28.6.2012

Adoptio

Kissahistoriikki osa 3
Villikissat pääsivät sivistyksen pariin, mutta olivat edelleen arkoja, eikä niihin saanut koskea. Jossain vaiheessa Nero pääsi luikahtamaan ulos eikä uskaltanut tulla takaisin sisään. Etsin sitä, mutta kissasta ei näkynyt jälkeäkään. Jätin oven yöksi auki ja laitoin kuistille ruokaa, mutten tiennyt kuka sen kävi syömässä. Keksin laittaa ruokalautasen suuren hiekkalaatikon keskelle ja helpotuksekseni näin aamulla pienet kissantassun jäljet hiekalla. Hankin loukun ja viritin sen kuistille. Ruoka oli kadonnut, mutta loukku ei lauennut, nerokas kissa asialla. Suljin kaksi pentua saliin ja pidin ovia ulos auki yötä päivää. Kolmen yön kuluttua Nero ilmestyi epävarmana sisään. Kun se kohtasi sisaruksensa nämä murisivat sille kuin vieraalle kissalle, mutta kohta jo painittiin iloisesti. Riemukseni eräs kissansa hiljattain menettänyt ystäväni kertoi, että hän on päättänyt adoptoida kaksi pennuista. He kävivät katsomassa pentuja ja päätös lyötiin lukkoon, olisi ollut vaikea luovuttaa pentuja täysin vieraalle ja minusta oli hieno ratkaisu, että kaksi pääsi samaan kotiin. Ajattelin, että Nero pärjää yksinkin mutta nuo kaksi onnettomampaa tarvitsevat kaverin ja niin Svante ja Mörkö muuttivat uuteen kotiin, taisi olla joulukuun alku. Ihan ongelmitta ei muutto tapahtunut, sillä kissojen pyydystäminen sisätiloissa oli vaikeaa.

Pelkäsin, että Neroa alkaa vaivata eroahdistus, mutta kissanviikset. Kun sisarukset lähtivät, Nero sanoi: Vihdoinkin kahden ja alkoi tuttavallisemmaksi. Olin etsinyt sillekin kotia, mutta hän oli päättänyt jäädä. Enkä aiemmasta päätöksestäni huolimatta olisi pystynyt enää luopumaan ystävästäni. Tästä alkoi kissankesytysoperaatio, joka jatkui muutaman vuoden. Luottamus kehittyi vähitellen. Ohjelmassa oli leikkiä, ruokintaa,  sylissäpitoa ja puhelua joka päivä. Nerolla oli ristipaineita, siitä oli ihanaa köllötellä sylissä, mutta samalla se oli varovainen ja peloissaan. Se halusi luottaa, mutta vaisto kehoitti varomaan. Minä sain paljon huomiota, kaikki mitä tein oli kissasta suurenmoisen mielenkiintoista, teimme siis kaiken yhdessä. Päiväni kuluivat kissaa katsellessa, ihailin sen eleganssia ja siisteyttä.

Ensimmäinen talvi ulkoiltiin valjaissa ja tutustuttiin ympäristöön. Keväällä saattoi fleksin jo irroittaa ja Nero kulki mukanani metsissä. Yksin kissaa ei vielä voinut päästää ulos.
Jonkin verran olen kouluttanut koiria ja ajattelin yhteisten puuhien merkeissä opettaa Nerolle jonkin tempun. Taas olin ällikällä lyöty siitä miten nopeasti kissa tajuaa asioita. Nero oppi istumaan ja läppäämään yläviitosen kun sille sanoo: Istu, pist viis! Sovimme myös että tietynlainen rykäisy minulta tarkoittaa: ei saa tai kielletty. Tämä toimii edelleen. Herkkätunteista kissaa piti ohjata hellävaroen, mutta rajat piti kuitenkin asettaa.
Kesällä koitti vaarallinen vapaus. Jossain vaiheessa kissa katosi muutamaksi päiväksi ja olin huolesta sairas. Kun se ilmaantui kotiin, huomasin, että kynnet olivat kuluneet aivan nysiksi. Paljon myöhemmin kuulin, että eräs naapuri oli sattumalta löytänyt sen rannalla lojuvasta katiskasta ja päästänyt vapauteen. Kesä sujui mukavissa merkeissä. Syksyllä Nero söi rotanmyrkkyä nauttineen hiiren ja oli ihan kiikun kaakun. Onneksi huomasin nopeasti, että kaikki ei ole kohdallaan ja ihanan henkilääkärinsä Tuulan ja intensiivisen kotihoidon avulla kissa selvisi tapaturmasta ilman vaurioita.

