Kohti uusia haasteita

Betweeniltä, Rikkaruohoelämää-blogista tupsahti taas kiva Kuusi kuvaa kesästä -haaste. Kiitos paljon, kesää on aina mukava muistella. Viime kesänä otin aika vähän kuvia, enkä yhtään hyvää kuvaa, mutta kesässä on tunnelma tärkeintä.

 Edellisen vuoden kesään verrattuna viime kesä oli hyötytarhurille aika helppo. Aurinkoa ja lämpöä riitti varhaisesta keväästä. Kasteluakin tuli taivaalta ihan mukavasti ja kasvimaa kukoisti kuin itsestään.

Aikaa jäi minipuutarhan rakentamiseenkin. Runkotimjami on nyt siirretty sisälle pelakuitten seuraksi, toivottavasti se säilyy hengissä ja voi siirtyä taas ensi kesän leikkeihin.

Nero täytti kymmenen vuotta ja sitä tietysti juhlittiin.

Autuaan mailla käy kesäisin aika paljon vieraita, mutta viime kesänä taidettiin luoda uusi ennätys. Elämä oli poikkeuksellisen sosiaalista ja leppoisaa.

Kaksi blogikaveriakin, Pirkko ja Pepi, poikkesi visiitillä.
Kaiken kaikkiaan kesä oli oikein mukava ja sai runsaasti jatkoaikaa leudosta syksystä. Viikko sitten laitoin viimeiset kukkasipulit maahan, ettei jää viime tinkaan. Nyt vain kevättä ja ensi kesää odottamaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Fanipostia Kimi Räikköseltä

Kolumnistikissa Nero saa paljon palautetta netin, sähköpostin, kirjeiden ja korttien muodossa. Taannoin saapui kirje Kimi Räikköseltä, joka kertoi jo vuosia seuranneensa Neron edesottamuksia ja arveli, että oli kohdannut sukulaissielunsa. Vauhdikkaita tyyppejä molemmat.

Kirjeeseen Kimi Räikkönen oli liittänyt myös kuvansa ja tiettyä sukunäköä on havaittavissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Haastava marraskuu

Kuva: Teija Tuisku

Marraskuu on ollut upea eikä tavanomaisesta villasukka-harmaudesta ole juuri tarvinnut kärsiä. Haastavaksi tämän kuun on tehnyt vain runsaat haasteet, joita blogiin on sadellut.
Kiitos Kivipellon Sailalle kivasta, kesään liittyvästä "Kolme asiaa -haasteesta".
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena).
1. Huhtikuussa ilahdutti ja jännitti Kotipuutarhalehden juttu kasvimaastani, sehän oli kuvattu jo edellisenä, historian kurjimpana kasvukesänä. Mutta selvästi rehevyys pääsi silloinkin lopulta valloilleen.
2. Kevät tuli varhain; saimme nauttia lämmöstä ja puutarhatyöt lähtivät hyvin käyntiin. Vappusää oli loistava ja pääsin tekemään ensimmäisiä kylvöjä.
3. Yksi kesän kohokohta oli puutarhabloggareiden tapaaminen Raumalla Suvikummun Marjan luona ja vierailu Vakka-Taimen ihmeellisessä maailmassa.

Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
1. Surullisena katselin ankaran talven aiheuttamia aukkoja kukkapenkeissä. Onneksi kesän mittaan sain huomata, että moni kuolleeksi luultu osoittikin elonmerkkejä.
2. Toukokuun lämpöaallon mukana saapui idästä valtavat koivukirvojen massaesiintymät. Koko puutarha oli kuorrutettu vihreällä massalla ja kirvojen eritteet tahmasivat kaiken. Samassa kyydissä matkustivat myös kaalikoit ja niitä näkyi kaikissa ristikukkaisissa ennätysmäärät. Onneksi kaalit selvisivät niistä verkon alla.
3. Yhtään en tykännyt siitäkään kun astuessani ulos suloiseen kevätsäähän minut tyrmäsi kuvottava lannan haju. Onneksi sitä harmia jatkui vain muutamia päiviä.

Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
1.Kasvimaan kylvöt ja istutukset valmistuivat.
2. Järjestin Neron 10-vuotissynttärit.
3. Täytin laarit talven varalle sadolla, sienillä ja marjoilla.

Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
1. Kauriiden keväällä rikkoma kasvimaan aita tuli paikattua ja korotettua mutta uusi aita jäi tekemättä. Kesä pärjättiin melko hyvin, mutta nyt on heikko aita taas saanut sorkista.
2. Keskenjääneiden asioiden luettelo on varmasti pitkä, mutta huono muisti pelastaa niiden murehtimiselta.

