Kevätmessuille lähtee...

Lippuarvonnan suoritti lahjomaton Random.org ja tulos oli tälläinen:

Onnea Katille, hän voitti kahden lipun paketin messuille! Laitan liput sinulle sähköpostilla.
Kiitos kaikille osanotosta ja mukavaa viikkoa!

Kirvoja ja kirppuja

Turha syyttää minua omista kirpuistaan. Piika on hyvä ja laittaa tulet uuuniin.

Perjantaina nautiskelin aamupalaa kun huomasin kädelläni kipittävän hyönteisen. Luulin sitä kukkakärpäseksi ja huitaisin, mutta se ei lentänyt pois. Koska ötökkä näytti jotenkin kiiltävältä heräsi epäilykseni ja nappasin olion luupin alle. Kirppu. Eläinlääkäri ei ehtinyt vastata puhelimeen, olisin lähtenyt ostamaan kirppulääkettä. Tartuin imuriin ja kävin läpi Neron makuupaikat ja sohvan.
Kun Nero tuli töistä syynäsin sen turkin tarkasti, mutta yhtään kirppua ei löytynyt. Ilmeisesti kohtaamani yksilö oli ainoa tässä huushollissa ja tullut sisään puserossani kun olin taannoin linnunpönttöjä putsaamassa. Pusero päätyi pesukoneen käsittelyyn, toivottavasti kippusirkus päättyi tähän.

Kasvimaalla vihertää jo. Syksyllä kylvetty vuonankaali vihertää jään keskeltä.
Sisällä kasvaneessa yrttitarhassani huomasi kauhukseni kirvoja. Viljelyt lensivät välittömästi kompostiin, sillä kirvat ja taimien esikasvatus ovat sovittamaton ristiriita. Isommat, kuten runkorosmariinin ja kellarissa talvehtineen ranskalaisen rakuunan siirsin kylmään kuistille varmuuden vuoksi. Kasvien tuominen kaupasta kotiin on aina tuholaisriski, vaikka harvemmin niissä näkyy liikettä. Viime keväänä toin kirvaviljelmän luomukirvelissä, jonka ostin Plantagenista. Onneksi kohta voi laittaa ensimmäisen kasvimaan ulos ruukkuun.
Vielä ehtii osallistua edellisen postauksen lippuarvontaan.
Mukavaa sunnuntaita!

Haluaisitko Kevätmessuille?

Lähde Kevätmessuille Helsingin Messukeskukseen, minä tarjoan. Nimittäin kaksi pääsylippua 6.-9.4. järjestettävään tapahtumaan. Sieltä luulisi löytyvän jokaiselle jotakin: Kevätpuutarha, OmaMökki, Oma Koti, Sisusta! ja Lähiruoka&Luomu. Arvon kahden lipun lippupaketin tähän postaukseen kommenttinsa jättäneiden kesken. Aikaa on sunnuntaihin puolille öin, maanantaina julkaisen voittajan ja lähetän hänelle sähköiset pääsyliput. Kaikki voivat osallistua, mutta jätä ihmeessä sähköpostiosoitteesi jos ei olla ennestään tuttuja.
Minua kiinnostaa erityisesti Kevätpuutarha- ja Lähiruoka&Luomu-osatot, mutta aion haukata niin ison palan kaikkea kuin kunto kestää. Ehkä tavataan siellä.
Onnea arvontaan!

Kurja tuliainen

Hieman epäonninen Tallinnan-retki sai jatko-osan, sillä tuliaisina toin kotiin viruksen. Yli kymmeneen vuoteen en ole sairastanut minkäänlaisia flunssia. Luultavasti siksi, että elämässäni on tartunnan lähteitä niin vähän ja liikkuessani epidemia-aikaan ihmisten ilmoilla yritän huolehtia käsihygieniasta. Mutta nyt jouduin satojen ihmisten keskelle lautalla ja influessa onnistui etsimään minutkin uhriksi.
Nero ei ole koskaan nähnyt minua niistävänä ja köhivänä ja oudoissa ääniefekteissä onkin ollut pojalla ihmettelemistä. Onneksi sää on suosinut ja prinssi on päässyt ulos pakoon. Paljastuneessa länsirinteessä on koukuttavaa kytätä myyriä. Niiden talvikäytäviä näkyykin runsaasti heinikossa.

Monen päivän kuume piti minut tiukasti vuoteessa, mutta nyt olo alkaa helpottaa. Kiusallinen yskä on vielä muistona. Nerokin on selvästi iloinen, että piika viimein nousi vuoteesta. Pääsin vähän ulkoilemaan ja ilokseni huomasin, että tuuli ja aurinko olivat häivyttäneet paljon lunta.

Mikä riemu, ensimmäin piippo kurkkasi jo maasta. Olisiko tulppaani?

Toivottavasti tämä ei huomaa sitä. Toisella puolen pihaa on vielä lumikerros. "Ilokseni" huomasin eilen illalla uuden porukan hengailevan pellolla; kahdeksanpäinen peuralauma. Mistä johtunee, mutta kauriit näyttävät siirtyvän kesäksi muualle (palatakseen sadonkorjuuseen) ja peurat tulevat tilalle.

