Kypsää tavaraa

Kasvimaan portilta astutaan suoraan unikkoniitylle, joka on vain puolitoista metriä leveä ja kaksi pitkä, mutta niitty yhtä kaikki. Näkyyköhän se huumepeltoja etsivässä satelliittikuvassa? Turha kuitenkin lähteä poimintaretkelle, niityllä ei kasva opiumunikkoa. Kauneusarvo ei jää yhdeltäkään ohikulkijalta huomiotta.

Unikkoniitty rajautuu hajuherneisiin, jotka ovat vasta aloittaneet kukinnan. Ajattelin, että jotain värikästä ja suloista pitää olla vielä kun unikot ovat kukkineet.
Hajuherneistä voi poimia ihanan, tuoksuvan kimpun joka päivä. Mitä enemmän kukkia poimii, sen innokkaammin ne kasvavat.
Kun kumarrun poimimaan hajuherneitä, pyllistän mintulle ja suloinen tuoksusinfonia leviää ympäristöön.

Hajuherneillä on upeita värityksiä, kuten tämä lämpimän ja kylmän punaisen räikeä yhdistelmä.

Kasvimaan yleiskuva näyttää nyt tältä. Olen kitkenyt jo paljon poiskin, esimerkiksi kurkkuyrttejä, jotka ovat erinomaisia pörriäisten houkuttelijoita kurpitsoiden ja kurkkujen lähellä, nyt ei houkuttelijoista enää ole pulaa, sillä tuolla käy aivan mahtava pörinä kaiken aikaa.

Herukkaperhonen nauttii viiniruutasta.

Kesäkurpitsa Rondini on valmis poimittavaksi.

Herneitä pitää myös poimia joka päivä.

Herukat ja karviaisetkin ovat poimimista vaille, nämäkin jokapäiväinen herkku.
Loppukesä on antoisaa aikaa, puutarhuri saa nauttia työnsä hedelmistä ja nostaa palkkansa.

Kaveri auttaa

Unikkoniitty täydellistyy. Pioniunikot avautuvatkin myöhemmin kuin yksinkertaiset serkkunsa.
Nuo suloiset vaaleanpunaiset kaunottaret kasvoivat Saaripalstan Sailan lahjoittamista siemenistä, kiitos vielä näistä sulottarista! Kukkien värisävy on juuri sellainen vaaleanpunainen, josta pidän ja joka sointuu täydellisesti unikkoniitylleni.

Suuri kukka on niin painava, että korkean ja hennon varren voi olla vaikea kannatella sitä, mutta ei hätää, kaveri auttaa. Hajuherne on ojentanut auttavan kärhinsä.

Unikoissa on vain yksi huono puoli, niiden kukinta on ohi liian nopeasti, näitä jaksaisi ihailla koko kesän.

Black Peony

Kukkien lakastuttua on siemenkotaniittykin kaunista katseltavaa.

Rentoa kesäviikkoa kaikille!

Syksyn makua

Olimme illalla myöhään Neron kanssa metsäretkellä. Maisema näytti jo aika syksyiseltä vaikka kesää on vielä paljon jäljellä.
Liekö kuivuuden syytä, että lehdet ovat alkaneet jo kellastua.

Yöt ovat jo pimeitä.

Prinssin kuutamokeikat ovat tältä erää ohi ja aikaa jää seurusteluunkin. Aamiaiset nautitaan rutiinin mukaan taas yhdessä ja sen jälkeen suoritetaan prinssin huoltotoimenpiteitä, kuten harjaaminen, korvienpuhdistus ja punkkitarkastus. Sitten Nero käy varjojensa alle torkuille henkilökunnan siirtyessä päivän askareisiin.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Pettymyksiä ja iloja

Tänään piti olla aurinkoista ja lämmintä koko maassa, niin luvattiin eilen valtakunnallisessa radiossa. Ulkona on tuulista ja harmaata, eikä tuuli totisesti tunnu tulevan Saharan suunnasta.
Illalla pitäisi samppanjapullon poksahtaa aurinkoisessa puutarhassa ja pöytien notkua herkuista.
Tuntuu siltä, että sade on todennäköisempi kuin auringonpaiste. Moon pettyny.

Kerrottujen pioniunikkojen sijaan niitylleni nousee vain yksinkertaisia unikoita. Missä vika, moon niin pettyny.
No, hyvä että jotakin nousee.

