterian joulun kunniaksi.
Ulkoilu ei nyt oikein maita kissalle, liikaa lunta ja liian kylmä. Vain lyhyesti prinssi käy aitanparvessa tiirailemassa lintuja.

Terveisiä Korvatunturilta!

Onko täällä kilttejä olentoja?
Jouluvieraaksemme saapui pukki. Harmi kun Nero oli juuri luikahtanut ulos eikä nyt tavannut hiippalakkia.

Lämminhenkistä joulua kaikille!
Kiitos ystävyydestä ja kaikista mieltä lämmittävistä kommenteistanne vuoden aikana.

Toivottavat Cheri ja Nero

Valkoinen joulu ja musta

Hoo, jos minä olen musta,
olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen musta,
olen minä hyviltä kaivattu.
Yksi herra ja kuningas Murijaanein maalta.

Valkoinen kuuluu jouluun ja meillä ainakin lumi valaisee maisemaa.

Vuoden pimein päivä eilen taisi olla talven valoisin. Kuvasin auringonnousua kello 11.50.

Tähän kuvaan tallentui joulun taikapölyä, lupaus pitenevistä päivistä ja uudesta keväästä.

Palaan tänne vielä huomenna esittelemään jouluvieraamme.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Luja Perhe!

Kuusipeura

Joululomalla on aikaa leikkiä. Meillä on puinen ikikuusi. peura siirtyi sen alle lepäilemään.

Halusin varmistaa valkean joulun. Kauris lepäilee hangella jäätyneen lammen rannalla. Ulkonakin on tosin taas valkoista ja jouluista.

Tänään on vuoden pimein päivä, ihanaa, valoa kohti siis! Salissa on ollut muutaman viikon pimeää, sillä vanha jugend kattokruunu on otettu alas. Se pitää viedä jossain vaiheessa kunnostettavaksi, sillä vanhus ei ollut enää luotettava valaisija. Jos tiedätte hyvän valaisinten kunnostajan, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Ilokseni löysin lauantaina kirpputorilta aidon kristallikruunun (Bohemian Chrystal), hinta joulun kunniaksi oli vain komekymppiä. Melkoinen homma oli kruunun purkamisessa, puhdistamisessa ja varsinkin uudelleen kokoamisessa. Yksi prisma jäi yli, sille ei kertakaikkiaan löytynyt oikeaa paikkaa, mutta ripustin sen muiden joukkoon. Nyt on jouluna valoisaa. Innolla odotan mitä kevätaurinko sanoo kimmeltävistä kristalleista.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Tiia K!
Mukavaa joulun valmistelua kaikille!

Valtakunta uhattuna

Prinssillä on huolia, valtakunnan rajoilla on taas epäilyttävää liikehdintää. Haavoittumisiltakaan ei ole vältytty, mutta onneksi on selvitty pintanaarmuilla. Yöpartiointia on vaadittu vain yhtenä yönä ja silloinkin luukku loksahti aamuyöstä kun sotamarsalkka palasi majoitustiloihin.

Prinssi on tuonut mukanaan myös noutoruokaa. Piian erikoiskyvytkin paljastuivat yllättäen kun Nero esitteli myyräpaistiaan ja vastaanotti tavanomaiset kehut ja kiitokset. En tiennyt pystyväni ihmetekoihin, mutta niin vain kävi, että kun olin nostamassa ateriaa ruokailualustalle, heräsi myyrä kosketuksestani henkiin. Olen jo tottunut jyrsijöihin enkä yleensä kilju niitä kohdatessani, mutta kun myyrä tulee iholle niin huutoa on vaikea pidätellä. Jahtasimme myyräparkaa, mutta niiden supervoimat; nopeus ja ahtautumiskyky ovat käsittämättömät. Luovutin. Kärsivällisyys on jyrsijäjahdin avainsana, Nero kävi sohvalle torkkumaan toinen silmä auki. Myöhemmin kuulin vähän töminää, luukku loksahti ja myyrää vietiin vaihteeksi ulos.

Minua ovat työkiireet pitäneet poissa blogistaniasta, mutta nyt on projekti taas kerran valmis ja aloitan ansaitun joululoman.

Mukavaa viikonloppua ja iloista joulun odotusta kaikille!

Ihmemaa

Meille tuli yhdessä yössä talvi. Myöhäisen aamukahvin aikaan kauriit olivat pihan reunalla etsimässä einettä. Yritin ottaa kuvan ikkunan läpi, mutta vanhat vääristävät lasit tekevät sen vaikeaksi.

Lähdimme kuvausassistentin kanssa ulos yrittämään.

Mutta koska vain toinen meistä osaa hiipiä, oli ainoastaan lyhyt hetki mahdollista napata kuva, sekin aika kaukaa. Vaikka kauriit jo tuntevat minut, ne viisaina olentoina varovat ihmistä.

Lunta oli satanut toistakymmentä senttiä ja kulku oli hieman hankalaa.