Edit: Taitaa kuume vielä hidastaa ajattelua. Kuvassa on metsäkauris, vaikka puhunkin myös peuroista. Niistä en saanut kuvaa.

Vastustamaton

Kuistilla on jonkin aikaa ollut uusi asukas. Ei kuitenkaan tuo tekosinitiainen lahossa pöntössään vaan sen edessä...

Suuri tarhajouluruusu. Taannoin käydessäni pääkaupungissa poikkesin Plantageniin ja siellä tämä kaunokainen odotti minua. Juuri sitä olin etsimässäkin. Edes korkea hinta ei saanut minua perääntymään vaan adoptoin Helleboruksen välittömästi. Se on viettänyt pari viikkoa kylmällä kuistilla, vain koviksi pakkasöiksi olen nostanut sen sisälle.

Hempeän vaalenanpunertavia kukkia on paljon.

Aurinkoisena päivänä päästin sen ulkoilemaan.

Kaunotar

Mukaan hyppäsi myös muutaman euron tomaatti keittiön yrttitarhaa koristamaan. Tomaatit kyllä kypsyvät, mutta kovin maukkaita niistä ei tule ilman aurinkoa. Basilika kuitenkin tykkää hengailla tompskun kanssa.

En ole osallistunut aiemmin tulppaanitorstaihin, tässä kuitenkin muutaman kuvan panostus aiheeseen.

Prinssi makoilee tietokoneruudun edessä tarkkailemassa kolumninsa valmistumista. Siinäkin kuva tulppaaneista.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Sinikka ja Anette!
Aurinkoisia päiviä kaikille!

Viikonlopputragedia

Viikonloppu sujui tragedian merkeissä. Olin lähdössä ystäväni kanssa Tallinnaan, päämääränä Antti Mikkolan ohjaaman Macbethin ensi-ilta Linnateatterissa. Muistan joskus kuulleeni, että teatteriväki uskoo näytelmän olevan kirottu eikä sen oikeaa nimeä pidä lausua ääneen. Emme olleet asian suhteen varovaisia, emmekä säästyneet seuraamuksilta. Odottaessamme Helsingin satamassa laivaan pääsyä, sai matkakumppanini viestin, että hänen puolisonsa on saanut vakavan sairauskohtauksen. Ystäväni  joutui palaamaan pikaisesti kotiin ja minä astuin yksin laivaan.

Shakespearen näytelmä oli sijoitettu nykyaikaan, tapahtumien keskiönä urheiluseuran johtokunta.
Kieli tuotti minulle vähän ongelmia, mutta täytyy sanoa, että ymmärsin repliikeistä enemmän kuin aikoinaan katsoessani Shakespearen tragediaa Lontoon Globessa alkuperäistekstillä.

Lady Macbeth, Hele Körve

Näytelmä oli visuaalisesti upea. Siitä oli osaltaan huolehtinut valo- ja videotaiteilija Tiiti Hynninen. Pääosan esittäjä Henrik Kalmet esiintyi enimmäkseen speedoissa ja muutenkin puvustus oli hieno. Erittäin miellyttävä teatterikokemus.

Tallinnassa oli harmaata ja viileää.

Ainoat kevätkukat näin kukkatorilla.

Onneksi sain kotimaasta viestejä, että tilanne ei ollutkaan niin paha kuin ensin luultiin. Seuraavana päivänä katselin hieman kaupunkia.

Hän kaipasi selvästi juttuseuraa.

Tämä tilanne on jotenkin absurdi. Taiteilija oli ripustanut muuriin pienen näyttelyn ja maalasi Tallinna-maisemaa, mutta näköala oli melko karu, korkea kivimuuri. Hän taisi tuntea aiheensa niin hyvin, että maalasi muistista.

Kaikkea ei ole vielä restauroitu.

Mainospylväätkin ovat tyyliin sopivia.

Tragedia jatkui sunnuntaina kotiinpäästyäni. Talvi oli tullut takaisin, maa oli peittynyt uudelleen senttien lumikerrokseen, se oli pettymys. Lumitöihin en kuitenkaan enää ala, hoitakoon kevät sen puolen ja olihan eilen jo kevätpäiväntasaus.
Ikävyyksistä huolimatta viikonloppu oli mukava katkos arkeen ja nyt paistaa taas aurinko lupaavasti.

Vihdoinkin kissanpäiviä

Kevät tulikin pikavauhtia ja Nerostakin se on parasta mitä kissa voi toivoa talven hiljaiselon jälkeen. Lumi sulaa ja paljastaa myyränkolot metsärinteessä ja metsästämään pääsee jo kuivin jaloin.

Totuus pihalla on vielä tälläinen, mutta hanki kantaa ja kissa pääsee vapaasti liikkumaan minne mielii.

Tassuja voi kuivatella puutarhapenkillä auringon lämmittäessä mustaa kylkeä. Kukkapenkkien ja kasvimaan päällä on vielä lumikerros, mutta ei ehkä enää kauan. Iltaisin olemme retkeilleet kuuntelemassa lehtopöllön huutelua. Vain tähtien valaisemassa yössä se on jännittävä ääniefekti.