Kolme asiaa, joita stressasin
1. Ötökät aiheuttivat stressiä. Varsinkin kaalikoit, joita oli runsaasti ja jotkut niistä pääsivät verkon allekin, mutta onneksi tuhot olivat aika pieniä. Ensi vuonna mietin kaksi kertaa kasvatanko ollenkaan ristikukkaisia.
2. Alkukesästä tuli vähän stressattua kun kesä lähti niin vauhdilla käyntiin, ettei meinannut mukana pysyä.
3. Loppukesästä stressasin kesän loppumista, mutta onneksi syksy oli oli pitkä ja aurinkoinen.

Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
1. Niin kiirettä ei olekaan, ettei henkilökohtainen rentoutumisvalmentajani saisi minua rentoutumaan esimerkin voimalla.
2. Suurenmoinen kesäsää ja huolettomuus loivat rennon tunnelman.
3. Niittäminen ja pöpelikön karsiminen on myös rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa.

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
1. Kasvihuone
2. Kunnon aita kasvimaan ympärille.
3. Runsaasti taimia

Kolme asiaa, joista unelmoin
Uutisia seuratessani koen, että saan viettää hyvin etuoikeutettua elämää. Universumi on sakeana toiveita ja unelmia. Suuri osa niistä on hätähuutoja ja toteutukoon ne ensimmäisenä. Unelmoin maailmasta, jossa jokainen kokisi olevansa turvassa ja rakastettu.

Kissa elää kiitoksella

Kotonasi-blogin Annukka antoi kannustavan tunnustuksen blogilleni. Lämmin kiitos kunnianosoituksesta, arvostan kovasti tätä varmalta tyyliniekalta saamaani huomiota.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

1. Osuin aikoinaan Internetin ihmemaassa joihinkin mielenkiintoni herättäviin blogeihin, joita seurasin jokseenkin säännöllisesti. Jotkut kaukana asuvat ystävät ja tuttavat toivoivat, että osallistuisin jotenkin some-maailmaan. Heräsi ajatus, että blogi voisi olla hyvä alusta siihen ja samalla tulisi tallennettua vaiheitaan muistiin itselleenkin. Valokuvausharrastuskin sai blogista lisämotivaatiota. Niinpä aloitin bloggaamisen vuonna 2011.

2. Aloittevalle bloggaajalle:
Älä masennu, jos et heti saa runsaasti lukijoita, oman lukijakunnan löytyminen voi viedä aikaa. Parhaimmillaan bloggaaminen on vuoropuhelua, huomioi lukijasi; vastaa kommentteihin ja käy vastavierailulla. Älä jaarittele vaan koeta kiteyttää sanomasi. Ole oma itsesi, parhaiten onnistuu yleensä kun kertoo asioista, joihin itse suhtautuu intohimoisesti. Innostus on aina kiehtovaa.

Vastaan niin viiveellä, että en enää laita haastetta eteenpäin, mutta auliisti jaan tämän kaikille, joille se ei ole vielä ehtinyt.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Mummo ja koira!
Mukavaa isänpäivää kaikille!

Pomo piilossa

Talvi pääsi taas yllättämään ja tuli kiire tehdä viimeiset pihatyöt, sekä siirrellä loput puutarhatavarat suojaan lumen alta. Ehdin pestä viimeisen kaaliverkon ja tehdä vähän karsintojakin pihan laidoilla. Huomasin kyllä, että minua tarkkailtiin.

Työnjohtajan tiukan katseen alla yritin tehdä parhaani. Kiirekin vaivasi, sillä typerän kellon viirsareiden siirtelyn vuoksi pimeä tulee entistä aikaisemmin.

Pehtoori pysytteli viimalta suojassa. Kun alkoi pyryttää siirtyi johtoporras aitanparveen.

Lumipyryn saetessa oli käytännöllisintä suorittaa piian toimien tarkkailu sisätiloista.

Olipa rankka päivä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Maarit ja daadaa!
Hyvää marraskuuta kaikille!

Vaalilounas

Mitä, pisteleekö nero ehdokkaan tupeeta? Ei sentään, se on vain hiiripaisti. Nero on tottunut odottamaan, että paistin alle laitetaan suojapaperi. Tällä kertaa hätäpäissäni nappasin puulaatikosta lehden ja rapakon takana tapahtuva loanheitto väritettiin veriseksi.
Meillä kävi nuohooja ja Nero sai oudon rohkeuspuuskan. Nautimme nokikolarin kanssa kahveja keittiössä kun prinssi saapui kiehnäämään hänen jalkoihinsa ja antautui silitettäväksi. Mustassa ei noki näy :) Yleensähän Nero on täysin näkymätön varsinkin jos vieraana on mieshenkilö.