Nautimme kuitenkin ulkopuuhista ja lumen tuomasta valosta. Pimeys tuli taas nopeasti sillä aurinko laski jo noin klo 15.

Lyhdyt jäivät valaisemaan iltaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kaitsukka!
Mukavaa talvisunnuntaita kaikille!

Mandala

"Jos kissat asettaisivat ihmiset paremmuusjärjestykseen, laatisivat niin sanotusti ihmisen rotukirjan, ei olisi epäilystäkään siitä että kunniapaikalla ja korkeimmalla pallilla seisoisi Vanhempi Daami.
Vanhempi Daami on ihmiskunnan huippusaavutus, siitä ei enää pääse eteenpäin. Hänellä on aikaa. Hän toruu vain harvoin. Hän laittaa usein ruokaa hellalla, kirjoo ja ompelee lampun valossa, istuu paikallaan tuntikausia, hänen sylissään voi ottaa useammat peräkkäiset unet. Tai siis, tälläinen on historiallinen vanha rouva. Tämän päivän Vanhempi Daami katsoo pikemminkin televisiota. Kissat puoltavat tulisesti televisiota! 

Television ääressä ihminen pysyy paikallaan. Niitä ei erityisesti kiinnosta se mitä televisiosta tulee, joskin siellä joskus juoksentelee hauskoja pieniä palloja, piiperoita ja paaperoita. Niitä voi jopa tutkailla hetken, mutta niistä ei jää mitään käpälään."
Näin alkaa Tõnu Õnnepalun romaani Mandala (Basam Books 2014).

 "Mutta ikävä kyllä! Ihmisen mieli on niin muuttuvainen, että tuskin kissat ovat ehtineet sopeutua televisioon kun ihmisillä on jo uusi lelu. Nyt heillä on sylimikro, aivan kuin he eivät tietäisi kenen paikka on sylissä!"

Kirja on lämminhenkinen kuvaus virolaiselta maaseudulta. Kirjailija asuu kahden viisaan kissansa Rullin ja Sifkan kanssa Keltaisessa talossa.
En kerro enempää, mutta suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille!
Ystäväni, joka suositteli Mandalaa minulle sanoi, että sitä lukiessa tuli mieleen meidän metkut. Kyllä kirjassa onkin monta tutunoloista kohtaa. Kuten vaikka karviaismarjapensaissa vierailevat supit ja katoavat kissat. Kissojen kanssa elämä ei ole tylsää.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Mäntylän mummi!
Mukavaa viikonloppua kaikille, pitäkää hatusta kiinni!

Myttyyn mennyt talviretki

Itsenäisyyspäivänä ajateltiin tehdä Neron kanssa pieni lenkki vaikka taivaalta putosi valkoista ja märkää.

Nero pörhistää itsensä kaksinkertaiseksi aina peltoa ylitettäessä, aukio on vaarallinen paikka. On varottava sekä maa- että ilmahyökkäyksiä. Niemellä pesivät haukat ovat joskus tehneet hurjia syöksyjä kulkijoita kohti pesimäaikaan. Joku nelijalkainen petokin voi olla puskissa vaanimassa.

Metsään päästyä voi pysähtyä odottamaan perässä matelevaa seuralaista.

Matka jatkuu ja räntäsade sen kuin yltyy. Kameran linssiä ei saa enää pysymään kuivana ja koko laite on suojattava kastumiselta pusakan alle. Ei ollut loppuun asti harkittu idea lähteä retkeilemään.
Neron kehonkielestä näkee, että se arvelee minun epäröivän matkan mielekkyyttä. Se alkaa kulkea vaikean oloisesti, ikään kuin raahaisi minua mukaanaan näkymättömissä valjaissa. Tätä tapahtuu joskus myös sisällä kun prinssi ohjaa minua kohti keittiötä ja se ajattelee minun pysähtyvän matkalla puuhastelemaan jotakin vähemmän tärkeää.

Vähän aikaa levähdettiin rantasaunan kuistilla ja tarkastettiin paikat. Ei ollut jäänyt vettä jäätymään astioihin.

Näkyvyys oli huono, päätin kuitenkin ottaa yhden kuvan rannastakin. Nero mökötti veneen alla, siitäkään ei ollut ihan hyvä idea lähteä kastumaan. Jatkoin rantaa kotiin päin ja huutelin Neroa seuraamaan, tuloksetta. Prinssi mökötti suojassa veneen alla niin kauan, että käännyin takaisin, nostin kissan syliini ja suuntasimme kohti kotilieden lämpöä. Jonkin ajan kuluttua myttyyn menneet suunnitelmat alkoivat harmittaa kissaa, kiukuissaan se tarrasi käteeni ja hyppäsi pois kyydistä. Vaelsimme vaiti. Äkkiä Nero hyppäsi ja upotti sekunniksi kyntensä sääreeni. "Senkin tollo, houkuttelit minut tänne kastumaan."

Bem-vindo à Autuas olo, Brisa do Sul!
Mukavaa joulun odotusta kaikille!