Olen vienyt kauriille kauraa metsänreunaan, mutta nekin tietävät, että auringonkukansiemenissä on enemmän energiaa. Onneksi maa paljastuu ja kauriit saavat helpommin ravintoa. Eilen katselin miten pukki naposteli lupiinin siemenkotia makuuhuoneeni ikkunan alla.

Ei mitään yksityisyyttä. Tinttikin kurkki makuuhuoneeseeni istuskellen lämpömittarin päällä ja nauttien sen korkeasta lukemasta.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Siemenkoruja

Naistenpäivänä postilaatikossa oli kirjekuori, jonka sisältä paljastui salaperäinen rasia. Neron ihana renki lähetti outoja siemeniä, jotka ovat kuin pieniä koruja. Hän oli poiminut niitä Espanjan vuoristosta ja kasvattanut onnistuneesti viime kesänä parvekkeellaan. Nämä ovat parvekekukkien siemenkotia ja kuulemma hentoisempia kuin alkuperäiset.

Spiraalipolku. Laitan lahjan tietysti kasvamaan ja odotan jännityksellä mitä tuleman pitää. Nimestä ei ole tietoa, eikä ulkonäöstäkään, muuta kuin että hento kukka kasvoi noin kilometrin korkeudessa.
Toivottavasti voin kesällä raportoida mitä tästä seuraa.

Tälläinen hauska kukkapaketti saapui myös ilokseni. Kukka on metallia ja päätyy varmaan kesällä puutarhaan sekin.

Vielä on päässyt hiihtelemään. Aamusta latu on luistava, mutta päivän mittaan aurinko lämmittää sen pehmeäksi ja vetiseksi. Sunnuntaina oli tosiaan luistoa, pitoa ei ollenkaan. Aplikaatio mittasi reitin pituudeksi tasan 7 kilometriä. Jää on noin 15 sentin paksuista ja rohkeimmat kokeilivat sen kestävyyttä autolla. Aurinkoinen sää oli houkutellut paljon liikkujia järvelle.

Pihassa on vielä paljon lunta, mutta metsärinteissä maa on jo paljastunut. Säätiedote lupaa lämpöä ja kevät työntää talvea pois.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Sisäpuutarha

Kotiutin meille uuden pienen puun. Rungollinen rosmariini löytyi Tokmannilta kympillä, kasvi on rapiat 40 cm korkea. Runsailla säälipisteillä oli osuutta asiaan, sillä kasvi ja sen kaverit olivat rutikuivia, niillä oli loppu lähellä. Lisäksi ne oli kuljetuksessa sullottu niin tiheään, että oksat olivat taipuneet kasaan ja osa katkennutkin. Joskus mietin, että kannattaako kaikissa kaupoissa myydä kasveja kun niille ei anneta edes vettä, muusta hoidosta puhumattakaan. Mieluiten ostan kasvini kasviammattilaisilta, silloin tiedän, että sillä on hyvät lähtökohdat eikä sitä ole matkan varrella laiminlyöty.

Kaikki kaupan olevat esikot olivat kuihtuneet vedenpuutteesta.

Ostopäätökseen vaikutti myös se, että rosmariini on täynnä kukkanuppuja. Ennen en olekaan nähnyt kukkivaa rosmariinia.

Vanha rosmariinini on talvehtinut sisällä. Se alkoi kasvattaa hentoja versoja jo tammikuussa, mutta leikkasin sen, jotta se tuuheutuisi. Kyllä tästäkin vielä puska taitaa kasvaa.

Oliivipuu selvisi talvesta loistavasti, se pudotti vain vähän lehtiä. Olen huomannut, että oliivi tarvitsee talvellakin aika paljon vettä vaikka se täällä onkin aika viileässä. Olen jostain saanut neuvon, ettei kannata paljon kastella talven aikana, mutta ilmeisesti veden tarve riippuu talvehtimispaikasta. Leikkasin oliivin syyskesällä. Yleensä se alkaa kukkia näihin aikoihin, mutta ainakaan vielä ei tässä puussa kukintaa näy. Tinttikin viihtyy oliivissa.

Viime kesänä hankkimani pieni timjamipuu on sekin selvinnyt talvesta.

Kesällä puu kukoisti Zen-puutarhassani.

Vuosia vanha laventeli talvehti maakellarissa. Pari viikkoa sitten huomasin, että se on alkanut heräillä talviunesta ja toin kasvin sisälle.

Puiden ja varpujen lisäksi kukkivat esikot ja tasettinarsissit.

Muurikello

Lisää esikoita

Ja vielä vähän esikoita

Kukkiahan ei voi olla liikaa.

Vai mitä?
Taivaan lumivastaava huomasi, että varastossa on runsaasti materiaalia, jonka parasta ennen päiväys on ohittumassa ja pudotti kiireesti kaiken maahan. Toivottavasti vanha varasto on nyt tyhjä ja päästään pian ihailemaan piippoja.