2.10.2012

Sateiden välissä

Onneksi on ollut edes pieniä taukoja sateiden välissä, ehtii pinkaista sienimetsään. Kostea kesä ja syksy on ollut sienille mieleen, suppilovahveroita on metsissä niin paljon kuin jaksaa kotiin kantaa. Yllättävän paljon kantarellejakin löytyi ja muutama terveen pulska herkkutatti.  Pari litraa puolukoita tuli matkalla myös noukittua. En ollut kahden kopan kanssa metsässä, vanhana kettuna otan repun mukaan, jotta saan painavat sienet ja marjat kätevästi kotiin pitkänkin matkan päästä. Puutteellisen suunnittelun vuoksi ihmisellä on vain kaksi kättä. Meiltä on kadonneet hirvikärpäset, tapasin vain pari. Ei sillä, että kaipaisin niitä.

Näin täydenkuun aikaan Nerolla on ihan omat metkunsa. Yöt kuluvat ulkona, jotkin kinkerit siellä on menossa. Ennen nukkumaanmenoa käyn huhuilemassa kissaa sisälle, mutta se jököttää itsepäisesti aitanparvessa. Sieltä on hyvä tarkkailla pihaa, on oma peti sateensuojassa, eikä satunnainen kulkija äkkää varjoissa lymyävää mustaa prinssiä. Kuvastakin näkee että kissa on pulskistunut, ei mikään ihme,  kaksinkertaisilla aterioilla. Vaikka herra käy usein ulkona syömässä ei saavutetuista eduista kotiruoan suhteen tingitä. Olisi loishäädön aika, valmennan itseäni henkisesti tapahtumaa varten. Nahkaan laitettava lääke on melko helppo antaa, mutta prinssi vetää kuitenkin herneen nenään operaatiosta. Hoidan asian yleensä kun köllöttelemme sohvalla. Nero onkin oppinut tsekkaamaan käteni, etten vain piilottele lääkeaineita. Jos käteni lepää löysästi nyrkissä avataan se tassulla tarkistusta varten.

Sain tämän kannustavan tunnustuksen renessanssimieheltä  
A Kiss From The Past -blogista.
Yksi blogimaailman parhaita puolia onkin lämmittävät kommentit ja tunne ystävyydestä, vaikkei olisi blogiystäviään koskaan tavannutkaan.

30 kommenttia:

  1. Ihania suppiksia olet saanut,ne on kyllä hyviä
    minäkin kävin suppiksia kerämässä,ja kyllä niitä on paljon metsissä.Ihana kisu mirri Nero,kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta näytti siltä, että suppiksia on tulossa vielä paljon. Pienten sienten mattoja näkyi paljon sammalikossa.

      Poista
  2. noi eläinten lääkitykseton aina vähän haasteellisia. ruokaan piilotettavat on aina vähän helpompia. Kivaa päästä samaan postaukseen Neron kanssa :D kiitos ja kivaa päivää sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos tunnustuksesta! Nero aivan liian viekas, jotta ruokaan voisi kätkeä mitään. Se ei koske annokseen, jossa on jotain outoa.

      Poista
  3. Hirvikärpäset ovat niin inhottavia että! Itselläni on niska ja kaulan juuri pahasti syötynä. Pirulaiset ryömivät kauluksesta sisään ja sinne katoavat. Kestää pari viikkoa ennenkuin puremat parantuvat.
    Täällä meno on ollut samankaltaista. Itse metsästetty ruokaa maistuu ja sen lisäksi sijaismamman tarjoama kotiruoka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyönteisinhokkilistallani komeilee ainoana hirvikärpänen. Pahoina syksyinä niitä on ropissut anorakille sateen lailla. Jokaisen syksyisen metsäretken jälkeen on riisuunnuttava ulkoportailla ja puisteltava ja syynättävä kaikki vaatteet ja kammattava hiukset. Ne pirulaiset tosiaan purevat.
      Hyvähän se on, että ruoka maistuu, mutta täytyy myös vähän tarkkailla noita linjoja. Luulen että "turvotus" katoaa loishäädön myötä.