Rokotus- tai antibioottipiikin jälki tulehtui, potilasta ei haitannut side kaulassa
Toipumisesta ei kulunut kauaakaan kun Nero taas katosi ja tiesin, että jokin on hullusti. Etsin kissaa, kävin läpi rannoilla lojuvia katiskoita ja suljin aika monta nielua, ne ovat ansoja muillekin eläimille. Tarkastelin läheisen tien vieriä, peläten, että kissa on jäänyt auton alle. Kävin naapureissa kyselemässä ja patistelin koko kylän isännät käymään supiloukuillaan. Loukuissa on syöttinä kalaa ja Nero on sille kovin perso. Moni sanoi, että kissat nyt kuljeskelevat ja voivat viipyä pois pitkiäkin aikoja, mutta minä olin aivan varma, että Nero ei ole vapaaehtoisesti poissa ruokakuppinsa luota. Pian kierrokseni jälkeen, neljä-viisi päivää kateissa ollut kissa ilmestyi kotiin heikossa kunnossa. Olin keittiössä tankkaamassa etsintöjen välillä ja luulin jo näkeväni näkyjä kun kissa äkkiä seisoi keskellä lattiaa. Menimme Tuulan luo nesteytykseen ja samalla otettiin verikoe, joka paljasti, että kissa on kuivunut ruoan ja juoman puutteesta, mutta muuten terve (ei jälkiä myrkkyvaurioista). Nero oli ilmeisesti ollut loukussa. Ajattelin, että kyllä kissan pito on raskasta ja huolia täynnä.
Neljännen pennun kohtalokin selvisi surullisella tavalla. Siivoilin pentukodin viereisessä yläaitassa ja nurkasta pärekorin takaa löytyi muumioitunut kissanpentu. Vaikka kolmen pennun ilmestyessä etsin aitat läpikotaisin neljättä en ollut huomannut pientä vainajaa. Löydettäessä se oli nukkunut siellä jo muutaman vuoden. Tuli raskas olo. 

Onneksi Nero on vanhetessaan myös viisastunut ja oppinut seikkailuistaan, hän ei mene kahta kertaa samaan vipuun. Kissa viihtyy nykyisin kotikonnuilla enkä menetä mielenrauhaani vaikken näe sitä koko päivänä. Nero on edelleen arka vieraiden ihmisten suhteen. Pitkään jotkut vitsailivat, että minulla on mielikuvituskissa kun kerroin tarinoita Nerosta, jota kukaan ei ollut onnistunut näkemään.
En halunnut kissaa, mutta nyt on vaikea ymmärtää, miten olen voinut elää vuosia ilman. Nero on opettanut minulle paljon. Kissalla on viisautta vaikka muille jakaa ja jo vuoden vanhana häntä pyydettiin Askel-lehden kolumnistiksi. Hän jatkaa jo viidettä vuotta aitanparvi-filosofointiansa ja kertomuksia maalaiselämästä. Kissa voi puhua vaikeistakin aiheista, jotka ihmisen ilmaisemina saattavat aiheuttaa vastustusta. Nero siis ansaitsee elantonsa ja hän myös sponsoroi lähikaupungin eläinsuojelukeskuksen kissaosastoa ruokalahjoituksin. Pääbisneksenä on kuitenkin kotiterapeuttina toimiminen ja jyrsijäkannan kurissapito.
Tässä oli mustan Prinssin tarina, seikkailut jatkuvat.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Jaana Mäkelä!

38 kommenttia:

  1. Voi miten IHANA kissatarina! Kiitos että jaoit tämän sarjan meille, hyvää vointia jatkossakin Nerolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nerolta ja minulta. Oli mukavaa muistella noita pentuaikoja ja jakaa tämä tarina.

      Poista
  2. Liikuttava tarina. Olen jo aiemmin ihastellut Neron pieniä pilkahduksia blogissa. Kerrothan niitä jatkossakin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nerolta ei voi välttyä tässä blogissa :)

      Poista
  3. Kiitos ihanasta tarinasta. Luimme sitä yhdessä Ella-tyttösen kanssa.Aamulla hän halusi heti tietää, mitä Nerolle ja muille kissoille tänään kuuluu. Ella ja Ellan puput lähettävät Nerolle paljon terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerolta paljon ♥ terveisiä Ellalle ja pupuille! Kiva kun kävitte lukemassa tarinaa.

      Poista
  4. Kiitos kun kerroit tämän. Ihana, ihana tarina. Tässä oli ♥ mukana.