Pihatöiden yhteydessä poimin minimaalisen orvokkikimpun.
Sunnuntaina haravoinnin jälkeen ajelin vielä nurmikon ja nyt piha näyttää samettisen vihreältä. Satava räntä sulaa nopeasti pois.

Kuten jo aiemmin olen kehunut, tuli valkosipuleista mainio sato tänä kesänä.

Valitsin komeat sipulit, jotka valmistelin uutta satoa varten.

Jotka runsas viikko sitten istutin hyvin muokattuun ja lannoitettuun maahan. Peitin valkosipulit olkikatteella. Odotettavissa on kolmisenkymmentä valkosipulia.

Ystävät ilmoittivat, että he haluavat tulla karsintatalkoisiin. Lauantaina vesakkoa kaatui ja maisema siistiytyi nopeaan tahtiin. Nero hääri mukana menossa sisällä ja ulkona, ihmeellistä vieraskoreutta. Lämmin kiitos T & H, oli tosi kiva päivä.

Mitä teen Buxuksen kanssa?

En ole koskaan raatsinut sijoittaa kalliiseen puksipuuhun, sillä niiden talvettaminen on epävarmaa.
Löysin loppukesästä kukkien halpamyynnistä kauniin puksipuun kuudella eurolla.  Kun kerran halvalla sai, ostin ahneuksissani kaksi.

Puut ovat olleet erilaisissa syysasetemissa ja viihtyneet hyvin. Pakkasöiden saavuttua siirsin ne kuistille.
Onko teillä kokemusta näiden talvettamisesta? Minulla ei ole sopivan viileää valoisaa paikkaa. Onnistuisikohan talvetus ulkona II-vyöhykkeellä? Maakellariin voisi myös viritellä kasvivalon talveksi, mutta se saattaa olla liian kostea paikka.

Parina aamuna on puutarhassa ollut kaunis valkoinen huurrekuorrutus. Miten tunnelmallinen onkaan kuivan syksyn ensimmäinen kuura-aamu. Auringon valo saa kiteet kiiltelemään ja vaikka moni kasvi menehtyi pakkasen puremaan, on näky suorastaan lumoava. Kaunis kuolema.

Siankärsämö

Purjo

Aurinko jaksaa vielä sulattaa huurteen.

Räystäät tippuvat

Haisusamettikukka. Nämä ovat kasvaneet valtaviksi. Suurimmat ovat lähes kaksimetrisiä leveitä puskia. Onneksi olen istuttanut ne kasvimaalla paikkoihin, joissa ne eivät ole isommin haitanneet muiden kasvua. Pensaan struktuuri on kaunis vaikka se ei ilahduta kukinnalla.

Tulikukka ei hätkähtänyt pakkasista. Nämä vaeltavat hujopit ovat ilmestyneet itsestään puutarhaan joitakin vuosia sitten ja nousevat milloin mistäkin.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Kassulan tarinoita, mehän olemmekin jo vanhoja tuttuja :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kissojen maailmanhistoria

Eilen sain olla mukana kissakahvila Helkatissa Helsingissä juhlimassa merkittävää tapausta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjanjulkistamistilaisuudessa kohotettiin malja Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistorialle.

-Halusin tehdä sellaisen kirjan, jossa on valtavasti kaikenlaista kissoista ja ihmisistä ja miksi ihminen on historian kulussa käsitellyt kissoja vuoroin vihaten ja vuoroin rakastaen. Miten kissan rooli on muuttunut, kertoi tekijä.

Kun kirjailijaa pyydettiin kertomaan Egyptin kissajumalattarista, hän sanoi mm., että elämme edelleen Egyptin aikaa; kissa on tärkeämpi kuin mikään muu. Yleisö hyrisi samanmielisenä. Kuvassa yksi Helkatin asukeista, joita oli paikalla seitsemän. Nimiä en ehtinyt opettelemaan juhlan melskeessä.

 - Historioitsijoiden mukaan ihmiskunnan sivistys ja kulttuuri sai alkunsa kun ihminen alkoi viljellä maata. Silloin kissat tulivat ihmisten elämään, joten voimme sanoa, että sivistys ja kulttuuri tulivat kissojen mukana, totesi Petri Pietiläinen.

Nero sai tuliaisiksi kirjailijan signeeraaman teoksen ja terveiset Nelliltä ja Nestorilta.
Kerron enemmän kirjasta kunhan olen tutustunut siihen tarkemmin.

Vierailin ensimmäistä kertaa Helkatissa, tunnelma oli kissamaisen rento ja iloinen.

Helkattin osoite on Fredrikinkatu 55. Kannattaa pistäytyä.

Olipa helkatin mukava ilta ja oli taas kiva tavata blogikavereita ja muita tuttuja kissojen merkeissä.

Welcome to follow Autuas olo, Ela S.
Mukavaa viikkoa kaikille!