      Poista
  4. Voi Neroa kinkereillä, yölliset pidot :-D Harmi että lääkkeen antaminen on hankalaa. Meillä on pojat todella helppoja, sen kun tunkee tabletin kurkkuun. Mutta erona onkin se, että kummatkin on pienestä pitäen olleet ihmisen käsiteltävinä, sehän on suuri periaatteellinen ero.
    Hieno sato! Mulla on edelleen prioriteettina saada ikkunoita kuntoon niin paljon kuin pystyn, sieniä ei ole tullut kerättyä kuin muutama mitä postinhakureissulla on tullut vastaan, toisaalta ne tuli sitten käytettyäkin saman tien, ei tarvinnut säilöä tai pakastaa.
    Prinssi on kyllä todella muhkea ♥ Oli pakko vielä käydä ylempänä katsomassa ihanaa kuvaa. Rapsutuksia hänelle!

    VastaaPoista
  5. Saan kyllä annettua tabletin kurkkuun tunkemalla ja olen sivellyt kaulaa, että pilleri varmasti menisi alas. Vaan kuitenkin olen löytänyt siivotessa vähän sulaineita pillereitä lattialta. Joten en luota pillereihin.
    Tänä vuonna yritän olla poimimatta sieniä yli oman tarpeen, mutta kyllä niitä pitää olla pakastimessa, näin märkiä sieniä en yritäkään kuivata. Muhkea prinssi kiittää rapsutuksista, puskee ja kehrää.

    VastaaPoista
  6. Eläimen on niin fiksuja.
    Kunnon sienisato, suppiksia tosiaan löytyy nyt mukavasti. ( kunhan sen ensimmäisen silmä löytää, niin sit sitä onkin jokapuolel )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, suppilovahveroita voi olla ensin vaikea löytää, mutta siellä ne lymyilevät sammalessa. Yleensä vielä suurina yhdyskuntina. Tämä on niiden suhteen hyvä vuosi.

      Poista
  7. Itte en oo ikinä oppinu ymmärtämään sienien päälle joten en siis osaa iloita saaliista kanssasi ..ennemminkin ihmettelen miten kukaan voi syödä mitään niin ällöttävää :D :D

    Upea Nero!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole varmaan ainoa lajissasi :D Ne on sieni-imiset erikseen. Kantarelleissa ja suppilovahveroissa on yhtä paljon D-vitamiinia kuin kalassa, lisäksi paljon hivenaineita. Ja aah, kookoskemalla ryyditetty suppilovahverokeitto on n i i n hyvää. Nerolle ei sieni maistu, hän kantaa metsästä muuta saalista.

      Poista
  8. Oletpa kerännyt mahtavan sienisaaliin!
    Sieniruat ovat kaikki aivan mahtavia vaan kyllä se on kanttarellit sellaisenaan paistettuna suolalla maustettuina ruisleivän kanssa aivan parhaita.

    Riittävästi raukkaudenmakuista viekkautta seuraavaan lääkkeenantoon Nerolle!
    Toivon totisesti ettei prinssi suivaannu tällä kertaa toimenpiteestä liikoja.

    Mukavaa alkanutta lokakuuta Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieniruoat ovat hyviä. Yksi suosikkejani on kantarelli-vuohenjuustopiirakka ja kantarelli-vuohenjuusto-mangoldikääryleet. Onneksi Nero on kovin anteeksiantavainen, eikä kanna kaunaa pitkään.
      Oikein mukavaa lokakuuta sinulle myös!

      Poista
  9. Aivan ihanat kuvat ! Kissa näyttää ihanan pullealta ja hyvinvoivalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nero hyvinvoiva katti, tuo pulleus minua vähän mietityttää. Osasyy on varmasti ulkoaterioista siirtyneet loiset, jotka nyt siis saavat häädön.

      Poista
  10. Sienessä on tullut käytyä ja sienipiirakkaa tein viimeksi tänään. Kanttarelleja en ole löytänyt, mutta suppilovahveroita sitäkin enemmän. Tuo kisu on tosi nätti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa tänne Autuaaseen oloon. Kummasti oli noussut vielä paljon kantarelleja, mutta ne pilaantuvat tähän aikaan nopeasti, siis jo metsässä. Sienipiirakka on nam, täytyykin tehdä sellainen. Nero on komea poika.