Mutta kasvimaalla kukoistaa. "Kukkia on vaikka lähtisit torille myymään", tuumasi naapurin vanhaisäntä kun kävi tuomassa perunasäkin ja sipuleita. Eli satoa ropisee laariin jo naapurinkin puutarhasta, voisiko paremmin olla? Tuolla takana maa-artisokat rehottavat ja latva-artisokkakin on kehittänyt lupaavan nupun.

Ruusukvitteni kypsyttää hedelmiään.

Keskilavassa kesäkurpitsa Rondini, jonka taimet sain ystävältäni tekee ensimmäistä hedelmää. Tavallista vihreää kesäkurpitsaa on nautittu jo runsaasti. Lisäksi tuossa kasvaa salaatteja, kehäkukkia, ruiskaunokkia ja joka paikkaan tunkeva kurkkuyrtti. Hyasinttipavun varren, sen yhden ainoan itäneen, katkaisin vahingossa, saa nähdä mihin se ennättää.

Kasvimaan vartijalla on ollut kiireitä. Pari vuorokautta on mennyt niin, ettei Neroa ole näkynyt kuin joskus aamuyön hetkinä ruokakupilla. Näin käy usein täydenkuun öinä, kissoilla on silloin omat kiireensä. Tänä aamuna kuitenkin heräsin prinssin vierestä ja nyt uni maittaa kissalle aurinkotuolissa.

Mukavaa viikkoa kaikille!
Helteitä odotellessa.

Oliiviyrtti

Yrttitarhan tämän kesän uutukainen on oliiviyrtti eli viherhopeayrtti (Santolina rosmarinifolia). Kasvi on puumainen, ainavihanta ja tuoksuu voimakkaasti oliiviille. Sanotaan, että se myös maistuu oliviille, mutten ole ihan varma. Maku on mielenkiintoinen, voimakas, hieman havumainen ja ehkä siinä on oliivin aromi. Sopii mausteeksi salatteihin ja esimerkiksi pastakastikkeisiin.

Oliiviyrtti on monivuotinen, laitoin sen ruukkuun, koska en ole varma onko se talvenkestävä, tietääkö joku?
Sitä suositellaan aidannekasviksi, kaipa se selviäisi talvestakin.
Oliiviyrtin kasvatti kylän puutarhuri.

Oliiviyrtti kukkii samanlaisin keltaisin kukin kuin tämä sukulaisensa hopeayrtti (Santolina chamaecyparissus).
Kasvi kukkii jo toista kierrosta tänä kesänä. Hopeayrtti on vanha luostarikasvi ja sitä on käytetty liköörissä, lääkkeissä ja kosmetiikassa. Tuoksukin on hyvin lääkemäinen. Tätä en ole käyttänyt ruoanlaitossa vaan se kasvaa ihan koristeena.

Welcome to join Autuas olo, María Cecilia!
Oikein lämmintä viikkoa kaikille!

Kahden varjon prinssi

Viimein saimme sadetta. Neron päivälepopaikka suuren koivun juurella on yleensä aika suojaisa sateellakin. Pieni päivänvarjo ja puun lehvistö ovat suojanneet prinssiä ihan hyvin sekä paahteelta, että pisaroilta.
Kunnon sateen saavuttua aurinkotuoli kuitenkin alkoi kastua ja prinssi oli hyvin hämmästynyt tilanteesta. Henkilökunta kipaisi oitis hankkimaan parempaa suojaa ja uusi suuri varjo löytyi nopeasti alesta. Kuvassa sataa ihan reippaasti, mutta Nero voi jatkaa rauhassa uniaan. Vain kuvaajan outo hiipparointi havahdutti ruhtinaan päivätorkuilta, jotka tämän jälkeen jatkuivat myöhään iltaan asti.

Juuri ennen sateita alkoi unikkoniittyni kukoistaa. Suunnitelma ja alkutoteutus löytyvät täältä.

Onneksi suurin osa kukista on vielä nupulla, joten ne toivottavasti selviytyvät hyvin sateesta.
Nautin joka tapauksessa siitä, että joku muu kastelee välillä, sillä veden juoksuttaminen alkoi jo väsyttää.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Kesä jatkuu ensi viikolla entistä rehevämpänä kunnon kastelun jälkeen ja ehkä sienilläkin on nyt mahdollisuus.

Kuin silloin ennen

Käväisin Hämeenlinnassa vierailulla. Taidemuseossa on nostalginen näyttely: Kuin silloin ennen - Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana.

