Neron lemmikki

Nero toi sisälle hiiren. Ei siinä mitään outoa ole, mutta hiiri oli elävä ja nopea. Nero varmaan ajatteli vähän leikkiä sen kanssa salissa, mutta siimahäntä teki katoamistempun ja lopulta kissa kyllästyi moiseen leikkikaveriin ja lähti ulos. Kokemuksesta tiedän, että ihmiselle hiiren pyydystäminen ilman loukkua on mahdotonta, joten en edes yrittänyt.
Seuraavana iltana katselin telkkaria nukkuva kissa sylissäni ja näin kun soma, suurisilmäinen hiiri kipitti piirongin alta.
Outo tilanne, kissa sylissä ja hiiri parin metrin päässä. 
Heilautin kättäni ja hiiri katosi salamannopeasti.
Mikäs sillä, se kävi aterioimassa Neron raksukupilla ja suunnitteli varmaan jo lokoisaa kesää täysihoidolla. Ehkä se pohti kutsuvansa koko sukunsa kylään ja panevansa kestit pystyyn.
Mutta ammattitaitoinen kissa on ovelampi, eräänä iltana Nero tuli sanomaan, että vien tämän nyt ulos ja kiikutti hiiren pihalle. En tiedä pääsikö hiiri pakoon täydellä vatsalla, mutta hurjan vikkeliä ne ovat.
Olen uurastanut kasvimaalla ja kaikki kylvöt on nyt tehty,
taimet istutettu joten eikun palkkaa odottamaan.