      Poista
  11. Mitä herkkuja!

    Voi Neroa. Meidänkin väen madotus-aika on taas käsillä, ennen vuositarkastusta ja -rokotusta. Jauhan tabletit morttelissa (minigrip-pussin sisällä) ja sekoitan ruokaan. Aikaisemmin ruokaan sekoitetut tabletit, pienitytkin, jätettiin syömättä. Mutta jauhetut tabletit sekoittuvat ruokaan niin hyvin, ettei kukaan ole huomannut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt hienontaa pillerit ihan atomeiksi ja sekoittaa hyvin ruokaan, antanut vielä vähän aikaa vetäytyä, mutta ei onnistu. Ainakin osa ruoasta jää syömättä ja siten en voi tietää oliko annostus riittävä. Liuosta annettaessa Nero onneksi jähmettyy paikoilleen, ehdin hyvin truutata aineen karvan juureen.

      Poista
  12. Hieno saalis! Mutta niin on näköjään ollut Nerollakin! :) Komeaa katseltavaa koko kissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpikin nautimme lähiruokaa. Onkohan tuota komeutta jo vähän liikaa?

      Poista
  13. Oi mitä aarteita olet metsästä löytänyt!
    Herttainen Nero-kisu on juuri sopivan kokoinen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyinen metsä on ihana. Suurin aarre ei ehkä näy kuvassa, se hyvä olo, minkä metsässä kuljeskelu tuottaa. Kai Nero on sopivan kokoinen kun vanha turkkikin vielä mahtuu päälle :)

      Poista
  14. Voi miten upea tuo ensimmäinen kuva! Vaahteranlehdet ovat niin kauniita, erityisesti tänä vuonna, kun ruska tuntuu muuten olevan enemmänkin ruskeaa. Ikäväkseni meidän pihassa ei kasva tuota mainiota puuta. Pitääkin lähteä keräilemään lehtiä jostakin...

    Mukavaa viikon jatkoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meillä ruska on tänä vuonna värikästä. Koivut loistavat keltaisina ja vaahteroissa on erityisen kaunis väritys. En ole raatsinut vielä haravoida vaahteran lehtiä ne muodostavat niin hauskan kahisevan maton.

      Poista
  15. Kuljin eilen yhdellä pienellä saarella pikku Pyryn kanssa ja voi sitä nautintoa, minkä saimme molemmat. Kuollut silli näytti olevan hänelle se paras anti ja mulle kaikki muu. Eikä haitannut vaikka kenkävalintani oli todellakin melkoisen älykäs...ballerinat. Noh, kaikki kuivaa aikanaan. Katsoin eieln ohjelman, jossa tutkittiin kotikissojen liikkumista, niin kotikissa liikkuu, JOS ruokahuolto pelaa vain 200 metrin säteellä kodistaan. Mun mielestä aika lohdullista. Nero on kyllä nimensä ansainnut! Kiitos hyvästä linkistä tuossa arpajutussasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä oli kiva retki Pyryn kanssa, mitäs siitä vaikka tossut kastuivat. Pojat on poikia, varmaan elämys nähdä siili ja vielä kuolleena :) Tuntuu melko oikealta tuo 200 metriä Neronkin suhteen, voi olla ylimitoitettukin. Kissa onneksi pysyttelee kiitettävästi pihapiirissä. Hienoa, että löysit linkistäni Riitan puotiin ja nettikauppaan.

      Poista
  16. Prinssi Nero näyttää todella muhkealta ja hyväkuntoiselta, eivät madot varmasti vielä pahasti haittaa. Mutta onnea madotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula, madotus suoritettiin tänään eläintenpäivän kunniaksi. Nero antaa kyllä laittaa lääkkeen, mutta sen jälkeen on lähdettävä heti ulos turvaan, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli ottaa päiväunet sisällä. Illemmalla sitten lodutellaan katkaravuilla :)

      Poista

Kiitos kommentista