Koivun kuvat ovat ikoneja suomalaisesta elämästä 1920-1950 luvuilta.
Monipuolinen taiteilija oli äärimmäisen tuottelias kuvittaja.

Kuvien lapset ovat kilttejä ja puhtoisia. Voisi kuvitella, että ennen oli kaikki paremmin ja elämä auvoista.
Itse pidän eniten Koivun satukuvituksista, joihin liittyy paljon muistoja lapsuudesta.
Näyttelyssä on esillä myös aikakausiin kuuluvaa esineistöä. Varsinainen nostalgiapläjäys, käykää katsomassa.

Hämeenlinnan Taidemuseo
Rudolf Koivu - Kuin silloin ennen
24.5.-27.10.2013

Aukioloajat
ti-to 11-18
pe-su 11-17

Pääsin tapaamaan myös Myrsky-koiraa. Musta koiranpentu, joka ei ole hetkeäkään paikallaan on vaikea kuvauskohde, mutta jotain sentään onnistuin nappaamaan.

Torstai on toivoa täynnä!
Leppoisaa päivää kaikille!

Rehevöityvää

Kasvimaalla tapahtuu kaiken aikaa. Runsas pari viikkoa sitten näytti tältä. Ja tuolta löytyy linkit aiempiin versioihin. Etualalla kukkii virmajuuren lisäksi suopayrtti, väriminttuja, päivänkakkara ja siankärsämö.
Olen jo paljon karsinutkin kasvustoja, jättimäisen lipstikan leikkasin alas ja kuritin harmaaminttua reilulla kädellä.

Sisääntulo, humala on kiivennyt porttiin ja ihan taustalla maa-artisokka kohoaa tiheänä kasvustona jo parin metrin korkeudessa.
Paratiisi tarjoaa jo paljon satoakin, kuten salaatteja, persiljaa, tilliä ja muita yrttejä, sipuleita, kaaleja....

Vaaleanpunainen väriminttu on perhosten ja pörriäisten suosiossa. Tätä on jaettu paljon uusiin koteihin ja huomenna lähtee taas jakopala ystävälle.

Värimintut kasvattavat kukkansa hauskasti kerroksiin.

Ruiskaunokki tuo myös väriä kasvimaalle. Se on mielestäni kaunis yhdistelmä kehäkukan kanssa.

Salaattifenkolit pulskistuvat.

Pensaspapu kukkii ja pieniä papujakin on alkanut jo kehittyä.

Krassi kuuluu kasvimaalle.

Samoin kuin samettikukat

ja kehäkukat.

Meillä tuulee reippaasti ja ilma on raikastunut hellepäivistä. Kaivattua sadetta ei ole kuulunut ja iltaisin vierähtää aika tovi kastelukannun kanssa. Perjantaina näkyy sääkartalla pisaroita, ehkä silloin saa taivaallista kastelua.

Mukavaa kesäviikkoa kaikille!

Luuranko huussissa

Olimme Neron kanssa illalla mustikoita poimimassa.

Katsoimme mitä vesimittari näyttää. Olen kuullut, että jokaiseen kerrostaloasuntoon haluttaisiin asentaa oma vesimittari. Mitenkähän ne siellä viihtyvät?

Nero pyysi avaamaan rantasaunan huussin oven. Ei siksi, että hätä olisi yllättänyt, vaan hän halusi näyttää jotakin.
Pitkään käyttämättömänä olleen huussin lattialla oli sulkakasa, jonka sisällä oli linnun luuranko.

Huussin ovi on painunut niin, että oven yläpuolelle on tullut rako, josta lintu ilmeisesti oli keplotellut itsensä sisään. Ulos se ei enää osannut tulla samaa reittiä. Ovessa on pieni ikkuna ja lintu parka oli varmaankin yrittänyt vapauteen sitä kautta ja ehkä pökertynyt.

Taitaa olla jokin rastas. Linulla on hennot luut, ne eivät paina juuri mitään ja otteen täytyy olla hyvin kevyt, ettei rusenna olemattoman ohuita luita kasaan. Rastas lepää nyt luonnonhistoriallisella osastolla lasiarkussa kuin Lumikki.

Mustikoitakin löytyi muutama litra, illalla ei ollut edes hyttysiä kiusana, rannalla kävi vilvoittava tuuli.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Pioni!
Kaikille mukavaa sunnuntaita!