12.6.2012

Neron lemmikki

Nero toi sisälle hiiren. Ei siinä mitään outoa ole, mutta hiiri oli elävä ja nopea. Nero varmaan ajatteli vähän leikkiä sen kanssa salissa, mutta siimahäntä teki katoamistempun ja lopulta kissa kyllästyi moiseen leikkikaveriin ja lähti ulos. Kokemuksesta tiedän, että ihmiselle hiiren pyydystäminen ilman loukkua on mahdotonta, joten en edes yrittänyt.
Seuraavana iltana katselin telkkaria nukkuva kissa sylissäni ja näin kun soma, suurisilmäinen hiiri kipitti piirongin alta.
Outo tilanne, kissa sylissä ja hiiri parin metrin päässä. 
Heilautin kättäni ja hiiri katosi salamannopeasti.
Mikäs sillä, se kävi aterioimassa Neron raksukupilla ja suunnitteli varmaan jo lokoisaa kesää täysihoidolla. Ehkä se pohti kutsuvansa koko sukunsa kylään ja panevansa kestit pystyyn.
Mutta ammattitaitoinen kissa on ovelampi, eräänä iltana Nero tuli sanomaan, että vien tämän nyt ulos ja kiikutti hiiren pihalle. En tiedä pääsikö hiiri pakoon täydellä vatsalla, mutta hurjan vikkeliä ne ovat.
Olen uurastanut kasvimaalla ja kaikki kylvöt on nyt tehty,
taimet istutettu joten eikun palkkaa odottamaan.

18 kommenttia:

  1. Nero oli ilmeisesti kylläinen ja jakoi ruokansa saaliinsa kanssa. Kunnes kyllästyi lemmikkisaaliiseensa ja vei sen ulos. Ehkä he vielä tapaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi saaliit enimmäkseen ovat "loppuunkäsiteltyjä". Hiiret ovat ennenkin käyneet Neron kupilla, mutta nyt olen tehnyt talosta hiirenpitävän, omin avuin ne eivät pääse sisälle kuin ovesta. Ehkä he vielä tapaavat.

      Poista
  2. Hiirulainen sai hetken aikaa viettää kissanpäiviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuo oli niin hyvin sanottu, että joudun lainaamaan lauseen, kiitos.

      Poista
  3. Hiiri kissankupilla =D
    Miten mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari talvea sitten meillä asui hiiri, joka kuljetti Neron raksuja hellan taakse varastoon ja eleli siellä mukavasti ruoanlähteen äärellä. Nero sen sitten äkkäsi ja kertoi minulle.

      Poista
  4. Apuva, sä oot tosi reipas! Mulla on karsee inhotus sisälläolevia hiiriä kohtaan ja en missään nimessä pysty rauhoittumaan saatikka nukkumaan, jos meillä sisällä on vipeltäjä vapaana. Luonnossahan nuo ei mua pelota eikä inhota yhtään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään yhtään tykkää, että jyrsijöitä on sisätiloissa. Minulla on loukku, joka pyydystää hiiren elävänä, mutta olin liian laiska etsimään sitä. Ajattelin, että ongelma ratkeaa itsestään ja niinhän se ratkesikin. Rottiin suhtaudun periangstisesti, mutta niitä ei ole onneksi näkynyt näillä kulmin.

      Poista
  5. Minä olisin varmaan pyörtynyt hiiren johdosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi teidän kolmikko ei tuo jyrsijöitä kotiin :)

      Poista
  6. kissat ja hiiret :D: D joskus näkee kissoja jotka ei tee hiirille mitään- se on erikoista. Neron puuhia on kyllä mukavaa seurata. Tuo heinäpelto kuvakin on mahtava! tää sun blogi on niin huippu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat tietävät myös tarkkaan, milloin kannattaa jättää hiiri huomiotta. Hiiri on nopea liikkeissään ja se voi tunkea itsensä niin käsittämättömän pieneen koloon, että paremmin onnistuu vaanimalla ja odottamalla. Kissat ovat myös hyviä opettajia mitä tulee kärsivällisyyteen. Mukava kuulla, että viihdyt täällä ♥

      Poista
  7. Olipas hauska tarina:) Minusta hiiret on aika sympaattisia, naapurin kissan käsittelyn jäljiltä niitä kyllä tapaa löytyä milloin mistäkin...Rotat on kyllä ihan kammottavia, Helsingissä niitä satunnaisesti näkee...hyi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä hiiritarinoita meillä riittää :) Minustakin hiiret ovat oikein söpöjä ja sympaattisia, mutta en silti halua elää niiden kanssa saman katon alla. Huolehdin tosi tarkasti jätteistä niin, etten kutsuisi tänne rottia. Yhtenä talvena tuli pari linnuille tarkoitettujen auringonkukansiementen houkuttelemina. Sen jälkeen on lintuja ruokittu vain talipalloilla ja rotat ovat pysyneet poissa. Ehkä kissallakin on jokin rooli tässä.

      Poista
  8. Oho! Minun olisi kyllä ollut vaikea asustella hiiren kanssa samassa talossa, vaikka mistäs sitä tietää....*kurkkaa varovasti pöydän alle*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tiennyt silloin joskus talvella, että talossa on hiiri ennen kuin Nero kertoi. Ihmettelin vain kun Nerolle oli alkanut yllättäen maistua kuivamuona. Hiiri eleli siististi, ei jättänyt papanoita näkyville, eikä hyppinyt pöydillä. Kyllä Helmi kertoisi jos teillä asustelisi jyrsijä.

      Poista
  9. Ihana tarina :) Niin kissat kuin hiiret ovat omalla tavallaan söpöjä... Noita ensimmäisiä meilläkin asustelee kaksi kipaletta, Romeo ja Lara. Ihan ovat sisäkissoja, parveketta kummemmasta eivät tiedä - saati sitten hiiristä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä molemmat ovat söpöjä, mutta eivät oikein sovi samaan huusholliin. Näin maalla kissan työnkuvaan kuuluu hiirenhäätö ja erityisesti myyränhäätö puutarhassa. Rapsutukset Romeolle ja Laralle!

      Poista

Kiitos kommentista