    Tiedätkö mitä Svantelle ja Mörkölle nykyään kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukavaa muistella pikkukissoja ja Neron alkutaivalta, joka ei ollut ihan tasaista menoa.

      Svante ja Mörkö voivat hyvin ja elelevät sisäkissoina pääkaupungin kupeessa, omakotitalossa. Ne saivat parhaan mahdollisen, rakastavan kodin. Taidan tehdä jossain vaiheessa postauksen niiden vaiheista, joka sekään ei ole ollut pelkkää maidon litkimistä.

      Poista
  5. Melkoisen "yhteenhitsaavia" kokemuksia sulla ja Nerolla!En missään nimessä halua verrata kissaa ja tavaroita keskenään mutta minusta on jotenkin hauska juttu että Nerolla on tuollainen mielenkiintoinen tarina,samoin monilla muilla sinun löydäilläsi...Taidat vetää löytöjä puoleesi ,Nero on niistä varmasti suurin:)Vai pitäiskö se kuitenkin sanoa niinpäin että Nero on löytänyt sinut,niinhän sitä ainakin väitetään että kissa valitsee ihmisensä,mene ja tiedä miten se sitten oikein on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteen on hitsauduttu. Onneksi Nero pystyi keräämään niin paljon rohkeutta, että tuli löytämään minut kukkapenkin takaa :) Nero on varmasti tärkein löytöni, sen menettäminen koskisi todella. Tavara menee ja tulee, siihen yritän olla kiintymättä.

      Poista
  6. Kiitos Cheri lämpimästä kerronnasta.
    Onneksi Nerolla on sinut ja sinulla ystäviä, jotka auttavat.
    Monia ihania vuosia ja lukuisia yhteisiä tapahtumia teille toivon =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnellista, että kaikki kääntyi parhain päin vaikka monta raskastakin hetkeä on ollut. Näillä kissoilla on ollut onni matkassa ja uskon, että ne tuovat onnea myös koteihinsa.

      Poista
  7. Ihana, ihana tarina. Sinustakin on tullut oikea "kissa-emo". Sinä varmaan ymmärrätkin, miksi minullakin voi olla viisi kissaa, uusia lapsia omien lasteni muutettua kotoa pois :) Meidänkin Armas hävisi viime talvena pariksi viikoksi ja tuli hyvin nälkiintyneenä ja surkeassa kunnossa takaisin. Sen jälkeen se ei ole suostunut ovesta ulos menemään vaikka ovi on apposen auki. Toiset kissat kyllä juoksee pitkin mantuja välillä montakin päivää kotoa pois. Koko ajan saa olla sydän syrjällään niiden puolesta :)Armaksen ja Neron kohtalot ovat aikalailla samanlaiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ymmärrän hyvin, miten laumasi on kasvanut. Jos Nero ei olisi niin yksinviihtyvä ja vastahakoinen muille kissoille, elelisi täälläkin nyt monta kissaa. Pari surullista kesäkissatapausta olen vienyt eläinsuojelukeskukseen ja ne ovat sitä kautta saaneet uudet kodit. Onneksi on sellaisia paikkoja. Armas ei tietenkään kerro mitä sille tapahtui, mutta selvästi jotakin ikävää. Onneksi kissat ovat sitkeitä selviytyjiä.

      Poista
  8. Ihana, liikuttava tarina... Kissoissa vain on se jokin, siitä ei pääse mihinkään!

    Kissantassun pehmeitä, hyriseviä päiviä teile molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä kissat osaavat valloittaa. Joka kerta kun Nero ilmestyy näkökenttääni tulen iloiseksi, se on runsastassuinen takaisin maksu hoivaamisesta.

      Poista
  9. Cheri <3 Nemo <3
    Kiitos tarinasta!

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä kertomuksesta. Tuli taas liikuttunut ja suorastaan ylevä olo. Sinä olet Neroon tutustuessasi suorastaan sukeltanut kissojen maailmaan. Hienoa, että Nero löysi noin ymmärtäväisen ja kärsivällisen emännän. Samalla kun sinä kesytit Neroa, Nerokin varmaan kesytti sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut ilo jakaa tämä kertomus "kissaihmisten" kanssa. Nero on opettanut minulle paljon paitsi kissoista niin myös itsestäni ja elämästä yleensä. Olen suorittaja ja Nero on pitänyt huolta siitä, että myös tarpeellisia mitääntekemättömyyden hetkiä on tarpeeksi.

      Poista
  11. Onpa todella ihana trilogia, josta ei puutu jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Kissan pito on joskus hermojaraastavaa, jos kissa saa kulkea vapaasti ulkona. Ihme kyllä, mitään todella vakavaa ei ole kissoilleni sattunut, paitsi tietenkin Viljo, joka jäi auton alle, se ei kylläkään tapahtunut täällä kotisaarellamme.
    Nero on niin söpöliini, todella on samankaltaine hahmo ja välillä jopa ilmeetkin kuin Mustilla! Mustista en minäkään ole huolissani, itse asiassa se on jostain syystä ollut aina harkitseva, mutta kaikkeahan voi silti sattua.
    Hienoa, että ystäväsi otti kaksi sisarusta ja pääsivät samaan kotiin paikkaan, josta saat heidän kuulumisiaan. Ovatkohan he kesyyntyneet? Olisi todellakin kiva lukea myös heidän tarinansa!
    Onpa Nero aktiivinen kissa, kolumnisti ja hyväntekijäkin! Terapeuttirooli ja jyrsijöiden nuhteessa pito olivatkin jo ennestään tuttuja ammatteja ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi ajattelin, ettei henkinen kanttini kestä kissan pitoa. Olin aivan uupunut myrkkyepisodista, kissa oli toista viikkoa aivan apaattinen ja pakkoruokinnalla. Kun Nero siitä toivuttuaan katosi aloin olla jo jaksamisen rajoilla. Huoli on voimia syövä tunne. Mutta onneksi nyt on selkeämpää ja luotan kissan pärjäämiseen. Kerron Möröstä ja Svantesta heinäkuussa kun saan isäntäväeltä tuoreen kuvan kaksikosta. Ne ovat kesyyntyneet kotiväelleen, mutta hitaammin kuin Nero, niillähän oli toisensa. Eikä kaksikoltakaan puuttunut seikkailuja elämänsä alkutaipaleella. Nero on toimen kissa, mutta onhan se pienestä pitäen oppinut olemaan kaikessa mukana.

      Poista
  12. Hieno ja jännä kissaseikkailu ja erityisen upeaa, että kaikki saivat oman kodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Kissat saivat ymmärtäväisen kodin ja elelevät täyttä kissaelämää. Minä toivon, ettei kovin yllättäviä käänteitä enää tule eteen kissojen elossa.

      Poista
  13. Upea tarina. Jännitystä ei puuttunut. Muutaman kerran huomasin, kyyneleet poskillani. Onneksi kissalla on yhdeksän henkeä.

    Iso halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninni! Eräs ystäväni tokaisi jossain vaiheessa, että Nerolla on kiire käyttää henkikiintiönsä. Siltä se aluksi tuntuikin, mutta on niitä varmaan vielä jäljellä.

      Poista
  14. Nero ♥ Nero on kyllä nimensä ansainut kun noin monesta kiipelistä on itsensä pelastanut! Uskomaton tarina. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero sai nimensä ominaisuuksiensa mukaan ja on todella osoittanut, että on sen ansainnut. Kun kissan luottamus minuun on kasvanut on myös minun luottamukseni kissaan lisääntynyt. Vaikka on ollutkin huolta niin kyllä hän on minulle ♥

      Poista
  15. Oikke pali kiitoksii tiedosta. Heti tuli lukijat esiin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Kiva, että lukijat ilmestyivät takaisin.

      Poista
  16. ihan mahtavaa! nero onkin tosi makee kun hän on kolumnistikattikin :D hienotunteinen ja omanarvonsa tunteva kissa ei tyrkytä live seuraansa kuin harvoille ja valituille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerosta on moneksi :) Hän ei tosiaankaan tyrkytä seuraansa, vain harvat ja valitut saavat tuntea kissa lempeän pukkauksen sääressään hyväksynnän merkiksi.

      Poista
  17. Kiitos että kerroit Neron mielenkiintoisesta taustasta!
    Nero on ainutlaatuinen yksilö!
    Ihastuin Neroon jo pitkän aikaa sitten kun luin aina ekaks Neron kolumnin, niinkuin miehenikin.
    Edelleen on kilpailu kumpi ensiksi ehtii sen lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että Neron lukija on löytänyt tänne blogiinkin ja hienoa jos Neron tarinat kiinnostavat. Nero on ainutlaatuinen ja lahjakas kissa :D

      Poista
  18. Voi miten ihana kissakertomus! Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva oli jakaa tämä happy end -tarina. On lohduttavaa huomata, että useimmat ihmiset haluavat eläimille hyvää. Kuten myös toisille ihmisille.

      Poista

Kiitos kommentista